Suomirundi 13.-18.7.2009

Tässäpä se kauan odotettu päiväkirjateksti viime heinäkuun Suomikierrokselta! Kuvat toivon mukaan saadaan myös pian...

Matkaetapit:

Lappeenranta – Imatra - Savonlinna – Kerimäki – Joensuu – Kuusamo – Rovaniemi – Tornio – Haaparanta – Kemi – Oulu – Kalajoki – Kokkola – Vaasa – Alahärmä – Parkano – Lempäälä - Turku – Lappeenranta.

13.7.
Jee, vihdoin alkoi se kauan odotettu kuuden päivän vapaa! Erno kävi viikonloppuna Lempäälässä hakemassa auton lainaan matkan ajaksi, jotta suunnitellusti tänään päästäisiin aloittamaan kierroksemme Suomessa. Matkasuunnitelmaakin oli kehitelty ja hiottu viimeiseen asti, majoitusten osalta alkoi olla lähes selvät sävelet, ainoastaan Seinäjoen seudun osalta oli vielä kysymysmerkkiä. Joka tapauksessa, kilometrejä kuuteen päivään mahtuisi melkoisesti, joten aikataulu hieman aiheutti etukäteen päänvaivaa. Kuusamosta ei kuitenkaan kohteena tahdottu luopua. Sunnuntaina pakkasimme täten tavarat valmiiksi; hirveästi kamoja ei voinut mukaan ottaa, sillä ne piti pystyä tuomaan kuitenkin käsimatkatavarana junassa Turusta Lappeenrantaan. Majoituksenamme toimisivat mökit, jolloin ei olisi tarvetta roudata telttaakaan, ja toisekseen, itse ainakin olen nykyisin sen verran mukavuudenhaluinen, että mökki kuulostaa telttaan nähden varsin miellyttävältä vaihtoehdolta ;)

Laukut ja evästykset mukana startti tapahtui aamupalan voimin klo 11.45. Imatralla poikkesimme katsomassa koskea, mutta harmillisesti koskinäytöstä ei tähän aikaan päivästä esitetty. Tosin alkumatkasta olimme saaneet jo sadetta taivaalta, joten emme kovin pitkäksi aikaa kosken tienoille jääneet tallustelemaan vaan jatkoimme kohti pohjoisempaa Itä-Suomea. Kesän aikana olisi kuitenkin tarkoitus päästä katsomaan ihan tuota esitystäkin. Sade hieman lannisti mielialaa matkalla, varsinkin kun heti ensikäänteessä onnistuin kastelemaan lenkkarini läpimäriksi eikä toisia varakenkiä ollut tietenkään (viittaus pieniin matkatavaramääriin). Imatralta jatkoimme matkaa n. 13.30 suht rivakasti, koska ajamista tosiaan oli edessä. Valitsimme kuitenkin vähän pienempiä teitä, joilla olisi mukava körötellä ja katsella maisemia. Vesistöt ympärillä oli niin kauniita! Ennen Sulkavaa päästiin lossillakin pieni pätkä kulkemaan. Tuli mieleen Turun saaristo, jossa viimeksi Nauvoon mentäessä on tainnut viimeksi tullut lossia käytettyä, eli hyvin kauan sitten. Jatkuva sade vain pisti pohtimaan, mimmoinen reissusta oikein tulisi... Viikonloppu oli ollut niin aurinkoinen ja lämmin, jopa kuuma, mutta heti lomien alkaessa sateet piiskaisi. Ajatus ei kuulostanut hyvältä... mutta pidimme peukaloita pystyssä.

