Pari kirjaa tavattu läpi

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Toinen lukaistu kirja oli Elina Tiilikan esikoisteos Punainen mekko. En ole pariin vuoteen kirjaa aivan tuoreena julkaisuna ostanut. Nyt tein poikkeuksen ihan tuosta esikoisteosvinkkelistä, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämä oli ehkä jopa huonompi kuin aiemmin mainitsemani ranskalaiset "klassikot". Lähes kolmestasadasta sivusta 250 oli itseääntoistavaa - sineensä kirjan prostituutioaiheeseen sopivaa - elämän kuvausta ja lopuilla sivuilla pyöri mirri (siis kissa) ja vähän nuoruuden traumaa. Teosta valaistaan lauseella: "Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä." Miten itse asian näen: kirjalla ei ole munaa sanoa yhtään mitään. Päähenkilö on yksinkertaisesti niin hölmö, että mitään samaistumista häneen ei tule ja täytyy vain toivoa, että itse kirjailija ei aivan täysin kuvaa itseään hänessä. Tätä kirjaa en voi suositella kenellekään, pelkkää rahanhukkaa ja mielipahaa.