Käyttäjän Gessle blogi

Kyllä kyllä, kirjoja on tullut luettua ja nyt jopa muistan niistä mainita. Hällä väliä huomisella ja Pane mua olivat tällä kertaa luentavuorossa. Molemmat ovat ranskalaisten kirjailijoiden tekosia ja täytyy kyllä heti sanoa, että en ihan äkkiä patonkimaan kirjallisuutta tavaa.

Ensimmäinen kirja nyt vielä meni, mutta olihan sekin kyllä aika mitään sanomaton ja jotenkin tyhjä. Koko kirjan ajan tiesi mitä tulisi tapahtumaan, ja kun se lopulta tapahtui koko tilanne kuitattiin parilla lauseella. En arvostanu.

Pane mua oli nimestään huolimatta aivan täyttä sontaa. Vähän aikaa kirjaa luettuani muistin nähneeni kyseisestä teoksesta filmatisoinnin joskus yli kymmenen vuotta sitten. Jos näistä kahdesta on pakko valita, ottane leffa. Väkivallan ylistystä ja täysin järjetöntä tappamista vailla mitään moraalisia pohdintoja. Ei kolahtanut sitten yhtään.

Mutta eipä hätää, hyllyssä taitaa olla puolentusinaa lukematonta kirjaa ja uskoisin sieltä jotain laadukkaampaakin löytyvän. Jos ei niin ainakin haluaisin rakentaa kirjoille oikean kirjahyllyn...

Kyllähän on tässä kaiken maailman sapuskaa tullut syötyä viime aikoina. Pizzaa on valmistunut uunissa ja Tuen grilliltä on kunnon herkkua mennyt naamaan Tosin tänään siellä oli töissä jokin aasialainen hahmo ja ruokaan tuli vääriä mausteita...

No mutta uutinenhan tässä nyt oli siis, että joulukinkku odottaa jääkaapissa paistoa. Viikonloppuna on siis edessä sikamaista menoa

Tämäkin blogi-merkintä löytyy osoitteesta www.gpiste.org/blog ;)

Viimeisen parin viikon aikana on tullut päiviteltyä käyttistä sen verran paljon, että pakkohan se on tännekin vähän lässyttää.

Käyttelin uusimman Kubuntun alphoja jo kesällä ja lopulta betan ja RC:n kautta päädyin ihan viralliseenkin julkaisuun. Päivitystä tapahtui vielä viime metreillä ihan mukavasti ja Kubuntu 9.10 on ylivoimaisesti lajinsa paras!

Maralla oli vielä alla 8.04, kun itse siirryin jo kesällä KDE4:n käyttäjäksi 9.04:n myötä. Olisihan sitä luullut, että tuo 8.04->9.04 päivitys olisi mennyt kannettavaan iisisti, mutta kun ei tahtonut aluksi mennä. Pakettimanageri ei löytänyt mitään päivitystä ja konsolipuolelle vastaan tuli sama tyhjä arpa. Ajattelin sitten päivittää cd:ltä, mutta ilmeisesti kannettavan cd-asema oli hajonnut/vaurioitunut, eikä se suostunut lukemaan levyä. Kokeilin sitten kepillä jäätä ja mounttasin asennuslevyn imagen kannettavalle ja aloitin asennuksen siitä. Tuntui toimivan, joten siirryimme Lostin pariin ja jätimme koneen puksuttelemaan.

Puolen tunnin päästä oli hiljaista, mutta kappas kummaa, näytönsäästäjä oli päällä eikä laskenut enää kirjautumaan sisään. Kone oli kuitenkin hiljaa, joten virtanappulasta buuttia perään. Ajatus hyvä, toteutus huono. KDE ei onnistunut itseään enää kunnolla lataamaan eikä näppäimistö ei ottanut komentoja sisäänsä. Uusi buutti ja korjaustilassa puuttuvat paketit kehiin. Tämän jälkeen kaikki pelasi kuin junan vessa.

