Mahtisahtikset

Oli mukava iltapalayllätys kyllä tuo edellinen. Padasjoen perinteiset sahtimarkkinatkin oli ja meni tuona lauantaina. Ilmeisesti sahtikelluntaa ei tänä vuonna järjestettykään... liekö potentiaaliset kellujat hukkuneet jo viime vuonna. Sää suosi oikein kivasti, kerrankin oikeaan saumaan! Virve Rostin tahdissa markkinaihmiset jammailivat niin autuaasti, että Modetti-/Laakerijatkojen jälkeen taisi yksi jos toinen potea pientä pahaa oloa seuraavana aamuna, jos huhuja on uskominen. Onneksi edes osa, kuten minä itse, kykeni juhlimaan hillitysti, pehmisten ja lettujen voimalla. Olikin taas oikeen namia ruokaa viikonloppuna tarjolla muutenkin, kuten edellisen merkinnän sämpyläkuva vihjaa Oikeesti kyllä sitä nykysin kaipaa täydellistä rentoutumista maaseudun rauhassa... Aliaksen pelaamista (serkkujen kanssa harvinaisen rattoisaa), sorsien ruokkimista, tallustelua puistossa, mustikoiden etsimistä metsästä (tuloksena vain kengän pohjaan juuttunut koiranläjä... ei mustikat olleet vielä kypsiä)... Lähteminen ja paluu arkeen on aina vähän ikävää. Mutta onneks tulevat matkasuunnitelmat pikkuisen piristävät ja auttavat jaksamaan. Ihanaa! Niin tosiaan, kesän ensimmäisiä oman maan mansikoita tuli maisteltua myös, ja yhtään valehtelematta voi sanoa, että peittoaa pakastemansikat mennen tullen. Jos nyt joku ei sitä vielä ollu ite hahmottanu. Vielä kun herneiden makuun pääsis... Että näin tällä kertaa, edelleen päivä kerrallaan paljon mietteitä päässä mennään.