Rooman matka 14.8.-25.8.2009

Jejee, tässäpä vielä Rooman reissun matkapäiväkirjaa kiinnostuneille :) Tällä kertaa matkalaisina olivat minä (Mara) ja pikkusiskoni Christa-Maria (Riku). Enjoy!

Päivä 1 (14.8)

klo 13.30 @ Hotel Laura, Rome

Noin parin tunnin harhailun jälkeen pääsimme perille hotellille. Pieni epätoivo meinasi vallata, kun hotellin piti sijaita lähellä Terminin rautatieasemaa, mutta ei vaan vastaan tullut. Lähes 30 asteen helteessä reppujen raijaaminenkin kävi työstä. Sinällään lento sujui mukavasti, ja Helsinki-Vantaan lentokentällekin päästiin aamulla ajoissa. Mentiin siis jo eilisiltana sukulaisille Puistolaan yöksi, kun lento aamulla lähti jo 7.55, ja tunnetusti paikalla piti olla paria tuntia ennen. Ihan hyvin yö tuli nukuttua, vaikkakin unet jäi tavallista lyhyemmiksi. Check in ja turvatarkastus hoitui melko sukkelaan, vaikka jonoa kohtalaisesti olikin. Pikkuisen masun pohjassa tuntui perhosia, koska Rooma ei ennestään tuttu ollut eikä me oltu kovin tarkkaa suunnitelmaa tehty (toisaalta hyväkin). Lento kesti kolmisen tuntia ja sen aikana tarjoiltiin aamupalaa (munakasta, sämpylää, teetä ja kahvia, mehua), minkä lomassa ehti hieman torkahtaakin. Jotenkin päivä ei alkanut parhaalla mahdollisella olotilalla, mikä aiheutti päänsärkyä ja väsymystä, mutta positiivinen fiilis kuitenkin oli.

Fiumicinon lentokentältä Rooman keskusta-alueelle oli matkaa n. 30 km, ja infosta sanoivat, että pääsisimme perille helpoimmin junalla, suoraan Terminille. Päärautatieasemalla tungos olikin melkoinen. Kipaisimme aseman yhteydessä Spar-kaupassa hakemassa vesipullon ja pari vehnäleipää evääksi matkalle hotelliin. Tulostamani kartta osoittautui hieman vajavaiseksi, mikä aiheutti pientä häikkää, mutta lopulta tosiaan paikka löytyi, kiitos myös erään paikallisen rouvan, joka auttoi meitä, italian kielellä! Hotellissa kirjauduimme suoraan sisään eikä maksustakaan puhetta tullut, joten ainakin meillä olisi katto pään päällä uloskirjautumiseen asti. Emme siis olleet varmoja, miten Italiassa maksut tuli hoitaa, kun emme luottokorttejakaan omistaneet. Hikisinä ja väsyneinä kävimme suihkussa ja nappasimme pienet torkut. Huomasimme tosin, että omat liinavaatteet olisi ilmeisesti mukaan pitänyt ottaa... tai lähinnä peittojen liinat. Tosin tuntuu niin lämpöiseltä, että tuskin yöllä edes peittoja tarvitsee. Pyyhkeet saisivat toimia tarvittaessa lakanoina ;)

Pitäisi Christa-Marian heräämisen jälkeen vähän miettiä paikkoja, missä haluaisimme vierailla, jotta voisi sitten hieman pohtia, mihin suuntaan noin suurinpiirtein minäkin päivänä suunnistaisi. Pikkuisen takkuinen alku jotenkin tälle päivälle, mutta eiköhän se tästä.

klo 18.30: Tehtiin nyt alustavaa suunnitelmaa kohteista, mutta ei edelleenkään mitään liian tarkkaa. Käytiin myös tutkailemassa lähiympäristö siltä osin, että otimme lyhyttä kuvaotosta ja kävimme läheisessä supermarketissa hakemassa hieman hätävaraevästystä, kun ei aina tiedä milloin kaupatkaan on auki. Hedelmillä ja juomisilla toistaiseksi mennään :) Säälimättömän hiostavaa kyllä on, voi vain arvata miten kuuma yöstä tulee nukkua! Tämä päivä kuitenkin otetaan siis ihan iisisti loppuun asti, koska aikaa on käytettävissä vaikka millä mitalla.

Päivä 2 (15.8)

klo 10.15 paikallista aikaa

Kylläpä nukutti! Piti illalla vielä pelailla sanapelejä, mutta minäpäs nukahdin... Ihan tarkkaan en muista edes, mihin aikaan valot tuli sammutettua. Yö tosiaan oli melkoisen kuuma ja heräiltiin molemmat useampaan kertaan. Ikkuna oli raollaan, joten liikenteen äänetkin kantautuivat hyvin sisälle. Tässä vaiheessa on jo pahasti alkanut ärsyttää ambulanssien hätä-äänet... Roska-auto myös noin klo 2.30 kävi kierroksella hotellin edessä, mihin väkisinkin heräsi, mutta kokonaisuudessaan melkein 12 tuntia nukuimme, teki todella hyvää. Paljon kivempi aloittaa päivä, kun päässä on edes vähän kirkkaammat ajatukset :)

Mikään kiire aamulla ei ollut, koska aamupalaa tarjottiin 7.30-10.30, mikä on suhteellisen pitkä aika Suomen oloihin verrattuna. Siispä kaikessa rauhassa verryttelimme itsemme hereille :D Päätimme haukata vähän happeakin ensin, ja kävimme katsomassa metroasemaa liikkumista selvittääksemme. Automaateissa myytäviä lippuvaihtoehtoja oli neljä, ja 24 tunnin lippu neljällä eurolla vaikutti ehkä järkevimmältä, jos nyt metroa tulee käytettyä. Ensin täytyy uudemman kerran katsoa kartasta, miten pitkään lyhyintä reittiä kävelisi Terminille. Eilen kuitenkin mentiin pidemmän kaavan kautta... Ihanan viileää maan alla oli! Jo näin aamutuimaan varmasti kuitenkin yli 20 mittarissa helposti oli.

