Käyttäjän Gessle blogi

Laitanpa tänne talteen...

Jos KDE:ssa on systeemin fonttikoko pielessä, niin seuraava auttaa.

Editoidaan tiedostoa "/etc/kde3/kdm/kdmrc". Ja lisätään riville "ServerArgsLocal=-nolisten tcp" dpi-arvo, jonka jälkeen rivi on muotoa "ServerArgsLocal=-nolisten tcp -dpi 75". Tämä toimii, jos fontit olivat liian pieniä aluksi (nVidia...). 75:n tilalle 100, jos fontit olivat ensin liian suuria (Intel...).

Turhan monta kertaa on pitänyt googlata. Nyt haen jatkossa täältä, jos tarvii vielä löytää... Zzz...

Ja näin yöunien jälkeen huomautettaneen, että KDE4:n tapauksessa, tietysti /etc/kde4 on oikea hakemisto.

Tilasin bittiä aikoinaan kymmenen vuotta (97-07). Sittemmin lopetin, kun lehden linja vaihtui uuden päätoimittajan myötä tietotekniikasta "uuteen tekniikkaan" ja sisällön taso laski kuin norsun kärsä rannalla. Parhaimmillaan MB:llä oli yli satatuhatta tilaajaa. Sitten lehti yhdistettiin Hifi-lehden kanssa ja tilaajia piti olla sittemmin jo rutkasti toistasataatuhatta, mutta eipä ollut.

Olen silloin tällöin ostanu lehden sieltä ja toisen täältä. Nyt ostin taas pari kun sai yhden hinnalla (ei olisi kannattanut kylläkään). Näköjään levikki on tippunut jo rutkasti alle 90 tuhannen. En kyllä ylläty yhtään. Nykyään minua kiinnostaisi nimen omaan uuden tekniikan lehti (teknarin pitäisi sellainen olla, mutta se ei sitä ole), mutta MB ei vaan vastaa huutoon. Lehti ei syväluotaa yhtään mitään. Jutut ovat koko ajan vain parin sivun mittaisia mitään sanomattomia räpistelyjä.

Huhtikuun numerossa kerrotaan halvoista (alle 300e) AV-vahvistimista seuraavaa: "Vahvistimet eivät osoittaneet selviä merkkejä tehoreservien loppumisesta kovillakaan voimakkuuksilla. ... Tilanne voi varmasti muuttua nopeasti, jos vahvistimen perään kytketään isot lattiakaiuttimet ja kuuntelu tapahtuu suuressa ja ääntä vaimentavassa huoneessa." No kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä tätä ei nyt sitten testattu? Testissä oli ainoastaan 5 jalustakaiutinta. Ottaen vielä huomioon, että yksi vahvistin oli 7-kanavainen, niin voi vaan miettiä, että kiinnostaako testaajia ollenkaan laadukkaan artikkelin tuottaminen ja kirjoittaminen? Jälkimmäiseen vastauksen antaa pätkä artikkelista, jossa Pioneeria kommentoidaan seuraavasti: "Keski- ja takakanavien ääniraidat on toteutettu jousiliittimin." Ääniraidat? WTF?

En pysty kyllä millään muotoa suosittelemaan Bittiä enää kelleen, vaikka se aiemmin oli lempilehteni (Mikrokivikausi sarjis on edelleen kyllä hyvä). Jos aiheet kiinnostavat, niin Hifimaailma ja Tekniikan Maailma palvelevat paljon laadukkaammin. Jälkimmäisessä tosin on aivan liikaa autoasiaa, mutta on siellä välillä jotain hyvääkin.

Kirjoitin viime vuonna (näköjään melko tarkkaan vuosi sitten) homeopatiasta ja jatkanpa nyt, kun törmäsin sopivaan kirjoitelmaan aiheesta. Suomen skeptikothan yrittivät kuukausi siten joukkoitsemurhaa syömällä yliannoksen homeopaattisia "lääkkeitä". Asiasta kirjoitti mm. Aamulehti. Kenellekään ei käynyt tietenkään yhtään mitään.

Huomasinpa äsken kuitenkin, että vastaavaa tempausta oli jo aiemmin tehty Briteissä ja Uudessa-Seelannissa. En ole lukenut, että kukaan olisi sielläkään yliannostukseen kuollut. Tuolta Brittien valistussivustolta löysin lehtisen, jossa oli pähkinänkuoressa homeopatian toimintaperiaatteet. Olivat niin kivoja, että aattelin ne tänne jakaa kaiken kansan iloksi. Teksti menee jotenkin seuraavasti:

Monet ihmiset uskovat, että homeopatia on luonnonlääketiedettä. Harvat kuitenkaan tietävät, että homeopatia on todistettu toimimattomaksi; vielä vähemmän ihmiset tietävät, että homeopaattiset aineet on laimennettu niin, ettei niissä ole mitään [vaikuttavaa ainetta] jäljellä. Homeopatia käyttää hyväkseen tätä ihmisten epätietoisuutta ja elää oikean ja todistetun lääketieteen rinnalla apteekkien hyllyillä.

