Oléeee, oléeee...

Ah, taas on se aika... kuukaudesta... vuodesta? No, nälästä! Oli miten oli, niin tie vei taas Oléeseen. Ei sillä, että edellinenkään mesta olisi huono ollut, mutta onhan Olé kuitenkin Olé. Tunnelma oli taas kerran seesteinen ja makuhermoja kutkutteleva. Kukaan ei varmaan ylläty, kun kuvaa katsoo ja bongaa Maran hampurilaisen äärellä... Itse kokeilin tällä kertaa jotain muuta ja eteen tuotiinkin pihvi. Maukas oli, varsinkin päällä oleva "paholaisen hillo". Siinä, kun ruokaa odoteltiin, niin pöydän toiselta puolelta huudeltiin "lopettakaa se tiskaaminen ja tuokaa sitä ruokaa pöytään heti!" Kannatin tätä ajatusta kyllä. Oléessa on kyllä aina ollut nopea palvelu, joten ei käy valittaminen, vaikka Mara nyt innostuikin hoputtamaan. Liekö geeneissä? 

Ranskalaiset eivät tällä kertaa olleetkaan normeja paksumpia versioita, ja kun ruuan päätteeksi sanoin, että paksummat ovat parempia, niin tarjoilija valaisikin, että loppiaisen takia toiset ranet olivat loppu ja tilanne korjautuisi taas huomenna. Maanantai oli siis siinä mielessä väärä päivä ruokailulle, joten loppuviikon ohjelmaan voisi kyllä sitten kirjailla toisen visiitin kantapaikkaan...?