Muutaman valokuvan jälkeen tulimme takaisin hotellille ja varmistimme respasta aamupalan tosiaan kuuluvan hintaan. Tällä kertaa respassa oli nainen (eilen oli siis vastaanotossa mieshenkilö, joka ei tuntunut juuri englantia tajuavan), joka tuntui ymmärtävän englantia huomattavasti paremmin. Myöntävän vastauksen pohjalta saimme siis nauttia paahtoleivästä, marmeladilevitteistä, kroissanteista, appelsiinimehuista, ja sai halutessaan murojakin. Hieman erilaista kuin Suomessa... Tarjolla oli lisäksi kuumia juomia, jotka kuitenkin skippasimme. Energiaa saimme sen verran, että jaksaisimme aloittaa päivän. Tajusimme myös huonetta tutkiessamme, että ikkunaluukkuja sai avonaisemmiksi ja ilmastointilaitekin sieltä löytyi :D Tätä säädettiinkin sitten heti puskemaan viileämpää ilmaa, ettei nyt ihan paahduttaisi. Pieni hetki vielä huilataan ja sitten lähdetään tutkailemaan maastoa uusin silmin.

Sen verran saimme myös selville respasta, että lähin turisti-info löytyisi Terminiltä ja että ainakin tänään kaupat olisi heikosti auki, lähinnä aamupäivällä. Mutta se melkein arvattiinkin, siispä emme viikonlopulle suunnitelleet suurempia. Huomattavasti virkeämpi fiilis eiliseen verrattuna on!

Klo 16.15: Ihmeen äkkiä aika mennyt tänään... Tosiaan aamupalan jälkeen suunnattiin lähikaduille ilman karttaa. Koitimme vain pitää suurinpiirtein selvillä mielessämme, mihin suuntaan olimme milloinkin kääntyneet. Selvästi huomasi tämän päivän olevan sapatti, koska ihmisiä ei juuri näkynyt ja kauppojen ovet olivat kiinni. Monissa putiikeissa muutenkin oli ilmoitus niiden olevan kesälomilla pitkälti elokuun ajan. Sinänsä siitä ei ole meille haittaa, koska isoja ostoksia ei olisi tarvetta tehdäkään muuten kuin tuliaisten osalta. Tosin itse toivoisin löytäväni tuliaisia lähinnä keskusta-alueelta tai Vatikaanista. Vajaan tunnin kierroksen jälkeen olimme löytäneet paikallisen kirjatorin, jolta valitettavasti ei saanut englanninkielistä luettavaa. Mukavia keittokirjojakin näkyi, muttei niistä paljon hyötyä olisi muuten kuin ymmärrettävälle kielelle käännettynä :) Löysimme matkalla myös eräänlaisen jalkapallokentän, keskeltä katukuvaa, samoin kuin pienimuotoisen huvipuiston, jotka tietenkin olivat kiinni muiden ohella.

Pettämättömän suuntavaiston avulla onnistuimme turhia eksymättä palaamaan Piazza Bolognan aukiolle, joka sijaitsi siis ihan hotellin vieressä. Istuimme aukiolla jonkin aikaa ihmisiä ja liikennettä seuraten. Paikallistimme aukion reunalta toisen ruokamarketin sekä ottoautomaatin, jossa Visa Electronikin kävisi, hienoa! Kadun kulmassa sijaitsi lisäksi kahvila, jossa väkeä lappasi melkoisesti, kun se nyt ainoita aukiolevia paikkoja tänään tuntui olevan. Tovin huilaamisen jälkeen teimme kierroksen vielä toiseen suuntaan hotellilta, kunnes hiki alkoi virrata. Siivoojakin oli huoneessamme tällä välillä käynyt järjestelemässä paikkoja. Pienen hedelmä- ja nestetankkauksen ohessa pelasimme sanapeliä ja vain hengasimme. Hetkeksi jopa torkahdin, kiitos kuumuuden aiheuttaman väsymyksen. Tulevana viikkona varmasti enemmän ollaankin liikekannalla nähtävyyksiä katselemassa. Huomenissa kaavailimme kävelyä Terminin kautta Colosseumille, sillä sen lähistöllä on paljon muitakin kohteita. Joten eipä muuta kuin eväät mukaan, koska luultavasti kaupat eivät edelleenkään ole auki. Heti tilaisuuden tullen pitäisi kyllä varastoja täydentää.

Klo 20.07: Hei Riku tässä. Väsyttää jo, vaikka kello on vasta ton verran. Kuumuus tahtoo viedä kyllä kaiken energian ja jo käsiveskan kantaminenkin tuntuu tuskalta. Tää päivä kulu aika nopsasti ja kun tätä ikää tulee lisää, niin alkaa toi nukkuminenkin olla mahdottoman tärkeetä ;) Ei oo paljon ruokaakaa tehny mieli, hyvin riittää nesteytys ja hedelmät. Kotona syön sit taas kuin hevonen <3 Saa nähä mitä tästä mun rusketusoperaatiostakin tulee. Luultavasti palaan Suomeen yhtä albiinona kuin sieltä tulinkin... No onneks voi vielä muutamat päivät siellä loikoilla auringossa ja saada rusketusta, siis Suomessa. Rättätää. Jospa pesis hampaat ja kävis levolle. Krooh...

Päivä 3 (16.8)

klo 17.45

Hotellilla suihkun raikkaina olemme. Ihanan rauhallisesti nukutun yön (ilmastointi toimi loistavasti!) ja eilisen liikuntapaukun jälkeen aamupala maistui taas. Tällä kertaa ilmeisesti koko hotellin asiakaskanta oli onnistunut tulemaan samaan aikaan paikalle, joten vapaata tilaa ei ollut. Siispä teimme odotellessa ulkosalla pienen katsauksen ja palasimme takaisin ruokasaliin palveltaviksi. Tilasimme keittiötädiltä tällä kertaa rohkeasti kaakaon ja cappuccinon! Mmm... ihanaa, vaikka kuumana päivänä ennemmin joisi jotain kylmää. Ajattelimme samalla kuitenkin olla kohteliaita tilaamalla näitä ylipäätään, koska italialaiset voivat helposti kyseisissä tilanteissa vetää herneet nenään, loukkaantua siis. Luimme tämän matkaoppaista ;)

Tosiaan, tänään oli tarkoituksena tutustua Colosseumiin ja sen ympäristöön. Yhdentoista aikaan lähdimme kohti Terminiä (paremman kartan kanssa) ja päädyimme toteamaan, että sinnehän kesti kävellä vain 40 min... Siis huomattavasti vähemmän kuin tullessamme, joten kivi vierähti sydämeltä, kun kohteisiin ei olisikaan miljoonien kilometrien matka! Mieltä piristi myös Terminin Sparin aukioloajat: ma-su klo 21 asti. Samaten turisti-info ilmeisesti olisi päivittäin auki, joten voisimme viikon alkupuolella käydä ostamassa Roma-Passit, jee!