Savonlinnassa juutuimme keskelle ruuhkaa, joten aikaa tuhraantui turhan paljon. Sade sentään hellitti hetkeksi, jonka päätimme hyödyntää vierailemalla Olavinlinnassa, jossa en itse ainakaan aiemmin ole käynyt. Varsinaiset opaskierrokset jouduimme valitettavasti jättämään väliin. Savonlinnassa yritimme etsiä murkinapaikkojakin, mutta heikon tuloksen jälkeen päädyimme jatkamaan Kerimäelle väljemmille vesille. Alkoi tässä vaiheessa alkuiltaa jo pikkuisen enemmänkin nälkä vaivata, kun ei Kerimäeltä meinannut löytyä minkäänlaista pizzerian tapaista, josta nopeasti ja suht edullisesti olisi voinut jotain murkinaa napata (kylmälaukkuahan ei myöskään matkaan oltu otettu edellä mainitun pienen matkatavaramäärän vuoksi:)). Kirkko tuli lennossa kuvattua ja pienen edestakas-ajelun jälkeen löysimmekin pitäjän ilmeisesti ainoan pikaruokaravintolan. Nälkä sumensi melkein jo näköäkin, mutta ah, miten ihanalta odotellessa tuntuikaan mielikuva Fantasiapizzasta täytteillä kebab, tomaatti, ananas ja kana ;) Tiuku repi jo iltakuutta, kun matkamme sitten jatkui. Ihan mukavia maisemia matkalla nähtiin pienemmällä tiellä, mutta päätimme matkan vauhdittamiseksi siirtyä jatkamaan kuutostietä Joensuuhun. Niinan (Ernon kaveri) ohjeilla ja opasteilla löysimme yliopiston, jossa meitä jo odoteltiin, kun vihdoin kaupunkiin saavuimme noin puoli kahdeksan maissa. Vettä tippui kuin saavista kaataen ja kengät olivat aivan märät, mutta lainavillasukilla varpaat saivat vähän lämpöä. Siinä jutusteltiin samalla, kun Niina laittoi raparperipiirakan uuniin iltapalaksi. Namnam, miten hyvää se olikaan! Maistui kyllä pitkän päivän ja ajon jälkeen.

Puolikymmenen maissa oli aika jatkaa majapaikkaamme, joka sijaitsi n. 20 kilometrin päässä keskustasta. Oltiin aiemmin arvioitu tuloajaksi klo 21, joten toivoimme vain, että isäntäväki olisi vielä hereillä... Pari kertaa eksyttiinkin opasteiden vajavaisuuden vuoksi ja kerran päädyimme jo takaisin Joensuuhunkin, mutta vihdoin sitten 22.30 paikkeilla Karvisen kissanpäivät (http://www.karvisenkissanpaivat.com/) löytyi. Talo oli pimeänä, mutta ovikello herätti ja isäntä opasti meidät mökkiimme. Sepä olikin vasta avara! Yllätykseksi asunnosta löytyi myös sähköllä toimiva sauna, jota Erno vielä halusi illan päätteeksi lämmittää. Mukava oli rentoutua ja vaihtaa kuivaa ylle. Pihapiiriin ajattelimme tutustua paremmin aamusella. Olisihan tuo mökki kelvannut ihan oikeaksi asuintilaksikin, kun löytyi iso makuuhuone ja keittiö, joka tarjosi matkailijalle valmiiksi astioitakin. Pidin kovasti! Puolilta öin pääsimme sitten kampeamaan petiin ja uni tuli samantien.

14.7.
Todella hyvin tulikin nukuttua, itse heräilin joskus puoli kahdeksan aikaan ja lähdin tallustelemaan ulos Ernon jäädessä torkkumaan. Oli kyllä ihanan poutainen aamu! Nosti mielialaa heti. Ainoastaan hyttyset pienenä kiusana koin... mutta ei niitä todellakaan niin paljon ollut kuin viime kesän Norjan reissulla. Ärhäkämpiä vaan, kun nytkin tänä kesänä muutamaan otteeseen raajat on turvonneet tunnistamattomiksi.

Palattuani takaisin mökille revin Ernon ylös ja tutustuttiin pihapiirin eläimiin: kanoihin, kukkoihin ja kilipukkeihin. Isäntäväkikin hereillä oli jo ollut ilmeisen kauan, viidestä puhuivat, ja saimme pientä infoa tilasta. Kuvia räpsittiin peruukkikanoista ja kipaistiin ihastelemassa rantaa. Ennen lähtöä syötiin vielä aamupalaa (pienet eväshätävarat oli mukana) ja siistittiin mökki. Avainta palauttaessani isäntäväki toivotteli mukavaa matkanjatkoa ja kehottivat viemään tietoa Karvisen tilasta maailmalle. Harmi todella, ettemme ehtineet jäädä pitempään ja ottaa iloa irti kaikista maatilan tarjoamista mukavuuksista. Vieraskirjaan kirjoitimme lämpimät terveiset sekä kiitokset ja nostimme kytkintä Roukalahdelta n. 11.20.

