Travelling

Artisti: 
Roxette

Roxette pyöräytti ulos Travelling-albumin maailmankiertueen aikana aivan kuten Tourismin 20 vuotta sitten. Nyt levy on muutaman kerran pyörähtänyt korvista sisään, joten joudun toteamaan, että kyllä tämä toimii.

Levylle kertyi 15 biisiä ja se on nykypäivänä aika suuri määrä. Esikuvasta jäätiin vielä yhdellä kipaleella kyllä. Levyn avausraita Me & You & Terry & Julie on hieman erikoinen ja jokseenkin samaa sarjaan Charm School -kiekon avaavan Way Outin kanssa. Ei mikään helmi, mutta ajaa asiansa. Kauas on kuitenkin tultu Crush on Youn kaltaisista räjäytyksistä.

Toisella raidalla päästään sitten vauhtiin. Lover Lover Lover iskee parin kuuntelukerran jälkeen kuin kiloamppeeri. Tälle levylle näitä mid-tempo biisejä on tullut samalla laillaa kuin Charm Schoolille, mutta pitäisin näitä tällä erää vähän parempina.

Levy jatkuu Turn of the Tide ja Touched by the Hand of God kipaleiden voimin. Ensimmäinen oli levytetty Have A Nice Daylle 1998, mutta se ei koskaan sinne päätynyt. Tälle levylle päätyi ja ansaitsee kyllä paikkansa. Soundi on hyvinkin sitä miltä Roxette kuulosti 15 vuotta sitten. Touched by the Hand of God:n oli tarkoitus tulla Charm Schoolille, mutta palikat eivät silloin osuneet kohdalleen. Nyt osuivat! Tämä ralli toimii ja jos se tällaisenaan olisi edelliselle levylle saatu, niin se olisi nostanut levyn arvostusta silmissäni.

Levylle tuotiin vielä kaksi eri versiota It's Possible -kipaleesta. Ensimmäinen versio julkaistiin sinkkuna ja toinen versio lyötiin vielä levyn loppupuolelle pyörimään. Tällä hetkellä annan pojot jälkimmäiselle versiolle, mutta molemmat ovat kyllä energisiä.

Mainittakoon vielä levyllä olevista liveversioista pari sanaa. Starssin live toimii. Vaikkei alkuperäinen tanssiversiokaan paha ole, niin kitarat eivät todellakaan huononna biisiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Room Service -kiertueella hoilattu versio on paras kuulemani. Silloin kyllä karvat nousivat ihan pystyyn. She's Got Nothing on (But the Radio) toimii myös livenä oikein hyvin ja albumin päättävä It Must Have Been Love on uusimmassa sovituksessaan ehkä paras tähän mennessä. Biisi ei kyllä ole koskaan oma suoksikkini ollut.

Albumia on vaikea verrata muihin kuin "edeltäjiinsä" Charm Schooliin ja Tourismiin. Ensimmäinen jää jalkoihin ja jälkimmäisen kanssa tulee tasapeli. Eihän tämä Crash!Boom!Bang! ole, mutta erittäin hyvä kiekko kyllä.