Katselin keskiviikon Maikkarin pääministeritentin ja torstain Ylen vaalitentin. Varsinkin Rinne tuntui olevan torstaina jo aika lailla puhki ja illan ylivoimainen ykkönen oli Haglund. Eniten minua jäi ohjelmissa häiritsemään Soinin päälle puhumiset ja muiden jutuille suoranainen halveksiva nauraminen. Tunsin myötähäpeää. Kaveri ei nyt kuitenkaan ole tyhmimmästä päästä, joten miksi pitää nauraa toisten ajatuksille?
Torstai-illan lopuksi päästiin keskustelemaan maahanmuutosta ja vähemmistöjen oikeuksista. Räsänen ja Soini saivat muilta puheenjohtajilta tylyt kommentit. En ymmärrä Kristillisdemokraattien vaalisloganin “rohkeutta”. Kyseessä on konservatiivinen puolue, jonka politiikasta on vaikea hakea rohkeutta. Enemmän se on persujen kaltaista menneeseen takertumista ja muutoksen ja maailman muuttumisen hyväksymättömyyttä. En voisi mitenkään kuvitella antavani ääntäni näille puolueille. Nykyisillä ajatusmaailmoillaan.
Eipä sen niin väliä. Annoin ääneni Vihreille jo ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä ja näillä näkymin ehdokkaani käy tiukkaa taistoa läpipääsystä. Toivotaan parasta. Jännitän tuloksia huomenna suurella sydämellä.
Kommentti