Seuraavan kerran kunnolla pysähdyimmekin oikeastaan vasta Sotkamossa, koska tällä välillä ei kummempaa nähtävää ollut. Nälkäkin oli huomaamattomasti alkanut kiemurrella esiin... Kiersimme Vuokatin urheiluopiston läpi, ympäristössä oli mieletön määrä rullahiihtäjiä ja muita urheilijoiksi luettavia ihmisiä. Tämän visiitin jälkeen suuntasimme keskusta-alueelle, kun ensin olimme ostaneet evästäydennystä tavaratalo Maxista, joka ilmeisesti oli aika yleinen halpaliike pohjoisessa Suomessa. Sotkamo itsessään vaikutti ensinäkemältä suht pieneltä paikalta. Keskustan ”pääkadun” varrelta löytyi leipomo-konditoriaa, Tiimaria, josta ostimme nähtävyyskortin lähetettäväksi kotopuoleen, divaria, Kotipizzaa, kiinalaista ravintolaa ja pari ruokakauppaa. Päätimme nälän taltuttamiseksi valita pizzaa ja kebua (taas kerran...) Demir-nimisestä mestasta. Tärkeintä, että vei nälän toistaiseksi, vaikka eivät terveellisen ruoan aatelia edustaneetkaan :) Matkalla on jo ehtinyt kyllä huomaamaan, miten vähän on olemassa oikeasti terveellisiä vaihtoehtoja tarjoavia ruokapaikkoja sopuhintaan... lounaan kruunuksi noudimme S-marketista vielä jäätelöt, minkä jälkeen matka jatkui klo 15.50.

Hyrynsalmella pysähdyimme tankkaamaan ABC:lle, mistä rattoisasti autoilu jatkui Suomussalmelle asti, turhia tarinoiden ja välillä silmää pikkuisen ummistaen. Melkein missasin sen vuoksi ensimmäiset porotkin! Oltiin vähän yllättyneitäkin, miten näin ”etelässä” niitä jo vastaan tuli. Ennen Kuusamoa vastaan ehti tulla jo vähän suurempiakin tokkia jopa, ja kamera ikuisti nämä suloiset otukset. Kuusamon ABC:lle saavuttiin hieman ennen iltakahdeksaa. Tästä majoitusmökille olisi vielä n. 30 km, mutta halusimme pikaisesti käydä katsomassa Ruka-keskusta ja rinteitä, jotka kohosivat korkeuksiin. Sinällään Ruka muistutti paljon Leviä, joka on laajentunut suureksi keskittymäksi melkoisen lyhyessä ajassa.

Säkkilän lomakylät (http://personal.inet.fi/yritys/raimo.jaakkola/index.html) löytyi selvästi helpommin ja nopeammin kuin Joensuun Kissanpäivät ja perillä oltiin n. 20.30. Meitä oltiin tosin kuulemma jo odoteltu, kun olin tainnut puhelimessa arvioida tuloaikamme aiemmaksi. Mutta eipä pieni myöhästyminen haitannut. Tosiaan paikan työntekijä oli meitä ovella vastassa ja lähti samantien opastamaan mökille, jonne oli matkaa ehkä parisen kilometriä. Kyseinen nainen oli todella mukava, antoi vielä alennustakin, kun ei ollut antaa takaisin vaihtorahaa. Loppuhinnaksi mökille tuli siis n. 35 euroa, mikä kattoi kahden hengen Honkamökin keittiötarvikkeineen, televisioineen, saunoineen ja soutuveneineen! Mökki sijaitsi aivan rannan tuntumassa ja puulämmitteinen sauna oli osa pientä mökkiä. Juoksevaa vettä ei ollut, mutta siitä nyt ei suurta haittaa ollut. Järven vesi oli kuulemma niin puhdasta, että sitä saattoi aivan huoletta juoda sellaisenaankin! Ja kirkasta vettä tosiaan oli. Ennemmin itse tällaisessa kohteessa yövyn, kuin hotellissa keskellä kaupungin keskustaa. Erno laittoikin samantien saunan lämpiämään ajatuksella, että kävisimme testaamassa venettä ja mahdollisesti uimassakin, minkä jälkeen olisi mukava kivuta lauteille lämmittelemään. Itse purin tavaroita ja asetuin taloksi. Miten ihanaa olisi ollut viettää täälläkin enemmän aikaa ja itse valmistaa ruoat tai vaikka leipoa, kun uunikin oli käytettävissä =) Helposti viikkokin vierähtäisi vain lekotellessa ja elämästä nauttien pohjoisen maisemissa... huoh.