Homeopatia perustuu kolmeen sääntöön, jotka kehitettiin yli 200 vuotta sitten: 1) jokin, mikä aiheuttaa oireet, myös parantaa ne (homeopaattinen lääke unettomuuteen on kofeiini), 2) aineen laimentaminen tekee siitä tehokkaampaa (homeopaattisesta lääkkeestä on lähes mahdoton löytää vaikuttavan ainesosan molekyylejä) ja 3) vedellä on muisti (, jotta lääkeaine voisi "toimia" ilman, että siitä on mitään jäljellä).

Mitään näistä ei säännöistä ei ole pystytty todistamaan todeksi. Kun homeopatiaa on testattu asianmukaisesti, mitään näyttöä sen toimivuudesta ei ole löytynyt.

Sivustolta löytyvästä videosta löytyy vielä hauska pohdinta, että jos kerran vedellä on muisti lääkeainesosista, niin kai se muistaa myös sen kerran kun se on lorissut pöntöstä lävitse...  Vedellä muisti... aikuisten oikeasti?

Brittien sivusto kehottaa ottamaan yhteyttä meppeihin, jotta tällaista humpuukkia ei rahoitettaisi valtion kustannuksella. En tiedä heistä, mutta meillähän meppinä on homeopatiaa tukeva Heidi Hautala, joten jos niitä homeopaattisia höpöhöpöpillereitä kaupasta Suomessa saa, niin ei muuta kun äänestäjät peiliin katsomaan.

Loman alkajaisiksi päivitellään vähän kuulumisia urheilurintamalta. Pyöräilyn saralla tavoite on edelleen 800 kilometriä tänä kesänä ja tällä hetkellä takana on 495km, joten eiköhän tavoitteeseen päästä. En kyllä pahaa tykkäisi, jos vähän säät viilenisivät... no, juomapullo täytyy kyllä fillariin saada joka tapauksessa.

Viikonloppuna tuli myös pinkaistua 12 minuuttia kenttää ympäri tuloksella 2240 metriä, eli parannusta viime vuoteen 20 metriä. Näköjään se onkin tän ikäselle ihan hyvä matka... No, jos vain onnistuu, niin täytyy syksymmällä koittaa uudestaan juosta. Viime vuonna jäi syksyn juoksennat kokonaan. Selkähän tuota juoksemista ei kyllä kestä ollenkaan.

Mutta jotta jaksaa urheilla, täytyy myös muistaa syödä hyvin, joten siirtynen tästä grillin lämmittelyyn... 

Linuxia mollaavat Windows-käyttäjät sanovat usein, etteivät jaksa säätää Linuxin kanssa. Windows on muka heti valmis ja toimii säätämättä. Aivan täyttä sontaa tällaiset väitteet. Otetaanpa muutama esimerkki viime viikolta.

Ensimmäinen tapaus tulee uusimmasta MikroPC-lehdestä (6-7/2010). Kuumalinja-palstalla ihmiset kysyvät, että missä on vika, kun ei hommat toimi. Vastauksena kertoillaan yhteen ongelmaan mm. seuraavaa: "...Aja regedit... ...poista seuraavat avaimet: HKEY_CURRENT_USER\SOFTWARE\Google HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Google Poista vielä tämä hakemisto... ... C:\Program Files\Google Seuraavaksi aja ohjauspaneelin Ajoitetetut tehtävät ja poista... ... Sitten korjaa varsinanen ongelma... ... Jos ei auta poista myös tämä..." Jaa siis Windowssin kanssa ei tarvi mystisiä skriptejä kikkailla? 

Toinen esimerkki. Tutulla oli käytössä kannettavassa Windows XP. Sattuipa niin, että pieni vesseli päätti kesken äidin surffailujen näpytellä omiaan sekaan. Saldona oli, ettei nettiin päässyt enää. Ei vaikka dns:t putsaili, IP:t haki uusiksi ja palomuurit heitti männikköön. Nettiin ei menty. Miten tämä asia korjattiin? Buutattiin Linuxin puolelle, missä kaikki pelasi hyvin. En usko, että pingviinin puolella tällaista olisi edes päässyt käymään. Jossain vaiheessa oikeudet olisivat loppuneet ja juniorilla kun ei salasanaa ollut, niin järjestelmä olisi pysynyt ehjänä. Kenties jopa Windows seiskassa, mutta ei 10 vuotta vanhassa XP:ssä. Huomautettakoon myös, että Windowssin saaminen siihen tilaan, että selain aukeaa vei noin 5 minuuttia kun vastaava aika pingviini puolella oli 30 sekuntia...

