kirjallisuus

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Toinen lukaistu kirja oli Elina Tiilikan esikoisteos Punainen mekko. En ole pariin vuoteen kirjaa aivan tuoreena julkaisuna ostanut. Nyt tein poikkeuksen ihan tuosta esikoisteosvinkkelistä, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämä oli ehkä jopa huonompi kuin aiemmin mainitsemani ranskalaiset "klassikot". Lähes kolmestasadasta sivusta 250 oli itseääntoistavaa - sineensä kirjan prostituutioaiheeseen sopivaa - elämän kuvausta ja lopuilla sivuilla pyöri mirri (siis kissa) ja vähän nuoruuden traumaa. Teosta valaistaan lauseella: "Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä." Miten itse asian näen: kirjalla ei ole munaa sanoa yhtään mitään. Päähenkilö on yksinkertaisesti niin hölmö, että mitään samaistumista häneen ei tule ja täytyy vain toivoa, että itse kirjailija ei aivan täysin kuvaa itseään hänessä. Tätä kirjaa en voi suositella kenellekään, pelkkää rahanhukkaa ja mielipahaa.

Kyllä kyllä, kirjoja on tullut luettua ja nyt jopa muistan niistä mainita. Hällä väliä huomisella ja Pane mua olivat tällä kertaa luentavuorossa. Molemmat ovat ranskalaisten kirjailijoiden tekosia ja täytyy kyllä heti sanoa, että en ihan äkkiä patonkimaan kirjallisuutta tavaa.

Ensimmäinen kirja nyt vielä meni, mutta olihan sekin kyllä aika mitään sanomaton ja jotenkin tyhjä. Koko kirjan ajan tiesi mitä tulisi tapahtumaan, ja kun se lopulta tapahtui koko tilanne kuitattiin parilla lauseella. En arvostanu.

Pane mua oli nimestään huolimatta aivan täyttä sontaa. Vähän aikaa kirjaa luettuani muistin nähneeni kyseisestä teoksesta filmatisoinnin joskus yli kymmenen vuotta sitten. Jos näistä kahdesta on pakko valita, ottane leffa. Väkivallan ylistystä ja täysin järjetöntä tappamista vailla mitään moraalisia pohdintoja. Ei kolahtanut sitten yhtään.

Mutta eipä hätää, hyllyssä taitaa olla puolentusinaa lukematonta kirjaa ja uskoisin sieltä jotain laadukkaampaakin löytyvän. Jos ei niin ainakin haluaisin rakentaa kirjoille oikean kirjahyllyn...

Pitkästä aikaa sain taas kirjan luettua (tai vaihtoehtoisesti olen unohtanut kirjoittaa mitään, kun jokin läpystä on tavattu loppuun..). Tällä kertaa vuorossa oli Risto Isomäen Litium 6, ekologinen trilleri.

Kertomatta juonesta juuri mitään voinen todeta, että kirja oli kyllä hyvä. Ydinvoimaloiden outoisuuksista ja terrorismistahan tämä teos kertonee ja mielenkiitoiselta kantilta kertoneekin. Mitä enemmän teknologiaa, sitä enemmän tuntuu meikällä maistuvan. Historiaakin oli mahdutettu mukaan, joten aina parempi (ilmankos se Stargate kiinnostaa). Tosin kaukanahan tämä täydellisestä kirjasta oli. Puolessa välissä teosta tarina tuntui tippuvan aivan totaalisesti raiteilta, mutta onneksi loppua kohti nousi vielä joten kuten takaisin. Kaipa sitä voisi kaverilta lukea toisenkin teoksen. Kyllä tässä omatkin ajatukset lähtivät liitoon, joten Ristolle kiitokset, suosittelen.

Tulipa luettua Kari Levolan Tahdon, ja tähän astisen elämäni paras lukukokemus oli kyllä tämä. Jopa Emanuel-kirjasarja jää taakse. Ihmekös tuo sineensä - ei suomalaista elämää osaa kuvata kuin suomalainen. Sama se taitaa päteä elokuviinkin. Hollywood-leffa voi olla kuinka hyvä tahansa, niin silti suomalainen voi koskettaa syvemmältä (valitettavan harvoin kyllä koskettaa).

Tuota kirjaa kyllä tuli ahmittua aika tavalla. Vähän kadehtienkin kyllä kieltämättä, osaispa sitä itekin noin hyvin kirjoitella. Toivottavasti sitä treenaamalla oppii. Tarina Jusasta ja Marista on todellakin Finladia Junior -palkintonsa ansainnut. En ole vielä löytänyt kiehtovampaa ja ihanampaa aihetta kirjallisuudelle kuin nuorten ihmisten välinen rakkaus, oli siinä sitten mukana tragediaa tai komediaa. Niin tulee omakin nuoruus mieleen... :)