Kaiken kaikkiaan päivä alkoi siis hyvin mielin ja jatkui edelleenkin, kun suuntasimme Colosseumia kohti. Piazza Vittorion paikkeilla tajusimme nimittäin kulkevamme suomalaisen poikajoukon perässä! Miten ihanalta tuntuikaan kuulla omaa äidinkieltä... Kuljimme heidän perässään Colosseumille asti. Tässä vaiheessa kameralle tuli käyttöä, sillä näky oli upea! Arvata saattoi myös väenpaljouden. Teimme alueeseen yleissilmäystä ja lähdimme kiertämään Palatino-kukkulaa selvittääksemme sen kokonaisalan, kun sinne uudestaan menisimme RomaPassien kanssa. Päädyimme Forum Romanumin raunioillekin, joilta palasimme istuskelemaan Colosseumin aukiolle, jolla vilskettä riitti, kiitos lukuisten pienten katukojujen ja turistien. Suhteellisen edullisia tavarat kuitenkin olivat, mutta tuliaiset ostettaisiin vasta myöhemmin.

Kävelykierroksemme osoittautui yllättävänkin pitkäksi, mutta vesipullon ja evästysten avulla jaksoimme jatkaa huilitauon jälkeen. Aika kului todella nopeasti liikekannalla ollessa, vaikka auringossa olikin järkyttävän paahtavaa... Puoli neljän kieppeillä suuntasimme takaisin kohti Terminiä ja Sparia, josta ostimme viilentävät jätskit :) Viiden maissa olimme hotellilla. Jaloissa alkoikin kävely jo vähän tuntua, ja aurinko kiitettävästi oli huomaamattani onnistunut polttamaan olkapääni melko pahasti aurinkorasvasta huolimatta... Täällä ei kyllä mitenkään ilman suojarasvausta pärjäisi, ainakaan suomalainen! Tämä päivä oli kyllä oikein mukava, kun pääsi lähemmäs Rooman ydintä. Liikunnan määrässäkään ei ollut moittimista. Ehkä korvaamme menetetyt energiat pienellä herkuttelulla matkan edetessä ;)

Päivä 4 (17.8)

klo 17

Päivä taas selkeästi voiton puolella. Täällä tulee nukuttua öisin kyllä selkeästi enemmän kuin Suomessa, mutta ei kai sekään mikään ihme ole. Ja toisaalta ainakin itse olen näinä parina yönä nähnyt jännäriunia jo varmasti kokonaisen kuukauden edestä: veitsellä pään leikkelyä, silpomista ja ampumista. Sitä yleistä siis :D

Lähdimme tänäänkin liikkeelle aika heti aamupalan jälkeen. Ohjelmassa oli suunnata Villa Borghesen puistoalueelle ja sen vieressä sijaitsevaan eläintarhaan. Sinänsä mukava, että tämä kohde oli täysin päinvastaisessa ilmansuunnassa kuin Colosseum, niin tulisi nähtyä kaupunkia vähän laajemmin. Kuumuus oli jälleen tuskallista, mutta oli ilo nähdä liikkeitä auki viikonlopun jälkeen enemmän, samoin ihmisiä. Riku toimi oppaanamme ja löysimmekin perille ensi yrittämällä, n. 45 min kävelyyn kului, mikä helteessä tuntuu moninkertaiselta. Liput eläintarhaan maksoivat aikuisilta 10 euroa, mikä ei kovin suuri summa ollut, sillä alueella sai viettää huvipuiston tavoin vaikka koko päivän. Emme maksaneet erikseen matelijaosaston näkemisestä toisaalta, koska uskoimme nähtävää olevan muutenkin aivan riittävästi, ja toisaalta, koska itse en ainakaan mikään matelijoiden ystävä ole.

Oikeassa tosiaan olimme nähtävän suhteen... Kaiken maailman elukkaa kuvasimme, niin pientä kilpikonnaa kuin suurta elefanttia! Alue oli todella laaja ja kattoi muutamia syömäpaikkojakin. Tuntui jotenkin uskomattomalta omin silmin nähdä eksoottisia eläimiä maailman laidoilta. Kyllä tämä hieman vaikuttavampi oli kuin Korkeasaari ;) Kaikkinensa kulutimme alueella kolmisen tuntia, mutta helposti olisi enemmänkin mennyt. Jalat vaan alkoivat olla poikki, joten katsoimme järkeväksi huilata hetken, jotta jaksaisimme vielä takaisin hotellille. Eipä suihku tämänlaisen päivän jälkeen voisi paremmalta tuntua! Illemmalla kipaisemme vielä tuossa läheisessä ruokakaupassa ja nautimme päivän päätteeksi kroissantit, jotka aamupalalla laukkuun jännästi eksyivät ;) Harmittaa ainoastaan, että siivooja vohki eilen huoneestamme vajaan wc-paperirullan ja tänään käsipyyhkeen... Saa nähdä, onko huomenna kaupungilta palattuamme enää tyynyjäkään.

Päivä 5 (18.8)

klo 18.25

Olipa miellyttävä päivä! Eilen illalla pelattiin sanapeliä vielä 21.30 asti, minkä jälkeen nukkumatti vei kevyesti mukanaan. Aamulla poikkesimme pikaisesti metroasemalla katsomassa, miten lippujen kanssa tulisi toimia ja ilahduimme, miten helpolta se näytti! Lipun ostaminen automaatista ja sen leimauttaminen. Tästähän se päivä lähti! Aamupala maistui uusien saksalaisvieraiden seurassa, ja rutiinit alkoivat muutenkin tulla tutuksi. Mukava oli kuulla vaihteeksi englantia ja saksaakin, ja huomata, ettei muillekaan hotellin asukeille kaikki aamiaistoimintakaan ollut aivan automaattista. Juttelimme Rikun kanssa myös siitä hassuudesta, että me ymmärrämme näitäkin vieraita, mutta todennäköisyys sille, että joku meidän puhettamme täällä tajuaisi, on varsin minimaalinen.

