Irlanti

Noniin, kesä meni taas vauhdilla, mutta sitä edelleen muistellaan lämmöllä, joten nyt on sitten vihdoin päiväkirjaa saatavilla tuosta viime heinäkuun Suomi-kierroksesta. Lisää tietoa täällä.

Tuli myös tehtyä tuossa kesän viime hetkillä vajaan parin viikon ulkomaanmatka, joka suuntautui aurinkoiseen Italiaan ja Rooman ikuiseen kaupunkiin Sitä koskeva matkapäiväkirja onkin sitten täällä.

... Ja koneelta löytyi sattumalta myös kirjottelua kesän 2008 Irlannin matkasta, joten pistetään sekin nyt vielä tarjolle tänne.

Kokeilu oli ilmeisen onnistunut, joten tekstiä puskee... jep. Oli  eilen (sunnuntaina) sen verran hieno päivä et oli ihan pakko mennä kahdesti hiihtämään Viikonloput yleisesti ottaen on mukavia (paitsi sunnuntait, paitsi nyt), kun voipi rentoutua ja kaikkea puuhailla rauhassa ilman (normaalia) stressiä. Vaan eipä tämä uuden viikon alku pahalta näytä, mikä vois olla ihanampaa kuin herätä aamuaurinkoon, ah <3 Tänään "vapaapäivänä" pitäis mm. saada kouluhommia etenemään ja leipoa patonkeja, nam! Ja alussa, keskellä sekä lopussa päivää tietty liikuntaa, rantakuntoon pyrimme (leikisti) Sitten, kun lumet sulaa, pääseekin pyöräilemään! Kohteina mm. Joutseno ja Lappeenranta noin yleisesti. Kova matkakuume on kyllä sekin iskenyt (ja samalla motivaatio velvollisuuksien osalta vähenee samassa suhteessa...). Pitäis suunnitella jonkinmoista matkaa tuonne naapurimaahan Ruotsiin, mutta toisaalta veri vetäisi "ihan oikeaan" ulkomaailmaan, kuten Irlantiin... Noh, kunhan tässä nyt vähän lähemmäs toukokuuta pääsee, niin selkenee kuviot, toivon mukaan. Kotimaan kierrostakin pitäis päästä tekemään, tuonne kaukaiseen Helsinkiin ja semmosiin kaupunkeihin, missä ei ole tullu käytyä. Luultavasti aika vaan ei taaskaan tule riittämään mihinkään... Vappu-pirulainenkin lähenee! Namnam munkkeja tai muuta herkkua leivottava. Olipa muuten mukava naistenpäivänä käydä Rossossa syömässä (ja teatterissa sen jälkeen), vaikkakin parasta taisi olla lähinnä jälkiruokajäätelöt.Pitänee katsastaa jokin muu mesta jossakin vaiheessa vertailun vuoksi... Tai suosiolla suunnata Raxin lihapulla- ja nakkiosastolle, hihi.

Sataman kioskien avautumista ja vety-atomeita odotellessa

Otsikko antanee vahvasti olettaa, että ressiä olisi taas liikkeellä... mutta niin onkin! No ei paljon... Vaikka onhan "paljon" varsin suhteellinen käsite. (Hmm... Tekstin sekavuudesta syytän liian suurta colaryyppyä ja ruisleivän aiheuttamaa hurmostilaa.) Mutta ai ai... kyllä se reissaaminen on vaan aina niiiiiin mukavaa. Irlannissakin on nimittäin nyt käyty! Jos et vielä ole saanut tuliaisia, niin... No, niitä ei varmaan kannata enää odottaakaan. Budjetti oli lievästi rajoittunut, joten viimeinen reissuyö oli vietettävä lentokentän kahvion keltaisilla, nahkaisilla ja hyvin pehmusteituilla penkeillä, jotka tarjosivat mahdollisuuden lepuuttaa matkan rasittamia jalkoja. Suuri kiitos muuten sille henkilökunnan jäsenelle, joka siivosi ja paukutti tarjottimia koko yön sattumalta aivan penkkimme vieressä! Olisin nimittäin voinut nukahtaa tälle mukavuutta tarjoavalle soffalle... Minkä seurauksena joku ryökäle olisi voinut viedä puolityhjän reppuni :O Huolimatta siitä, että heitin (tai ainakin uskoin heittäväni) kaiken terrorismiin viittaavan todistusaineiston (kuten käytetyn pyyhkeen ja tyhjät saippuapurtilot) wc:n roskikseen, onnistuin epähuomiossa jättämään taskuuni eräästä hostellista saamani säilytyslokeron lukon, joka turvatarkastuksessa ilmoitti kovaäänisesti olevansa väärässä paikassa. Kiitän täten samaan hengenvetoon (no ehkä täytyi toinen veto ottaa) myös tehokasta vartijaa, joka tämän seurauksena halusi tutkia epäilyksiä herättävän reppuni sisällön muovikäsineet käsissään. Onneksi vartija ei kuitenkaan huomannut kahta sivutaskua, joihin olin kätkenyt likaiset vaatteeni... Huh! Jos ne olisi esille otettu, olisi ollut hätätila päällä, sillä en ainakaan huomannut, että tarkastuksen välittömässä läheisyydessä olisi ollut tarjolla kaasunaamareita kanssamatkustajille...

Noh, oli matka varsin rentouttava kaikin puolin kuitenkin, ja monta kertaa olen ehtinyt kaivata takaisin tähän kauniiseen pienten vihreiden miesten maahan. Sitä hetkeä odotellessa syömme makaronilaatikkoa ja käyskentelemme sateen kostuttamia metsäpolkuja kohti mahdollisuuksien syksyä :)