Soutelu oli mukavaa, vaikka ranta olikin hieman matala. Uikkaritkin sain jalkaani, mutta laiturilla pupu meni pöksyyn enkä sitten uskaltanutkaan viileään veteen, toisin kuin Erno, joka kahlaili innoissaan. Tosin ei sitäkään menoa voinut ihan uimiseksi kutsua. Ulkona oli mukavaa olla iiiihanan ilta-auringon häikäistessä ja rauhan vallitessa kaikkinensa. Kello taisi lopulta olla lähellä puoltayötä, kun uni lopulta vei voiton.

15.7.
Heräilin aamulla puolikahdeksan maissa, kun ei malttanut enää pidempään loikoa kauniina aamuna. Oli todella ihana herätys puhelimeen tulleiden syntymäpäiväonnittelujen vuoksi ja piristi mieltä heti kättelyssä. Aloin kirjoitella siinä sitten Kuusamon ABC:lta ostettuja kortteja lähetettäviksi. Pienellä aamulenkilläkin kipaisimme, katselemassa ulkoapäin muita alueen mökkejä ja rantaa. Pienesti hyttyset taas häikkäsivät, mutta eipä se voinut fiilistä millään tavalla pilata. Lähdön hetki oli se kaikkein ikävin... mutta uudet seikkailut ja seudut odottivat. Päästiin liikkeelle suhteellisen varhain, n. klo 11, ja reilun puolen tunnin päästä ohitettiin horisontissa siintävä Suomutunturi matkallamme kohti Kemijärveä.

Kemijärvelle pysähdyimme sen verran, että heitimme kirjeet postilaatikkoon ja teimme pienen kävelyn keskustassa luodaksemme silmäyksen paikkakuntaan. Aika vaatimattomalta tämäkin vaikutti, vaikka kuvittelin jotenkin isommaksi ja ihmistäyteisemmäksi.

Santa Parkiin kurvasimme n. klo 14.30, jolloin nälkä oli reippaasti alkanut sumentaa silmiä ja heikentää keskittymistä, mikä oli johtanut pieneen ärtymykseen matkailijoissa. Kiersimme paikan tästä johtuen pikaisesti (kaikkea pikaisesti taas...) ja nappasimme mukaan lisää kortteja kirjoitettavaksi. Tuntui jotenkin hassulta kuulla joululauluja keskellä kesää... mutta kyllähän tämä aikamoinen turistirysä on kesäaikaan ja Joulupukkihan kaiken pääpainopiste, joten sinällään kai ymmärrettävää. Meinasimme syödä ravintolassa syntymäpäivän kunniaksi (Ernon ehdotuksesta), mutta menu ei vaikuttanut niin ihmeelliseltä, joten jatkoimme kohti Rovaniemen keskustaa. Olin Ernollekin sanonut, etten tahtoisi matkan aikana syödä vain pizzaa tai kebabia, mutta nyt nälkä oli päässyt niin irti, että nopein vaihtoehto oli suunnata pizzeriaan.