Yhdentoista jälkeen olimme taas valmiita lähtemään Terminille kyselemään RomaPassien perään. Matka oli hikinen ja väsymys taisi muuttua pieneksi ärtymykseksi, mutta perillä ongimme tietoa ja ostimme passit. Pieni väärinkäsityshän myyjän kanssa kyllä syntyi, kun oston jälkeen huomasimme, etteivät Vatikaanin museokohteet lukeutuneet passiin. Sinällään passi kyllä maksaisi itsensä takaisin jo parin kohteen jälkeen ja vapaan julkisen liikenteen käytön osalta (3 päivän ajan), mutta silti vähän ärsytti.

Päätimme lähteä samantien metrolla Vatikaaniin katsomaan kuitenkin edes aukiota ja tutustua ennalta muutenkin vähän alueeseen taas, niin osaisi myöhemmin päättää mihin paremmalla ajalla suuntaisimme. Ilmastoidussa metrossa matkustaminen tuntui luksukselta! Tosi helppoa ja nopeaakin. Ei siis mikään ihme, että ne tupaten täynnä tuntuivatkin olleen. Kävelimme metropysäkiltä Pietarinkirkon aukiolle, jonka turistilauma oli vallannut aivan täysin. Kirkkoon oli aivan mielettömät jonot, mutta tuntui hitsin upealta olla paikalla, jossa paavikin joka sunnuntai oli nähtävissä. Tutkailtiin tosiaan ympäristöä sekä ennakkoon myyntikojujakin, joilla myytiinkin ihan kivannäköistä tavaraa. Ajattelimme tulla torstaina uudestaan ja maksaa mahdollisesti museokäynneistä, joten tuliaiset ostettaisiin vasta sitten. Kävelimme S. Angelon linnalle, joka yllätykseksi kuuluikin vielä RomaPassin alueeseen, joten aktivoimme museokortit menemällä sinne tutustumiskierrokselle. Vaikuttava näky! Linnan ”terassilta” oli suora näköyhteys Vatikaaniin ja muihin korkeisiin nähtävyyksiin keskustan alueella. Mahtavaa! Aikaa ja energiaa oli tässä vaiheessa kulunut jonkun verran, joten kiersimme nopeasti turistikrääsäpuodit tehdäksemme selkoa hintapolitiikasta ennen torstaita, ja suuntasimme metropysäkille.

Matkalla oli huima määrä kahviloita, jotka tarjosivat virvokkeita, pizzaa ja jäätelöä, pääasiassa. Jäätelö näytti varsin veikeältä! Vohveleissa itsessäänkin saattoi olla erivärisiä strösseleitä =) Pasta-annoksiakin oli tarjolla siedettävään hintaan, joten näitä varmasti tulee maistettua vielä matkan aikana. Passien avulla pääsemme niin nopeast paikasta toiseen, että jää enemmän aikaa kiertelylle ja hengaamiselle. Metrotkin liikkuvat tiheästi, joten odotteluajat ovat minimaalisia, jee! Hotellilla olimme siinä klo 17 jälkeen nauttimassa evästyksiämme. Hyvin innostunut olotila nyt on, ja hirmuisesti ilmeni paikkoja, missä ainakin itse tahtoisin käydä. Mahtaakohan päivät loppua kesken... Melkeinhän tässä saa jo iltavalmistelut tehdä ja katsella karttaa huomiseksi. Buona notte!

Päivä 6 (19.8)

klo 19.50

Ilta laskee Rooman ylle ja tässä piakkoin uniaika koittamassa, suurin osa päivästä meni liikekannalla RomaPassin käytön merkeissä. Aamupalalla kävimme puoli kymmenen aikaan kierrettyämme ensin korttelin ympäri. Respassa ollut nainen katsoi meitä jotenkin kummasti, kai olimme olleet täällä kauemmin kuin hotellivieraat yleensä. Tullessamme saimme ylhäisessä yksinäisyydessä nauttia aamuhetkestä, mikä toisaalta tuntui mukavan rauhalliselta, mutta toisaalta myös kummalliselta. Onneksi pikkuhiljaa saliin alkoi saapua muitakin. Tämä aamu tuntui olotilan vuoksi jotenkin oudolta muutenkin.. mahtoiko kuumuus ollut saanut pään ja elimistön hieman sekaisin. Tänään kuitenkin metroa saattoi käyttää passeillamme jo heti aamusta, joten mikäs sen parempi.

Pörähdimme Colosseumin pysäkille, josta tallustimme Palatino-kukkulan suuntaan. Jonot olivat näin puolen päivän tietämillä melkoisen järkyttävät ja kuumuus tuntui entistä kovemmalta. Siirryimme kuitenkin jonon jatkoksi ja ehkäpä vartin verran ehdimme hiostua, kunnes tajusimme, että RomaPassin omistaville oli erikseen oma jono, joka nyt sattui olemaan tähän toiseen lippujonoon verrattuna olematon... Siispä kurvasimme leimauttamaan passimme ja lähdimme kapuamaan kukkulalle muiden jäädessä kärventymään sinnikkäiden päivänvarjomyyjien seuraan. Hikeä pukkasi sitä enemmän, mitä korkeammalle nousimme, mutta olipa näkymät sieltä huipulta vallan huimaavat! Näimme täältäkin Vatikaaniin asti. Historiapuoli sinällään ei Rooman osalta hallussa ole, mutta sen verran ymmärsin, että alueella on historiassa ollut suuri merkitys, näin ympäripyöreästi, hehe. Rakennustaidetta ihastelen itse kovasti edelleen kaikkien muistomerkkien ohella. Kukkula oli todella laaja ja kattoi myös Forum Romanumin, jonka porteilla alkuviikosta (vai viikonloppuna...) olimme käyneetkin jo. Nyt saimme kuitenkin paremman katsauksen sen sisältöön.

