Viime vuosi oli ihan hyvä pyöräilyn näkövinkkelistä katsottuna. Kokonaiskilometrimäärä (2166) oli neljänneksi suurin jääden vai huippuvuosista 2015, 2017 ja 2020. Näistä kyllä jäätiinkin paljon. Tämä johtui paljolti huhti-toukokuun flunssakierteestä. Toukokuussa tuli ajettua vain 153 kilometriä, mikä on suorastaa surkea toukokuu, mutta minkäs teet. Kipeänä ei tule ajella. Kesäkuussa olikin sitten menohaluja oikein kunnolla. Kesään mahtui vain yksi saadan kilometrin lenkki, kun ajelin Kangasala-Valkeakoski-Lempäälä-kierroksen elokuun viimeisenä päivänä. Se oli kovavauhtisin lenkki kymmeniin vuosiin ja jalkoja pisteli koko illan, kun reidet olivat jo Lempäälän jälkeen aivan poikki. Hyvä lenkki kuitenkin.
Ajattelin, etten aivan hirveästi ajele tavarapyörällä, mutta kun katson tilastoja, niin 879 kilometriä oli tullut ajettua sähköavusteisesti – usein Felixin ja/tai Ainon kanssa. 701 kilsaa tuli omalla maantiepyörällä, 127 appiukon tsygällä ja loput 459 maastopyörillä.
Talvipyöräilijäksi ei vieläkään ole aikomus, mutta onhan tässä nyt kuitenkin talvellakin tullut kaupassa ja uimassa käytyä. Tavarafillari nastoineen toimii hyvin, vaikka olen kyllä kaksi kertaa sillä onnistunut rönyämään ja jälkimmäisestä kaatumisesta on jälki edelleen jalassa.
Katsotaan millainen vuosi tästä sitten muodostuu. Tavoite on saada taas 2000 kilometriä kasaan, mutta pyrin myös siihen, että tänä kesänä menisi taas Näsijärvi ympäri ja myös vähän kovempivauhtisia lenkkejä tulisi ajettua.
Kommentti