Seuraavana oli sitten työkoneen vuoro. 9.10 kerkesi ilmestyä ja testasin toisella kovalevyllä, että sain sen toimimaan Atin kortilla ja kahdellä näytöllä. Taas kerran kävi niin, että KDE:n ja Atin työkalut eivät suostuneet antamaan kuvaa molemmille ruuduille, mutta kun asiaa ensin sääti Gnomen kautta, niin johan pelasi sitten KDE:nkin puolella. Joten päätin lähtä yrittämään 8.10:n päivittämistä ensin 9.04:ksi ja sitten 9.10:ksi. Ensimmäinen päivitys ei lähtenyt KDE:n kautta ollenkaan käyntiin (no olihan mulla portattu KDE3 käyttöön 8.10:ssä kyllä...), mutta Gnomen puolelta sentäs jotain tapahtui. Ei kyllä kauaa, omat Pythonin asennukseni olivat sekoittaneet järjestelmää tarpeeksi, joten saldona oli kone, joka ei enää graafista käyttöliittymää ulos tarjonnut. Tässä välissä luennoitsijakin kävi naureskelemassa minulle. Mutta ei hätää, hommasin 9.04:n asennuslevyn ja asensin sen entisen päälle (suoraan 9.10:ä en halunnut, koska GRUB2 ei kiinnosta) ja lähdin siitä päivittämään sitten 9.10:iin. Kaikki pelasi ja iltapäivästä työkone pystyssä entistä ehompana.

Tämän jälkeen oli aika päivittää oma kone. Kaikki sujui suht mukavasti ja tällä hetkellä alla on Kubuntu 9.10, vanha GRUB ja aivan loistava KDE4.3! Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen, KDE on menossa täysin oikeaan suuntaan tällä hetkellä.

Sitten oli aika päivittää Maralle 9.04 -> 9.10:iin. Tämän piti taas olla helppo homma, mutta ongelmiakin oli. Taaskaan päivittäjä ei onnistunut aluksi aloittamaan päivitystä, mutta buutin jälkeen homma lähti toimimaan. Myöskin näytönsäästäjän salasana tuntui automaattisesti disabloituvan. Hyvä niin. Buutin jälkeen ruudulle pärähti kirjautumisikkuna, jossa fonttien koko oli jotain 300 pikseliä. Ei hyvä. Tämä vika oli ollut aikoinaan KDE kolmosenkin puolella, mutta 9.04 oli kuitenkin pelannut hyvin. Vähän aikaa piti kooklettaa ja käydä konsolitilassa lisäämässä tarvittava -dpi 96 vipu KDM:n asetuksiin, jonka jälkeen tekstit olivat taas oikean kokoisia. Jotain epävaukautta on vielä kuulemma ollut, mutta järjestelmä on ilmeisesti myös nopeutunut.

Tällaista tällä kertaa. On tää KDE 4.3 vaan niin ihq

Jos näet tämän tekstin, luet blogimerkintääni Facebookin kautta. Huomane, että myös itse blogini kaipaa kommentteja, joten sinnekin saa mieltään purkaa ;)

Sataapi tuolla ulkona lunta, joten on hyvä aika summata kesän fillaroinnit.

Tavoitteeksi laitoin keväällä, että 600 kilometriä tulisi kesänmittaan poljettua. Olin kuitenkin laiska koko kesän ja jäin 18 kilometriä tavoitteesta. Tosin matkat on mitattu Eniron eniromaisella karttatyökalulla, joten 18 kilometriä menee kyllä virhemarginaaliinkin ja varmasti unohdin merkata reissun tai pari, joten kyllä se 600 meni rikki... no seliseli. Ensi kesän tavoite on 800km.

600 kilsaa on kuitenkin enemmän kuin viimeisenä viitenä vuotena yhteensä, joten ei se nyt huonostikaan ole. Ennätyskesästä jäin kuitenkin noin tuhat kilometriä ja Marakin posotteli viime kesänä kyllä ainakin 800 kilsaa, joten pakko se on itsekin petrata...

Mutta nyt tulee lunta, joten kohta alkaa suksikausi.

Nytpä on Gesslen Gessle Over Europe konserttitaltiointi katottu ja kyllähän keväiset keikkamuistot palautuivat iloisesti mieliin. Aivan mahtavaa settiä! Kuvanlaatukin oli DVD:ksi aikas hyvää - toivottavasi Blu-ray julkaisu näkee vielä päivänvalon. Hukkaanhan ne HD-kamerat muuten ovat menneet.

Hyvin oli videomateriaaliakin miksattu. Varsinkin (I'm Not Your) Steppin' Stone koveribiisin lookki oli mahtava! Opportunity Nox sitä vastoin vähän vaisu, mutta musiikkipuoli on kyllä kaikissa kohillaan. Meikä diggaa niin pirusti - ihan paras ikinä!

Ilmastonmuutos on pinnalla. Markus Lehtinen kirjoittaa Uuden Suomen blogimerkinnässään varsin osuvasti, kannattaa lukaista lävitse. Pakko sitä on itekin nyt vähän tänne kirjoittaa, että sana leviää.