Palatinolta jatkoimme takaisin Colosseumille, jonka sisäänpääsyn passimme myös kattoi, ja mikä hienointa, suoraan jonojen ohi! Tuossa helteessä se on nimittäin tosi mahtavaa. Colosseumilla kuvasimme raunioita (matkaoppaan antaman historiakatsauksen avulla olimme tietoisia paikasta paremmin) poistuessamme kello läheni jo puolta kolmea ja päätimme pyörähtää hotellilla virkistäytymässä ja lähteä sitten uudestaan kaupungin huumaan. Pieni välipala, suihku ja mietintätuokio tekikin terää! Jaksoimme puoli viiden maissa ottaa metron Fontana di Treville, josta pienen kävelymatkan päästä löysimme uskomattoman upean suihkulähteen. Väkeä oli tännekin pakkautunut varsin kiitettävästi... Suihkulähteestä sanotaan, että kun siihen heittää olan yli kolikon, voi taata paluun Rooman ikuiseen kaupunkiin, tai jotain vastaavaa. Emmepä heittäneet, mutta eipä se tarkoita, etteikö tänne voisi joskus vanhempina ja viisaampana tulla :)

Fontana di Treviltä ei vaikuttanut olleen pitkä matka Pantheon-temppelille, joten ajattelimme samaan syssyyn jatkaa sinnekin. Matkalla tuli itse asiassa suora näköyhteys Piazza Venezialle, jonka edessä olimme aiemmin ottaneet kuvia toisistamme ja eräästä japanilaisesta tytöstä. Tämän ”keskustan” alueen kohteet eivät siis sinällään olleet kovin kaukana toisistaan, mutta eri asia, miten pitkiltä etäisyydet kuumuudessa vaikuttavat. Temppeli ei tosiaan ollut kuin kivenheiton päässä suihkukaivosta, ja kävimmekin ihan sisällä asti kuvailemassa, kun ei täällä erillistä maksuakaan ollut. Sisätiloissa kiven sisällä oli myös huomattavasti viileämpää oleilla ;)

Pienen kierroksen päätteeksi aloimme suunnata askeleet kohti metropysäkkiä matkalla eräässä matkamuistomyymälässä samalla poiketen. Pikkukadut erityyppisine ravintoloineen ja liikkeineen olivat todella viehättäviä, ja pidemmän Rooman visiitin aikana näihin kannattaisi kunnolla ajan kanssa mennäkin vierailulle. Nyt meidän matkallamme keskittyisimme vähän suurempiin linjoihin :) Kipaisimme illalla vielä ostamassa pikaisesti evästystä tuleville päiville ja iltapalaksi ihanan marjaisan litran jäätelöpaketin :D Oli aikas nannaa, vaikka loppua kohti alkoikin vähän tökkiä. Pötsit täynnä on kuitenkin hyvä lopetella päivää ja orientoitua huomiseen, joka onkin RomaPassin käytön osalta viimeinen. Näillä näkymin suuntaamme ainakin uudelle Vatikaani-kierrokselle. Katsotaan, mitä kaikkea lähempi tarkastelu ja aikatauluttaminen tuo mukanaan. Matka on nyt puolessa välissä, toisaalta jo, mutta toisaalta vasta ;) Joka päivästä nautimme!

Päivä 7 (20.8)

klo 17.45

Hiiuli-hei! Sängylla röhnötetään hymy huulilla :) Päivä oli oikein hieno taas kerran, vaikka Riku herättyään valittelikin, ettei jaksaisi nousta. Loikoilimmekin hieman eilistä pidempään, mutta puolikympin aikaan oltiin taas ulkona tallustamassa. Kipaistiin tosin vain hotellin vieressä sijaitsevassa pienoistavaratalossa, joka muistutti valikoimaltaan aika paljon Suomen Tarjoustaloa tai Robbaria, pienemmässä mittakaavassa. Meidän piti itse asiassa käydä lähinnä tutustumassa ja katsomassa löytyisikö Rikun ihottumakutinaan jotain rasvaa, mutta eipä sellaista valikoimaan kuulunut. Desinfektioaine, kosteuspyyhkeet ja sideharso saisivat nyt kelvata Suomen kamaralle asti, ellei sitä ennen ehdi parantua.

Kympiltä olimmekin aamiaispöydässä valmiina saamaan kaakaotarjoilua. Keittiötyttö alkaakin tunnistaa meitä jo, sillä muisti juomavalintamme! :) Aamupalan jälkeen hengasimme parisen tuntia pelaten ja karttaa tutkien, ja sitten lähdimme metrolla Vatikaaniin. Tällä kertaa aikaa oli siis varattu ostostenkin tekoon, joten ensimmäiselle katukojullehan me Ottavianoon saapuessa jumituimme :D Tai siis minä jäin Rikun kanssa... Mekkojahan tuo katseli ja pitkän harkinnan jälkeen osti kahdella eurolla vihreän kesäisen mekon (kyllä, ostosta piti tarkkaan miettiä, koska sovitusmahdollisuutta ei ollut ja 2 euroa on iso raha, jos vaate ei istu ;)). Tästä jatkoimme parin pikkutien kautta kohti Vatikaanin aukiota. Olisin mielelläni poikennut Doctor Music -nimisessä levykaupassa, mutta valitettavasti se oli lomilla koko elokuun, kuten monet muutkin liikkeet... Hirmuisen paljon kaikenlaisia ruokapaikkojakin katujen varsilla kukoisti ja mehän kuolasimme =) Nyt kuitenkin tarkoitus oli päästä Pietarinkirkon sisätiloihin, sillä kuulimme tämän olevan maksuton käynti. Jonoakaan suureksi ihmeeksi yhden aikaan ei ollut, joten pääsimme turvatarkastuksen yhteydestä pikaisesti läpi. Toinen vaihe oli tarkastus, jossa katsottiin vierailijoiden asianmukainen vaatetus, kirkko kun kuitenkin kyseessä oli. Monet käännytettiinkin topeissaan ja lyhyissä hameissaan takaisin. Me sen sijaan siirryimme paavien haudoille vievään jonoon, joka veti paremmin kuin kupoliin tahtova jono. Osasyynä tähän saattoi olla kupolin maksullisuus, minkä tosin huomasimme vasta mennessämme sisään. Tuntui aika jännältä kulkea hautojen ohi, varsinkin Paavi Johannes Paavalin, joka nyt sattuu paaveista tutuin meille olemaan. Hävettää ihan myöntää, ettei nykyisen paavin nimi edes tullut mieleen... Johannes kuitenkin on meidän ikäisille ollut se ”ainoa” paavi :)