Kolmantena esimerkkinä asensin itse XP:n vähän vanhempaan romuun. Asennuksen jälkeen ei toiminut verkkokortti eikä äänikortti. Eli piti USB-tikulla kuskata verkkokortin ajurit, että pääsi nettiin. No, sitten asensin päivityksiä (valuivat muuten luokattoman hitaasti, kun vertailukohtana pitää Kubuntun vastaavia). SP2:n jälkeen kone buuttasi pyöreästi kymmenennen kerran ja tämän jälkeen näyttö olikin VGA-tilassa kuudellatoista värillä, eikä niitä sitten minnekään muutettu ennen kuin oikeat ajurit löytyivät (Miksi se asennuksen jälkeen toimi? Miksi sen piti hajota?). Kokonaisuudessaan asennukseen meni aikaa noin 5 tuntia. Eräät toiset järjestelmät asentuvat nopeammin. Tämän jälkeenhän käyttöjärjestelmästä puuttui vielä kaikki ohjelmat, kuten tekstinkäsittely tai oikea Internet-selain ja flash-tuki selaimesta, eikä XP:ssä nyt videokoodekkejakaan taida olla. Kyllä, eräissä muissa kaikki tulevat ja päivittyvät ihan suoraan käyttiksen mukana.

No tällaisia kokemuksia tällä kertaa. Oletan, että Windows seiskassa monet näistä ongelmista on jo korjattu. XP on kuitenkin maailman käytetyin käyttöjärjestelmä, että vaihtakaa nyt ihmeessä parempaan!

No nyt joku nirppanokka sanoo, että Linuxilla ei voi pelailla. No kyllä voi! Kaikki pelit (sekä Windows että Linux), joita olen koittanut, ovat toimineet pingviinissä.

Tämä kirjoitus on sineensä ajankohtainen, että ensi kuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun valaistuin ja lopetin Windowssin käyttämisen. Kuten aiemmista blogipostauksista (2008 loppuvuodelta) voi lukea, ei alku ollut helppoa, mutta sittemmin järjestelmät ovat muuttuneet paremmiksi tahdilla, josta Windows-käyttäjä voi vain unelmoida. 

Otan tästä analogian autoteollisuuteen parin kymmenen vuoden taakse. Tuolloin oli autoja, joissa kuljettaja pystyi säätämään mm. ratin korkeutta. Toisissa ratti oli tehtaalla jo valmiiksi asennettu "oikeaan" kohtaan ja kuljettajan täytyi muokata omaa ajoasentoon siihen sopivaksi. Tämä sama asia on nyt Windowsin ja Linuxin välillä. Käytän Linuxia siitä syystä, että se toimii kuten minä haluan, eikä minun tarvitse muuttaa omia toimintatapojani vastaaman käyttöjärjestelmän vajavaisuuksia.

Kun tässä muutama viikko sitten selvisi, että uudessa asunnossa olisi vihdoin kunnon partsi, niin aloin samantien miettiä, että miten kasvimaata saisi sinne sitten viriteltyä. Yo-talon kellarin remontin takia kaikki vanhat rakenteet revittiin sieltä ulos, joten siinä oli puutavaraa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Maran kanssa haettiin sopivat matskut talteen ja rakenneltiin sopivat laatikot. Sen verran muistin partsin pieneksi, että laatikoistakin tuli tehtyä vain 30x60cm, joten ihan valtoimenaan ei nyt pysty vesimeloonia ja ananasta kasvattamaan, mutta jos tuolla nyt edes jotain satoa saisi  Pari vuotta vanhat Valtti-coloritkin olivat vielä nestemäisessä muodossa, niin saatiin kivan pirtsakka punainen väri pintaan laatikoihin.

Maassa on nyt: perunaa, porkkanaa, hernettä, salaattia ja ruohosipulia. Katsotaan nyt itääkö/kasvaako mitä(än). Yritystä ainakin on 

Kuvia lisää kuva-albumissa.

Pizza on hyvää, joten aattelin testata vähän tätä kotileipomista. Denniksen ohjeista hioin kotioloon seuraavaa:

1 dl vettä
1 dl maitoa
0,1 dl öljyä
4-5 dl jauhoja
tilkka suolaa ja sokeria
hiivaa voi myös heittää muutaman gramman, mutta ei ole pakollista

Ensin kulhoon lotrataan vettä ja maitoa desilitra, sitten kaivetaan samanlainen määrä öljyä sekaan ja seuraavaksi... No, sitten huomataan, että sitä öljyä piti olla vain 0,1 dl, joten valutellaan ylimääräisiä takaisin ja ollaan onnellisia, että litkua ei vielä sekoitettu. Nesteisiin heitetään tietysti myös hiiva, jos sitä kyytiin laittaa. Seuraavaksi sitten jauhoja epämääräinen läjä ja muut rojut sekaan myös. Jos mukana on hiivaa, niin tässä välissä taikina saa tovin nousta.