Jätimme auton parkkiin hieman sivuun keskustasta ja tallasimme lähimpään paikkaan, jossa pienen pohdinnan jälkeen päädyimme turvallisiin valintoihin: rullakebuun ja kebabiin ranskalaisilla, tulisivat kuitenkin valmiiksi pizzoja nopeammin. Tässä vaiheessa, mitä nopeammin ruokaa saisi, sen parempi. Annokset osoittautuivat hevosen kokoisiksi, ikinä ei missään ole samanlaista vastaan tullut! Oikein maukasta kyllä, eikä nälkä sen jälkeen todellakaan jäänyt, toinen puolikas rullakebusta otettiin vielä foliossa matkaevääksi, kun Erno ei jaksanut loppuun asti syödä ;) Ruokailumme aikana oli alkanut jo vähän satamaan, joten autolle kurvatessamme lievästi kastuimme, mutta äkkiäpä siinä kuivui. Kello löi kutakuinkin puolineljää, kun pääsimme takaisin tien päälle. Torniossa pysähdyimme jälleen tankkaamaan. Muistin jopa paikan viime kesältä! Muistaakseni Norjaan matkatessamme emme kuitenkaan poikenneet ABC:n vieressä sijainneessa Tex-halpamyymälässä... Nyt sinne kuitenkin kävelimme tekemään pieniä ostoksia. ABC:lta suuntasimme vielä Ruotsin puolelle Haaparantaan, jossa teimme pienimuotoisen sightseeingin, jotta saatoimme sanoa siellä edes käyneemme. Olisihan siinä(kin) helposti vierähtänyt enemmänkin aikaa, mutta kelloa vastaan taisteleminen on matkalla aina miinus.

Palasimme vielä Tornion ABC.lle kirjoittamaan viimeiset kortit, jotta ne mahdollisesti saavuttaisivat kohteensa ennenkuin matkalta palaisimme :) Silmä hieman alkoi lurpata tässä vaiheessa, joten matka Ouluun taittui hiljaisissa merkeissä. Hieman 19.30 jälkeen olimme Iin silloilla, johon pysähdyimme vetreyttämään jalkojamme. Olihan se ranta edelleen yhtä kaunis, ja vesi jopa suhteellisen lämmintä. Uintifiilistä vaan ei tuolla hetkellä ollut :P Siinä Erno sitten samalla ilmoitti Sannalle (kaverilleen), joka oli lupautunut meitä yön majoittamaan, että olisimme piakkoin Oulun tuntumassa. Saamillamme ohjeilla oikea osoite löytyi varsin helposti. Siinä tuli illalla kuulumisia vaihdeltua siihen asti, että väsymys alkoi painaa itse kutakin, ja uniaika koitti :)

16.7
Nukuimme Ernon kanssa suhteellisen pitkään. Erno sai herätyksen koiran nuolaisusta :P Aamusella oleiltiin rauhallisesti, syötiin ja valmistauduttiin jatkamaan matkaa taas eteenpäin. Ennen puoltapäivää vauhti oli taas päällä. Liminka ohitettiin pian, samoin Raahe. Pyhäjoki saavutettiin hieman ennen yhtä, mutta sen suurempia pysähdyksiä ei ennen Kalajokea tehty. Oli aivan uskomattoman lämmin päivä, vaikka hieman sadeuhka koko ajan niskaan painoikin. Kalajoen särkät ja loputtomat dyynit tähyttiin, ja rannalla töpöteltiin auringonpalvojien ja uimareiden seassa. Melkein teki tuossakin mieli uimaan! Erno kahlailikin ja rakenteli / suunnitteli patoja... Selvä insinööri. Itse seurasin rantalomailijoita ja nautin vain auringosta. Vesi oli paljon kylmempää kuin Iijoessa! Vaikkei se nyt mikään ihme ollutkaan. Aika kului hujauksessa ja siinä taiteillessa alkoi nälkäkin kurnuttaa. Infopisteen kautta jatkoimme eteenpäin rantatietä tarkoituksena löytää ABC murkinointia varten. Sieltähän se tien päästä lopulta löytyikin, vaikka itse uskoin meidän ajaneen siitä jo ohi. Päivää myöhässä nautimme jonkinlaisen ”juhlalounaan” :P Olihan siinä herkku poikineen, oikein ihanaa vaihtelua pizzojen ja kebujen jälkeen! Vähän lähempänä kotiruokaa oli muusit, uunimakkarat, perunat ja salaatit muine lisukkeineen.