Paavien hautakierrokselta päädyimme kirkon etusisäänkäyntiin, joka johti valtavaan kirkkotilaan. Yllättävää itselleni oli, että täälläkin kuvaaminen oli sallittua. Monia valvojia salissa kuitenkin liikkui. Kaikki patsaat, alttarit, maalaukset ja etenkin sisäpuolelta nähtävä kupoli olivat uskomattomia! Vaikea kuvitella kirkkoa niin ”pyhäksi” turistilaumojen räpsiessä valokuvia minkä ehtivät. Pieneen museo-osaan johtavalla käytävällä oli seinällä iso kivitaulu(?), jossa kaikki paavit olikin lueteltuina. Aika liuta... Treasury-museon skippasimme, sillä historialliset asiat eivät sen tarkemmin kiinnostaneet.

Vaikuttavan kirkkokierroksen jälkeen jatkoimme matkamuistomyymälöitä kohti. Suurta hinkua Musei Vaticaniin ja Sikstuksen kappeliin ei ollut, ja tässä vaiheessa jonoakin oli jo kohtalaisesti kertynyt. Meille riitti itse kirkko vallan mainiosti, kun historiallisia kohteita tämän viikon aikana muutenkin on paljon koluttu. Putiikeissa käyntiin saatiinkin kulumaan aikaa parisen tuntia hypistellessä ja vertaillessa, ja klo 16 maissa suurin osa tuliaisista olikin jo kasassa. Pysähdyimme pienen ravintolan kohdalle, josta ostimme Pasta Penne Arabbiatan kokeillaksemme oliko italialainen keittiö nyt hehkutuksensa ja maineensa veroinen. Annos maksoi 5 euroa, mutta koolla sitä ei ollut pilattu (Ilmeisesti laatu korvaa määrän. Suomessa annokset on suurempia, joten mitähän se kertoo...). Söimme tämän kuitenkin puoliksi ja ystävällinen myyjä toi toisen haarukankin nähtyään meidän kikkailevan yhdellä. Pasta maistui todella hyvältä, vaikkakin hieman tuliselta. Annos oli yksinkertaisen kaunis :) Totesimme täten, että italialaiset osaavat kokata, mutta ei tämä annos nyt ihan täysin kieltä vienyt mukanaan, pahimman nälän kuitenkin.

Matkalla metrolle ostin vielä yhden tuliaisen, jonka sattumalta puodissa esillä huomasin, ja mieli oli oikein positiivinen, koska yleensä tuliaisten miettiminen on vaikeaa. Rikun kanssa olimme molemmat kuitenkin suht tyytyväisiä saaliiseemme ja matka hotellille saattoi alkaa. Rikun mieltä ylensi suuresti vielä mekon täydellinen sopivuus, joten taitaapi vielä katukojujen kiertelyä olla tiedossa :D Huomenna pidämme kuitenkin välipäivää kortteja kirjoitellen ja rennosti hotellilla ottaen. Sitten viikonlopun ohjelman katsomme päiväkohtaisesti, mutta eipä tässä enää suurempia kohteita ole tiedossa lukuun ottamatta Piazza del Popoloa ja espanjalaisia portaita (Piazza di Spagna), jonne luultavasti suuntaamme sunnuntaina. Mutta se nyt tarkentuu vielä. Nyt voisi nauttia iltapalaa, jotta jaksaapi nukkua =)

Päivä 8 (21.8)

klo 18.55

Ihmeen nopeasti päivä mennyt, vaikka se olikin pyhitetty huilimiseen. Ei siis aamupalan jälkeen tosiaan muuta suunnitelmaa ollut, kuin mennä jonnekin puistoon kirjoittelemaan kortteja. Pienen kävelyn jälkeen päädyimme tuohon Piazza Bolognalle istuksimaan ja samalla seuraamaan ihmisten perjantaipäivää. Kaikenmoista tallaajaa siinä parituntisen korttihetkemme aikana kulkikin. Huomasimme taas, että meitäkin tuijotettiin, joten emme kai sulautuneet ympäristöön. No samapa tuo, emmepä täällä enää kauaa olisikaan. Kolmasosa enää matkasta! Vaikka toisaalta äidin murkinoita (namnam!) ja Suomea osaltaan kaipaakin, tulee arkeen paluusta varmasti vaikeaa, niin kuin aina loman ja matkan jälkeen... Ja aina sitä vaan kaipaa jotakin, mitä sillä hetkellä ei ole. Tämä matka on nyt pientä pakoa kaikesta stressistä, joka vielä eteen tulee, mutta ehkä pieni todellisuuspako auttaa sitten ottamaan syksyn paremmin vastaan. Ainakin toivottavasti.

Tosiaan käytiin ennen korttisessiota ostamassa postimerkitkin valmiiksi, kun tuo naapuriposti jo kahdelta kiinni tänään meni. Olipas sekin mielenkiintoinen käynti... Posti oli ensinnäkin jaettu sisältä kahtia, ja molemmilla puolilla oli omat jonotuksensa. Koska selkoa omasta paikastamme ei ollut, kysäisimme eräältä myyjältä neuvoa. Arvata saattoi, ettei englanti ollut hänen vahvuutensa, mutta lausuttuani italiaksi sanan ”postimerkki”, ohjasti hän meidät erään naisen taakse jonoon. Liuta italian tekstiä tuli samalla myös, mutta nepä meni luonnollisesti aivan yli hilseemme. Jonossa kuitenkin seisoimme. Oman vuoromme koittaessa kysäisin ystävällisesti puhuiko tämä myyjä (vanhempi mies) englantia, vaikka vastaus olikin aika selvä. Kieltoa ilmaisevien käden liikkeiden myötä hän haki paikalle toisen miehen, joka ilmoitti osaavansa yleismaailmallista kieltä ”vähän”. Esitimme asian kolmannen kerran, ja muutamaan kertaan toistimme sen vielä tälle miehelle, ja vihdoin saimmekin tarvitsemamme merkit. Hieman korttien alhainen hinta arvelutti... Mutta kai nuo kortit perille löytäisivät. Oikeaan laatikkoon ne ainakin pudotimme, siitä olimme varmoja, eli ainakaan meistä se ei olisi kiinni :)

Pyörähdimme korttien viennin lomassa vielä tarkistamassa kauppojen aukioloajat huomisen osalta, jotta voisimme sinne suunnata evästyksiä ostamaan. Siinäpä oikeastaan tämän päivän saldo. Eipä kummempaa kerrottavaa :) Hetki sitten nautitun iltapalan jälkeen voipi alkaa iltatoimet ja nukkumatin etsintä.

