Lueskelin lehdestä (olikohan Etelä-Saimaa?) tällä viikolla kuinka kuuroille lapsille asennetaan nykyään (no on näitä Suomessakin näköjään leikattu jo kohta 20 vuotta) sisäkorvaistute päähän, minkä jälkeen he eivät enää ole kuuroja. Tämä uutinen tuli minulle täysin yllätyksenä, enkä tiennyt, että kuurous on tätä kautta ollut jo jonkin tovin poistuva juttu. Lehden jutussa mainittiin, että kuurot vanhemmat eivät halua kuuroille lapsilleen kyseistä "implanttia", koska se kuihduttaa kuurojen yhteisöä. Vähän kuin lestadiolaiset hankkivat paljon lapsia, jotta yhteisö pysyy hengissä. En ymmärtänyt tätä lehteä lukiessani. Miksi viedä lapselta kuulo pois, kun itsellä ei kuuloa ollut? Katselin äsken TED Talksista Andrew Solomonin puheen, jossa hän miten erilaisia lapsia on kohdeltu eri aikoina erilailla ja kuinka hän on oppinut ymmärtämään, ettei kuurous ole välttämättä vamma, vaan sen ympärille on muodostunut oma kuurojen yhteisö. Puhuja itse on homo ja pani miettimään, että miten kuurouden parantaminen eroaa homouden parantamisesta. Molemmat ovat osa ihmisen identiteettiä, joten pitäisikö kummastakaan parantua? No siis, homoudesta nyt ei tietenkään voi "parantua", kun ei se ole mikään tautikaan, mutta tarviiko kuuroudesta parantua?
Mielenkiintoinen asia, kuinka täydelliseksi lääketiede voi ihmisen tehdä. Tulevaisuudessa pystytään varmasti korjaamaan yhä enemmän ja enemmän fyysisiä ongelmia. Mitä sitten voidaan tehdä pään sisällä, on kertaluokkaa monimutkaisempi kuvio ja voidaanko tähän päätyä pelkän teknologian (lääketeollisuuden) avulla vai onko ainut ratkaisu terapian kaltaiset työskentelymuodot. Itse ainakin toivoisin, että vaikkapa työuupumukseen tartuttaisiin ennaltaehkäisevästi, eikä vasta kun ihminen väsähtää totaalisesti. Sama koskee kaikkea muutakin päänsisäistä toimintaa. Enkä tarkoita, että ennakoivasti lyödään nappia naamaan...
TED Talksit on kyllä hyviä. Pitäisi melkein aloittaa päivä katsomalla yksi esitys. Niistä saa aina ihmeellisiä ideoita.
Kommentti