Ilmasto muuttuu, se on fakta. Onko ihmisellä siihen mitään osaa? Todennäköisesti ei juurikaan. Tällä hetkellä ilmasto ei lämpene ja ensi talvesta pitäisi tulla kylmempi ja maapallon keskilämpötilan pitäisi käsittääkseni olla laskussa tällä hetkellä. Auringon aktiivisuus on nyt lähinnä passiivisuutta, joten tällä pallolla siitä nyt sitten "kärsitään" viilentymisen muodossa.

Aika näyttää mitä tapahtuu. Mutta tällä hetkellä jotkin yritykset ja ihmiset tekevät ilmastonmuutoksella hyvin hilloa. Mikäs siinä, onhan kansaa ennenkin huiputettu...

Jospa seuraavaksi jotain positiivista tai sitten lässytän vain sikaflunssasta samaa, koska sillä sitä vasta rahaa tehdäänkin

Tässä puhelinlaskuja pohtivien ihmisten keskellä tuli mieleen raapustella omiakin ajatuksia asiasta. Ekan puhelimen sain jouluna 1999. Eli tässähän tulee näköjään 10 vuotta täytee aika pian.

Oli miten oli, niin ensimmäisen luurin mukana Soneran Private Duo(?) -liittymä. Ensimmäiset puhelinlaskut olivat luokkaa 30 markkaa, elikkästä viitisen euroa. Kyllähän ne siitä hiissasit pikkuhiljaa ylöspäin, mutta kun liittymä siirtyi omiin nimiini keväällä 2003, sain Soneralta jonkin verran puheaikaa, joten ei tarvinnut maksella niin paljoa. Kuitenkin muistan vuonna 2004 saaneeni jotakuinkin 30 euron laskuja Soneralta. Lopulta kyllästyin maksamaan turhasta ja vaihdoin DNA:n asiakkaaksi. Laskut tippuivat samantien noin puoleen.

Sittemmin Saunalahti soitteli joskus ja tarjosi 60 euroa puheaikaa, jos vaihdan heidän asiakkaakseen. Vaihdoin tietysti, kun tiesin DNA:n soittavan perään ja tarjoavan enemmän puheaikaa. Ja kyllähän sieltä taisi joku 80 euroa tippua. Ja tuossa äsken sama toistui ja tällä kertaa DNA tarjosi 120 euroa puheaikaa, jotta pysyisin asiakkaana ja tietysti pysyin. Ei minulla ole pätkääkään kiinnostusta vaihtaa DNA:n asiakkuudesta pois. Viimeinen puhelinlasku oli jotain viiden euron luokkaa kolmelta kuukaudelta. Ihanan halpaa, elämä on.

Kyllähän sitä on kuullut DNA:stakin huonoa, mutta ei ole onneksi itseä koskettanut. Tällainen oli tarina tällä kertaa

Olipahan viikonloppu taas vaihteeksi. Torstaina tuli uus näyttö ja kun siivoilin pöytää, niin löysinpä maksamattoman kaapelikorttivuokralaskun. Jeps, oli kanavat pimeenä. No, äkkiä sitten maksoin sen ja soittelin Soneralle perjantaiaamuna, että aukeeko kanavat vielä, että näkee formulat. Kuulemma aukee, kun kerran oikeesta pankista laskun maksoin. Asiakaspalvelu oli kyllä aika suolesta. Tilannettani kommentoitiin ivallisesti: "olisi kannattanut maksaa ajoissa". No shit Sherlock. Soneran asiakas olen vain väkipakosta.

Näyttöhän on siis aivan unelma. S-ips-ja tn-paneelien ero on kuin yöllä ja päivällä. Tää on loistava - joskaan ei täydellinen ruutu. Kyllä tällä pärjää. Oled-paneeli olkoon sitten seuraava.

Perjantai-iltana onneksi kanavat rupes taas näkymään, joten illalla sai hyvin mielin käydä nukkumaan. Yöllä tuli sitten herättyä ennen kolmea, kun nenään tuli palaneen uunipaperin tuoksu... Oma uuni oli kiinni, mutta vähän aikaa hereillä oltuani naapurissa palovaroitin rupesi soimaan. Kaveri oli siellä nukahtanu uuni päällä. No näitähän sattuu... Kyllähän siellä haisi hieman palaneelle, kun kävin kurkkaamassa.

Formulat olikin sitten viihdettä oikein kunnolla. Vettelkin sai kannustusta osakseen kummasti Maralta (formulafanius heräilee pikkuhiljaa) Tänään vielä sain tovin pusailun jälkeen uuden kovalevyn mounttailemaan automaagisesti. Voishan se helpompaakin olla kyllä...

Eihän siinä muuta. Huomenna taas uuteen työviikkoon.