Päivä 9 (22.8.)

klo 19.30

Taas yksi päivä vähemmän... sinänsä mukava herätä aamulla ilman tarkkaa toiminta-aikataulua. Vaikka eilen alkuillasta toviksi nukahdinkin, onnistuin nukkumaan yön melko sikeästi. Sopiva rytmi heräämiselle ja aamutoimille on tosiaan kuitenkin muodostunut, mikä auttaa orientoitumaan päivään. Tänään aamupalalle menimme kympin maissa ja mukavasti tarjoilijatyttö muisti kaakaomme! Mietin tuossa, että tuskin hänelläkään kahtakymmentä vuotta enempää ikää on... Pienenä harmina olemme muuten nyt kokeneet pikkujuustojen yllättävän katoamisen aamiaispöydästä. Jäljellä vain marmeladilevitteitä... Ai miten kaipaankaan suomalaisia kasviksia ja ruisleipää! Vieroitusoireita ei tosin suuremmasti ihme kyllä ole ollut.

Sain Rikun ylipuhuttua lähtemään pienelle metroajelulle San Giovannin suuntaan, kun päivän ohjelmasta tuli puhe. Tottakai aikaa kuluu lötkötellessäkin, mutta nopeammin ja huomattavasti kivemmin, jos näkee ihmisiäkin ja muita maisemia. Ostettiin siis metron kertaliput, koska se tässä tapauksessa olivat edullisin vaihtoehto. Kohteemme San Giovanni in Laterano oli siis Rooman katedraali, joka 1400-luvulle asti oli Rooman pääkirkko. Sisällä ei poikettu, istuskeltiin ulkopuolella piazzalla tovi. Tulihan siihen sitten aggressiivinen korumyyjäkin helyineen rauhaa häiritsemään. Melkein hermo meni, mutta onnistuimme hillitsemään itsemme. Sattumalta huomasimme kartalta, että Colosseumillekaan ei pitäisi olla pitkä matka, pienen tarkastelun jälkeen se oli jopa näköyhteyden päässä, joten päätimme tallustaa sinne ostamaan viimeiset tuliaiset.

Istuskelimme ostosten jälkeen Colosseumin laidalla vielä hetken seuraamassa ihmisiä ennenkuin ostimme liput paluumatkaa varten. Jotenkin tämä Rooman keskusta-alue on aivan liian kaupallinen, jotta sitä pidemmän päälle jaksaisi pällistellä. Paikat itsessään ovat kauniita ja pikkukadut hurmaavine ravintoloineen ihastuttavia, mutta ihmiset osaavat olla suomalaiseen makuun liian päällekäyviä. Riittää vähäksi aikaa tämä hektisyys kyllä, emmekä varmaan enää tuolla väenpaljoudessa tule matkan aikana kiertelemään.

Pienen hotellihuilin ja virkistäytymisen jälkeen kävimme kaupassa hakemassa illaksi vähän herkkuja =) Riku koko päivän puhunut sipseistä, joten olihan niitä pieni pussi ostettava. Veti lopulta pussin ihan itse :D Otettiin matkaan myös keksipaketti maistiaisiksi. Saisi sen sitten huomenna ottaa mukaan evääksi Villa Borgheseen, kun suunnitelmissa olisi tuon puistoalueen tarkempi tutkailu. Espanjalaiset portaat ja Piazza del Popolo olisi myös vielä nähtävä ennen matkan päätöstä. Loppureissu mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan, mikäs sen mukavampaa :)

Päivä 10 (23.8)

klo 14.45

Jotenkin aamulla heräsi tosi aikaseen, kuuden-seiskan välillä, eikä uni enää kunnolla maittanut, joten vähän väsyneesti päivä lähti käyntiin. Ruokakauppa menisi tänään kiinni jo 13.30, joten ajateltiin vielä eilisen jäljiltä käydä nappaamassa vähän nektariinia ja juomista ennen aamupalaa. Punainen Ginger-limu houkutti Rikua niin pahasti, että semmonen oli saatava hotellihuoneen kylmään jääkaappiin =)

Aamupalalta matkaan eksyi taas parit kroissantit, kun ei jaksanutkaan syödä... ;) Limsaakin oli uteliaisuudesta maistettava heti, mutta sen verran kitkerä maku oli, ettei sitä todellakaan voinut juoda :( Onneksi täällä juomapuoli ei ole kovin kallista, niin ei harmittanut sen altaaseen kaataminen niin paljon... Tänään tosiaan suunnattiin Piazza di Spagnalle tekemään viimeisiä nähtävyyskuvauksia. Inhottavan ruusumyyjänkin tapasimme... Tallasimme portailla, jotka johtivat kirkkoon. Oli hieno näkymä yli kaupungin!