Tämän jälkeen heitetään uuniin 300 astetta celsiusta ja kaulitaan puolet taikinasta uunipellille. Toinen puoli menee toiselle pellille tai pakkaseen. Taikinan päälle tomaattikastiketta, pekonia, kebabbia, ananasta, jalapenoja, pari kananmunaa ja juustoraastetta. Paketti uuniin muutamaksi minuutiksi ja sen jälkeen ei muuta kuin syömään! Kuvan pizzahan on vasta menossa uuniin... 

Tättärätää! Tänä vuonna vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi mäkiauto KRuisinKi-mäkiautokisaan. Autohan valmistui puolivahingossa. Alunperin ajatukseni oli, että ostoskärristä olisi vankkurin tehnyt, mutta eipä tuo Jonni nyt aivan sille koskaan lämmennyt, joten kompromissinä rakennettiin tuollainen kuvan osoittama vaunu. Runkona Esla-pyöräkelkan jalakset ja pyörät. Näiden päälle pultattiin Bemarin jakkara ja eteen hitsattiin fillarista ohjaus. Jotta kuski ylettyi kääntämään sarvia, siirrettiin tanko satulan kohtaan ja väliin laitettiin kylvökoneen vantaista tehty ohjauskappale. Kaikki maata koskettavat pyörät oli myös varustettu jarruilla, joita kolmikätinen ihminen pystyi käyttämään kätevästi.

Koska lahjattomat treenaavat, niin emme testanneet autoa ollenkaan vaan ensimmäinen kunnon testi oli kilpailun ensimmäinen lasku. Saldona rengasvallia päin ajaminen viimeisessä kaarteessa. Kunnon aplodit sentään heruivat. Ulosajon syyksi paljastui kuskille käteen jäänyt ohjaustanko (myös toinen takajarru hirtti kiinni...).

Seuraavaan laskuun lisäsimme teippiä tangon ja rungon ympärille ja auto saavutti maalilinjan 33 sekunnin kuluttua lähdöstä. Olimme tyytyväisiä. Lopullisia tuloksia vielä odotellaan, mutta Stenu Racing ei selvinnyt finaaliin...

Päivitys: Emme olleet viimeisiä! Tulokset täällä.

Kuvia lisää täällä!

Ja videoita löytyy seuraavien linkkien takaa:

Auto ulos säilöstä

Kiertelyä katsastusalueella

Kiertelyä lähtöalueella

Kuljettajahaastattelu ensimmäisen laskun jälkeen

Avattiin Maran kanssa fillarointikausi. No, heti renkaiden täytön jälkeen Maralta meni etunulli puhki, mutta nyttemmin on sitten päästy polkemaan ilman haavereita. Takana 23 kilometriä. 800:aa taisin uhota, joten ihan aikataulussa mennään vielä

Kevään tullen myös "kasvimaa" herää henkiin. Nyt purkeissa kasvaa Joensuusta saapuneet chilit ja Padasjoelta matkanneet herneet sekä ruohosipuli. Chilit ovat jo hyvässä(?) mitassa, herneet vasta tulevat mullasta esiin. Katsotaan nyt onnistunko tappamaan chilit ennen syksyä, vai saanko niistä oikeasti jotain satoakin vielä joskus. Chili sopii ruokaan kuin ruokaan, joten mukava olisi, jos omasta takaa niitä saisi

Maran huomio: Erno piristi rengasrikkomasennuksen jälkeen ostamalla kevätmarkkinoilta Lappeenrannan ylätorilta muutaman vadelmapullan, josta kuva alla. Oikein hyviä oli, namnam! Mieli parani.

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Toinen lukaistu kirja oli Elina Tiilikan esikoisteos Punainen mekko. En ole pariin vuoteen kirjaa aivan tuoreena julkaisuna ostanut. Nyt tein poikkeuksen ihan tuosta esikoisteosvinkkelistä, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämä oli ehkä jopa huonompi kuin aiemmin mainitsemani ranskalaiset "klassikot". Lähes kolmestasadasta sivusta 250 oli itseääntoistavaa - sineensä kirjan prostituutioaiheeseen sopivaa - elämän kuvausta ja lopuilla sivuilla pyöri mirri (siis kissa) ja vähän nuoruuden traumaa. Teosta valaistaan lauseella: "Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä." Miten itse asian näen: kirjalla ei ole munaa sanoa yhtään mitään. Päähenkilö on yksinkertaisesti niin hölmö, että mitään samaistumista häneen ei tule ja täytyy vain toivoa, että itse kirjailija ei aivan täysin kuvaa itseään hänessä. Tätä kirjaa en voi suositella kenellekään, pelkkää rahanhukkaa ja mielipahaa.