Taas saapui tänne maukkaita sämpylöitä ja omenapiirakkaa. Kiitokset leipojalle

Perjantaina oli yliopistolla Tutkijoiden yö -tapahtuma jo kolmatta kertaa. Eipä näkynyt lama vaikuttaneen siihen yhtään. Olin itekin mukana yhdellä rastilla ja porukkaa ravasi koko ajan ympärillä, eikä mitään taukoa neljän tunnin aikana kerennyt pitämään. Ilmeiseisesti lapsilla oli mukavaa, joten tapahtuma oli onnistunut. Ja saihan hommasta vaivanpalkaksi pizzan...

Roxetten studioalbumit tulevat ensi viikolla ulos remasteroituna. En ensin niitä meinannut ostella, mutta kun lueskelin DailyRoxetten arvostelun kiekoista, niin kylläpä rupesi sitten himottamaan... Joten CDON saapi töitä.

Tarkoitus oli tässä kuitenkin kirjoittaa enemmänkin hyvästä musiikista, joten aloitetaan.

Roxette - Crash!Boom!Bang! (1994)

En usko, että koskaan tulee albumia, joka voisi olla parempi kuin C!B!B! Roxetten viides studioalbumi on ehdottomasti bändin täyteläisin kokonaisuus. Ei sillä, että mikään albumi olisi sekava, mutta tämä on ehjin. Musiikki on kypsää, sopivan synkkää ja levy on tuotettu täydellisesti. Poppialbumiksi C!B!B! on hieman pitkä. Yli tunnin soitantaan (15 biisiä) mahtuu hyvinkin erilaisia kappaleita. Gessle aikoinaan totesi, että albumi on kuin kokonainen konsertti, jossa keskellä on pari akustista numeroa. Albumi todellakin toimisi kokonaisena konserttina.

Englanniksi ei pop-musiikkia juuri pysty kirjoittamaan paremmin. Ruotsiksi ja suomeksi pystyy, mutta esimerkiksi levyltä löytyvä I'm Sorry on parhaita biisejä, joita Gesslen kynästä on koskaan irronnut. C!B!B! on niitä täynnä. Fireworks, Sleeping In My Car, What's She Like? ja I Love The Sound Of Crashing Guitars, mainitakseni muutamia. Listan viimeinen kuvaa Roxette-aikakautta kyllä hyvin. C!B!B!:n jälkeen kitarapainotteisuus siirtyi enemmän tietokoneella työstettyy materiaaliin, mikä tietysti oli sääli.

Pimenevä hiljain syysilta: Crash!Boom!Bang! soimaan ja makoilemaan sängylle. Mieleen palautuu paljon kauniita muistoja, haikeita ja ajatuksia ja nuoruuden unelmia. Taustalla pyörii kuitenkin ajatus, että on kyllä aivan pirun hyvää musaa. Paras, koskaan, ikinä.

Per Gessle - Mazarin (2003)

Gesslen soolosta kirjoittelinkin jo joskus arvostelun, mutta mainittakoon vielä sen verran, että edelleen pidän tätä albumia törkeän hyvänä ja tässä jos missä on niitä kauniita ja koskettavia lyriikoita ruotsiksi.

Roxette - Look Sharp! (1988)

Kaksi Roxette-albumia on ylitse muiden ja tämän listan kolmatta sijaa pitäneekin sitten Look Sharp! Roxetten läpimurtokiekkohan tämä oli aikoinaan. 80-luvulla tehtiin paljon hyvää musiikkia ja Look Sharp! heijastaa aika hyvin sen ajan pop-musiikkia. Syntikalle löytyy käyttöä, eikä sähkökitaraan ole unohdettu. Kasari on pop.

The Look porskuttaa edelleen yhtenä parhaista Roxette-ralleista ikinä. Sen lisäksi levylle käytiin nauhottamassa muun muassa kolme kipaletta englantilaisten "huipputuottajien" kanssa ja tarkoitus oli, että ne olisivat olleet sitten niitä suurimpia hittejä. Toisin kuitenkin kävi, mutta itse pidän Chancesistä ja View From A Hill:stä kuitenkin varsin paljon. Energiaa näissä on mukana vaikka muille jakaa, niinkuin on tietysti koko albumissa. Paras formaatti levylle lienee kuitenkin vinyyli, koska kansitaiteet toimivat paremmin 12":lla paperilla kuin CD:n pienissä papruissa.

Olkoot listauksessa tällä kertaa kolme levyä. Rannalle jäivät paikkaansa odottamaan kuitenkin muun muassa seuraavat suuruudet. Eläkeläiset - Pahviche, Per Gessle - Party Crasher ja Gyllene Tiderin Återtåget. Varsinkin Gesslen uusin soolo on kovassa nosteessa meikän listoilla.

Ensikertaan.