Jatkoimme suihkulähteeltä muotikatua pitkin eteenpäin ja törmäsimme Ferrari-liikkeeseen, jossa Räikkösen auto oli näytillä. Kimin kuva koristi näyteikkunaakin, jee! Aika hieno Suomi-fiilis tuostakin tuli :) Matka jatkui Tevere-jokivartta Piazza del Popololle ja sen viereiselle kukkulalle, josta aukesi mahtava näköala yli aukion. Hetki ihasteltiin ja lähdettiin tänne Villa Borgheseen päin, jossa nyt olemmekin muurahaisten kiusaamina... Mukavan rauhallista verrattuna turistirysiin. Puistoalueen keskellä sijaitsevalle tekojärvelle emme menneet, sillä kartta ei taaskaan oikein ollut suosiollinen... Istutaan tällä hetkellä pienemmän vesialtaan äärellä. On niin kuuma, että ihmiset uiskentelevat altaassa vaatteet päällä! Kohta varmaan suunnataan Popolon metropysäkille ja hotellille puhdistautumaan hikisistä vermeistä...

klo 18.55: Juu, nyt on masu täynnä jugurttia ja hedelmiä, keksiä ja kroisanttia x) Mutta juurikin Rikun kanssa puheltiin, ettei olisi vähän tukevammastakin ruoasta haittaa, vaikka kuumuus sinällään viekin pahimman nälän. Alkaa vaan kuvat äidin soppakattiloista kummitella mielessä... Käytiin tuossa muuten nostamassa rahaakin, että on tiistaina antaa hotellirahat Mariolle :D Ei ollut nostamisessa mitään ongelmaa, tosi hyvä myös, ettei automaattia tarvinnut sataa metriä kauempaa hakea! Tässä nyt sitten vaan hengastellaan nukkumaan menoon asti ja huomenna oletettavasti hiippaillaan hotellin ympäristössä. Valmistaudumme vähitellen lähtöönkin ja pakkailemme tavaroita. Muuta raportoimisen aihetta ei oikeastaan ole, ylihuomista kotiinlähtöä sekavin tuntein odotellessa :)

Päivä 11 (24.8)

klo 19.35

Hohoo, huomenna viimeinen aamupala! Tämä päivä olikin kaikista matkapäivistä selvästi tylsin ja kunnolla jumittunut... Aamulla haimme kaupasta OIKEAA ja HYVÄÄ limpparia sekä mehua. Tuntui, että aamiaistyttö todellakin alkaa väsyä meihin. Noh, ystävällisiä ollaan oltu, mut kai samojen naamojen näkeminen viikon putkeen voi tuntua kauhealta koettelemukselta x) Jotenkin aamusta asti ollut masu vähän sekaisin ja hirmu väsynyt olo, mikä heijastuu koko olemiseen. Kai jokin alitajunnallinen juttu, että tiedostaa lentokoneilua olevan edessä... Vaikka se onkin hienoa, niin jotenkin ilmakuopat ja muut tekee vähän hassun olon.

Tänään mentiin kuitenkin 1,5 tunniksi keksipaketin kanssa Piazza Bolognalle taasen pelaamaan ja vain istuskelemaan. Oli tosi kuuma, eikä huoneessa jostain syystä ilmastointikaan toiminut, mikä lisäsi jumia oloa. Hetkeksi nukahdettiinkin ulkoilun jälkeen ja vaan löhösimme. Ei yhtään mun juttu yleensä :D

Iltapuolella lähdettiin kuumuutta pakoon vielä ulos käpyttelemään, kun siellä enemmän tuntui ilmavirtaa olevan. Raitis ilma virkistikin vähän ja takaisin tullessa kävin respassa kyselemässä ilmastoinnin perään. Selvisi, että se olikin ollut meidän huoneen osalta kokonaan kiinni... Voi kehvatsu, monta tuntia kärsitty turhaan! Mutta ainakin yöstä tulisi riittävän viileä. Tässä vähän kamoja oiotaan aamua varten ja muutamat sanamatsit ennen nukahtamista taas otetaan. Huomenna saattaapi seurata vielä viime hetken mietteitä lentokentältä, jos sattuu tilaisuus tulemaan.

Jälkikirjoitus Suomesta: eipä tullutkaan kirjoitettua lentokentällä, mutta jos tässä jälkikäteen vielä sanasen kirjoittaisi. Kirjauduimme siis tiistaina ulos hotellista klo 10.30 aamupalan syötyämme ja menimme istuksimaan metroasemalle vajaaksi tunniksi, sinne ihanaan viileyteen, ennen kuin jatkoimme sieltä Terminille. Terminilläkin tapoimme aikaa ja kävimme Sparissa ostamassa vielä juomista ja Rikulle matkakarkkia ;) Onnistuimme käyttämään alkumatkan leimaamattomat junaliputkin uudestaan, kun lentokentälle suuntasimme :D Tällä kertaa juna olikin melko tyhjä, joten konnari ehti tulla tarkastamaan liput... mikä onni, ettei tulomatkalla ehtinyt! Olisi joutunut maksamaan liput toistamiseen, kun emme olleet tajunneet leimata lippuja itse laiturilla, ennen junaan nousua... Olimme aika iloisia, kun sitten lentokentälle saavuimme. Melko aikaisessa kuitenkin olimme, sillä lento lähti vasta 19.40.

Meillä oli vaihtoehtona kolme terminaalia, ja toisella jo osuimme oikeaan ;) Siellä sitten istuskelimme ja katselimme ihmisvirtaa, kunnes puoli viiden aikaan pääsimme check inniin ja turvatarkastukseen. Siinä oli sitten muodollisuudet jo hyvissä ajoin suoritettu ja odottelimme loppuajan portin lähellä katsellen muiden nousua koneisiin. Meidänkin vuoro tuli lopulta, Riku ei olisi millään malttanut enempää odottaakaan. Lennolla oli vähän turbulenssia eikä uni oikein luonnistunut. Saatiin pinaattirisottoa iltapalaksi! Sepä maistuikin. :) Riku laski melkein jo minuutteja, että saavuimme Helsinkiin, jossa äiti ja iskä odottikin meitä jo. Kotimatka Padasjoelle sujui melkoisen nopeasti, ja oli mukava päästä nukkumaan omaan pehmoiseen sänkyyn pitkästä aikaa. Mutta varmasti tätä reissua tullaan lämmöllä muistelemaan syksyn stressin iskiessä... Toivottavasti taas pian pääsisi reissuun! Jonnekin, missä englantiakin ymmärrettäisiin, ja ilmasto olisi ehkä hieman siedettävämpi ;) Mahtava matkakokemus tämäkin kuitenkin oli, enkä malttaisi odottaa seuraavaa matkaa taas jonnekin toiseen, tutkimattomaan kohteeseen!