Ruoan jälkeen tutkailin vähän maastoa ja sulattelin herkkuja ennen kuin matka jälleen jatkui eteenpäin. Kokkola ohitettiin ihan vain vilkaisulla ja Prisman ympäriajolla, jotta nyt saattaisi sanoa sieläkin hetken pysähtyneen :P Alahärmässä vastaan tuli Powerpark, joka näkyi ihan tielle asti, ja sitä nyt ei voinut ohittaa portilla käymättä. Itse en koskaan aiemmin ole alueella edes käynyt, joten pitihän se tutkia. Pieniä sadekuuroja, vaikkakin välillä melkoisen voimakkaita sellaisia saatiin, mutta pysähdyshetkellä pahin kuuro oli ehtinyt ohitse. Selvisi, että Powerpark oli hintaluokaltaan samoissa kuin Lintsit ja Särkkikset. Näytti kyllä oikein hienolta, harmi ettei alueelle päässyt ilmaiseksi katselemaan laitteita... pihalla oli kuitenkin aivan uskomattoman upea suihkulähde! Niin, ja Ernohan bongasi tietysti Mika Salo circuitin, siis karting-radan, jolle ei erikseen mitään sisäänpääsymaksua ollut, mutta tietysti ajot itsessään olivat maksullisia. Seurattiin katsomosta ensin hetken aikaa toisten ajoa, mutta sitten Erno oli jo niin täpinöissään, ettei ajointoa voinut tainnuttaa. Joten siinä sitä mentiin sitten kyselemään lippuja. Rata oli edellisestä kuurosta hieman kostunut, joten lipunmyynnissä odoteltiin ensin sen kuivumista, jotta ajo voitiin suorittaa varovaisuutta noudattaen. No enpä itsekään sitten tältä ajolta välttynyt, kun Erno usutti tandem-autoon: istuin pelkääjän paikalla ja toimitin tehtävääni, eli pelkäsin! Sen verran vauhdikasta oli tuo karting-kyyti, että taisi olla itselle elämän ensimmäinen ja viimeinen kokemus siltä osin. Ernoon se päinvastoin sai lisävirtaa... no, onneksi edes toinen nautti :) Pari mustelmaakin onnistuin tiukoissa kurveissa haalimaan, melkoista päänsärkyä unohtamatta.

Ajon jälkeen Erno soitteli isälleen, koska vielä oli hieman hakusessa seuraava yösija. Pohdittiin ajavamme Lempäälään asti, jos nyt ei aivan yömyöhälle menisi, koska se säästäisi aikaa, vaivaa ja rahaa muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Tosin Ernon isä ei itsekään ollut Lempäälässä, vaan saaressa lähellä Viljakkalaa, Tampereen pohjoispuolella. Meille tarjottiin mahdollisuus yöpyä saaren mökissä ja kieltämättä tuo houkutti, sillä se lyhentäisi myös illan ajomatkaa. Lupasimme kuitenkin vielä ilmoitella lopullisesta päätöksestämme. Tuurin suosiolla skippasimme jo tässä vaiheessa huomattuamme, ettemme millään ehtisi siellä enää shoppaamaan tänään kuitenkaan.

Kartingin jälkeen alkoikin taivaalta ryöpytä taas vettä, joten suhteellisen hyvällä ajoituksella tuli ajot ajettua. Alahärmästä matka jatkui edelleen Seinäjokea kohti. Nurmossa pysähdyimme hakemaan tuulilasinpesunestettä ja jäätelöt. Slurps! Lomalla herkuttelu kuuluu aina asiaan... eiköhän sitä sunnuntaina sitten taas arkeenpaluu tarkoita vähempiä herkkujakin ja enemmän liikuntaa :) Loppumatka oikeastaan menikin vain ajellessa. Ennen kymmentä, Parkanon Shellillä, soiteltiin ajo-ohjeita ja puoli-yhdentoista jälkeen löysimmekin perille pieneen saareen. Syrjäisen metsätien päässä häämötti iso rakennus, jota ei siis todellakaan voinut sanoa vain “mökiksi”. Pihapiirissä kasvoi raparperia ja viinimarjoja, mikä sai itseni ajattelemaan, miten mukava olisi omistaa oma saari :) tai edes isompi piha, jolla voisi kasvattaa kaikenlaista suurta ja pientä popsittavaa. Myös raparperipiirakan ajattelu alkoi tuoda veden kielelle... Illalla Erno vielä kävi sähkösaunassa sillä aikaa, kun itse matkasin höyhensaarille.

17.7
Edellisen päivän ajelu oli tuonut sen verran väsymystä, että aamulla nukuttikin yhteentoista asti. Sinällään oli tosi mukava ajaa eilen pidempi pätkä, jotta nyt aamulla ei olisi kiire lähteä mihinkään ja sai nimenomaan kerätä puhtia. Ainoastaan yöllä pörräävät kärpäset vähän häiritsi, mutta toisaalta kai nekin oli parempi vaihtoehto kuin hyttyset. Heräiltyämme meidät vietiin pihakierrokselle, minkä jälkeen nautimme ”aamupalaa”, n. klo 12.30. Vaan eipä siinä kauaa ehtinytkään sulatella, kun minua jo oltiin hoputtamassa tavaroita pakkaamaan, jotta lähtisimme Kurun suuntaan luonto- ja muulle tutkimuspolulle. Yhden maissa jo auto oli lähtökunnossa ja mieli virkeä, kiitos kauniin aamuauringonkin. Oli kiva ajella välillä pientä hiekkatietä ja pysähdellä katsomaan koskea ja muita luonnonmaisemia eikä vaan paahtaa moottoritiellä tuhatta ja sataa. Alkoi siinä jo ajatukset vaeltamisesta ja muusta kivasta nousta mieleen! Seuraavan lomamahdollisuuden (ehkä ensi kesänä) puitteissa siis.

Kohteenamme oli Seitsemisen kansallispuisto, jossa teimme n. 2 kilometrin kävelykierroksen tutkiskellen kasvustoa ja reitin varrella olleita infotauluja alueen eläimistöstä. Olihan se oikein mukavaa, ja mielellään olisi voinut pidemmänkin polun kulkea, mutta jälleen aika oli rajoittava tekijä ja toisaalta tuo metsä oikein vilisi hyttysiä! Luontokierroksen jälkeen poikkesimme vähän matkan päässä sijaitsevalla torpalla, jossa saattoi nähdä, miten entisaikaan elettiin. Vanhoja työkaluja ja uuneja, joissa paistaa leipää... Tuli taas leipomoajatuksetkin mieleen :D Olisi se vaan kiva tehdä elämänsä aikana mahdollisimman paljon asioita, joista nauttii. Tämä matka, jos mikä, on ehtinyt monia asioita nostaa kyllä pintaan hyvin lyhyessä ajassa.

Ennen Tamperetta ja Ideaparkia pysähdyimme vielä nopeasti luontokeskuksessa, jossa kävimme läpi jonkinlaisen luontonäyttelyn, sekä kirkon, jonka pihalla oli 30-paikkainen kirkkovene. Olihan tuossa reissussa oma aikansa taas vierähtänyt, joten oikeastaan ihan hyvissä ajoin olimme Karhen saaresta lähteneet. Ideaparkissa alkoi nimittäin jo olla kiire, kun kello läheni viittä ja juna Turkuun lähtisi puoli seitsemältä. Skippasimme siis varsinaisen ostoskierroksen ja siirryimme suoraan ruokailuun, koska olihan tuossa jo reilusti muutama tunti oltu murkinoimatta.

Pienen pähkäilyn jälkeen päädyimme valitsemaan thaimaalaisen seisovan pöydän, joka oli hinnaltaan kohtalainen ja tyydyttäisi varmasti vähän isommankin nälän. Pöydässä oli kyllä hirmu määrä kaikkea makoisaa, vaikkemme kyllä yhtään tarkemmin tienneet, mitä ruokalajit sisälsivät! Riisi oli ainoita, mitä saattoi tunnistaa. Mutta namnamanamnam!! Vähän turhankin ähky tällä kertaa tuli, mutta sen siitä saa, kun ei matkalla syö tai pysty syödä kovinkaan säännöllisesti. Hyvä maku jäi kaikkinensa tuostakin thai-kokemuksesta :)

Kuuden maissa ruokailumme päättyi ja piti samantien suunnata Toijalaan. Tämäkin löytyi onneksi ongelmitta ja asemalle päästiin ajoissa, oli juna muutaman minuutin myöhässäkin. Junamatka tuntui yllättävänkin pitkältä, vaikka se nyt ei ollut kuin 1,5 tuntia... automatkailussa sentään saattoi vauhdissa maisemiakin tiirata, mutta nyt vain oikeastaan odotimme minuuttien maleksimista. Pientä stressiä aiheutti sekin tietysti, ettei Turun rautatieasemalta ollut vielä kyytiä asunnollekaan. Tavaroita meillä olikin suhteellisen paljon kannettavana, vaikka yritimme nimenomaan tämän kantamisen takia lähteä mahdollisimman pienin varustein. Loppujen lopuksi päätimme kauniissa kesäillassa ihan vaan kävellä sen 4 kilometriä kämpille. Hieman hikeä pukkasi, mutta viileä suihku auttoi asiaa, kun vihdoin ennen yhdeksää olimme perillä :)

18.7.
Aamu oli todella lämmin, eikä tuulettaminenkaan tuntunut paljon auttavan. Heräämisen jälkeen teimme pienen katsauksen yo-kylään kävelyn muodossa, minkä jälkeen söimme vähän aamupalaa (kiitos majoittajille, jotka eivät paikalla olleet, mutta avainta lainasivat:). Yhdentoista maissa olimme taas liikekannalla, suuntasimme keskustaan shoppailemaan ja katselemaan, miltä Turku tänä päivänä näytti. Ja olihan sitä paljon tullut uusia liikkeitä vanhojen tilalle, ihan hämmästyttikin. Hämeentien Lättymesta etenkin! Leffapuodista mukaan eksyi yksi ainokainen leffa illan ratoksi Lappeenrannassa. Muuten tuli vain kierreltyä torilla, leffateatterin sisätiloissa, Hansassa kirjakaupoissa... Torilta ostettiin matkaeväsleipien päälle vihanneksia ja kuumuutta liennyttämään suklaa-vaniljapehmikset... NAM! Huomattavasti parempaa kuin Sahtimarkkinoiden anti, vaikkei siinäkään varsinaista valittamista ollut. Tässä vohveli vain oli parempaa ja jäätelöosuus isompi ;) Subwaysta ostimme päivän subit, jotka söimme Aurajoen rannassa katsellen rakennustyömaata, joka ilmeisesti liittyi kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Sinällään jokivartta ei siis voinut sanoa tällä hetkellä kovin kauniiksi, mutta oli kyllä mukava päivä kaupungilla.

Olimme käyneet ostamassa liputkin Lappeenrannan yhteyttä varten kello kuudeksi. Junayhteys Helsinkiin tosin oli korvattu bussilla, mutta loppuaikoihin tällä ei näyttänyt olevan merkitystä. Lappeenrannassa olisimme vain melko myöhään illalla, mutta ei muita vaihtoehtoja juuri tarjolla ollut, koska emme aiempaan olisi ehtineet. Ja lisäksi koitimme välttää junanvaihtoja, koska matkatavaraa olimme vielä saaneet Turustakin lisää. Kiitos majoittajien synttärilahjojen ja tekemiemme ostosten :) Asunnolla pistimme taas kamat kasaan ja valmistauduimme kesälomamme viimeiselle matkaetapille. Oli elämys itsessään tuo bussimatkakin, kun ei tällä välillä Turku-Helsinki koskaan ole tullut linkkua käytettyä. Ihmeen nopeasti tuntui matka menneen, loppumatkasta eväitä syöden. Helsinki-Lappeenrannan välillä pelasimme scrabua ja juttelimme mukavia, alkoi jo ahdistus seuraavan aamun töihin menosta painaa, samoin kuin uniaikakin. Väsyneenä, mutta varsin onnellisena sai pään kuitenkin painaa tyynyyn ja uneksia seuraavasta matkasta maailman ääriin!