Blog
Ensin Google päätti puskea Chrome-selaimestaan uutta versio ulos muutaman viikon välein. Mozilla Foundation seurasi alkuvuodesta perässä ilmoittamalla, että Firefoxista tulee vielä tänä kesänä vitosversio ulos ja kutonen sitten syksyllä jne. Suurimman laivan käännön teki kuitenkin Microsoft, joka myös julkaisi ensimmäisen kehittäjäversion Internet Explorer 10:stä vai viikkoja ysin ilmestymisen jälkeen.
Miksi näin sitten kävi? Keksikö Google jotain mullistavaa, jonka muut kehittäjät nyt sitten apinoivat parhaan osaamisensa mukaan? Ei keksinyt. Kyseessä on "release early, release often" (julkaise aikaisin, julkaise usein) softakehitysfilosofia, joka on jo parikymmentä vuotta vanha. Linuxia (kernel) on kehitetty tällä filosofialla alusta lähtien ja sitä ovat seuranneet monet muut avoimen lähdekoodin ohjelmat. Loogistahan se oli, että Google rupesi puskemaan selaintaan ulos samalla filosofialla.
On kuitenkin mielenkiintoista, että Microsoft tekee nyt samaa. Redmondin suuri on siis havainnut, että Linux ja kumppanit kehittyvät vikkelämmin kuin sen omilla filosofiolla pusketut softat. Microsoft julkaisee nyt Ie:tä ja osin Windowssiakin huomattavasti nopeammin kuluttujien testattavaksi kuin 90-luvulla. Koodin ollessa kuitenkin suljettua, ei virheiden paikallistaminen ole niin nopeaa, mutta kehitys näyttää kuitenkin saaneen aivan uuden suunnan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
PS. Release early, release often -filosofiasta löytyy enemmän asiaa Eric Raymondin The Cathedral and the Bazaar -artikkelista. Teksti löytyy ilmaisena netistä. Vaikka tästä.
Ostin ensimmäisen oman tietokoneen keväällä 1998. Olivetti 486SX 25MHz, 4Mt muistia ja muuta rojua epämääräinen kasa. Löysin siihen myöhemmin näytönkin. Kone oli luokattoman huono, mutta hintakin oli sen verran huokea, että pakkohan sillä oli tovi pärjäillä. Seuraavana keväänä ostin Fujitsu-MikroMikon – taas käytettynä. Hinta oli taas huokea ja tehoja vähän yli kaksinkertaisesti ensimmäiseen koneeseen nähden.
Eipä kerennyt taas hurahtaa kuin vähän toista vuotta, kun tuli uutta rautaa alle syksyllä 2000. Tuolloin siirryin Intelin prossuista AMD:n leiriin ja käyttöön tuli 500MHz K6-2. Tuota konetta tuli sitten hissukseen päivitettyä pidemmälle ja muistaakseni kotelon sisältä löytyy lopulta 192 megaa muistia ja muutama giga kovalevytilaa. Parit ihan hyvät näytötkin ostin. Tällä koneella pyörin tovin...
...kunnes taas pyöreästi vuotta myöhemmin vaihdoin alle 600 megahertsisen Duronin. Kotelo pysyi kuitenkin samana tässä vaihdossa. Kesällä 2002 ostin 1,2GHz Thunderbirdin ja samalla rikoin emolevyn, joten sekin tuli uusittua. Muistia koneessa keikkui tuolloin 384Mt. Tällä epämääräisellä kokoonpanolla muutin sitten Lappeenrantaan syksyllä 2004. Ensimmäisen opiskeluvuoden kone palveli hyvin, mutta seuraavana syksynä uusin sisuskalut ja heitin koppaan 1,6GHz Sempronin puolella gigalla muistia. Myöhemmin lisäsin toisenkin puolikkaan.
Sitten kestikin tovi ennen kuin tuli tarvetta uuteen koneeseen. Tai no... tarvetta tuli, mutta rahallista mahdollisuutta ei. Syksyllä 2007 kuitenkin panostin siihen mennessä eniten pelimerkkejä ja uusin sisuskalut oikein kunnolla. 2,8GHz kaksiytimellinen Athlon 64 sai toimia koneen aivoina ja muistiakin oli jo pari gigaa. Kyllä sillä sitten kelpasikin puksutella.
2009 siirryin hyvin palvelleista kuvaputkista litteisiin näyttöihin. Työpöytätilaa tuli kummasti lisää, sekä virtuaalista että fyysistä.
Kesällä 2010 alkoi kuitenkin tuntua, että lisää laskentatehoa kaivataan jälleen, joten oli aika uusia koko paketti: 3GHz Phenom II ja 4Gt saivat jauhaa siitä eteenpäin. Tällä kertaa ostin uuden kotelonkin, jotta sain ilmankiertoa parannettua ja tätä kautta koneen pysymään hiljaisempana. Tuulettimien mökä sai jäädä historiaan. Syksyllä jouduin vielä vaihtamaan näppäimistönkin, kun entinen hajosi. Olihan se ollut minulla yhtäjaksoisesti käytössä keväästä 1999.
Eihän tässä edes kaikkia pienempiä päivityksiä ole lueteltu; niitä nyt sattui 10 vuotta sitten harva se päivä. Nykyään huomattavasti vähemmän. Nyt tulee keskityttyä enemmänkin ohjelmistopuoleen raudalla leikkimisen sijaan. Vanhat koneet ovat kuitenkin edelleen työkuntoisia ja osin käytössäkin. Vähintäänkin kaapissa piilossa.
Niin ja koska tulee seuraava konepäivitys? Jos ei ensi vuonna, niin seuraavana viimeistään.
Lyhyesti virsi kaunis. Eli perjantaina oli tarkoitus viettää ultimaattinen ilta Roxetten keikalla Tallinnassa, mutta konsertti peruttiin paria tuntia ennen ovien avaamista. Marielle tuli kurkunpäähän tulehdus tai vastaavaa eikä ollut sitten laulukuntoinen. No, eihän sille minkään mahda. Heinäkuussa uusi yritys sitten.
Alla kuitenkin video kaikesta siitä mitä tuli kuvattua. En jaksanut nyt kovinkaan kummoisesti editoida. Koitetaan kesällä sitten uusiksi...
Piipahdin tänään Ydinonnettomuuksien hallinta -kurssin luennolla kuuntelemassa, mitä kaikkea Japanissa on tähän mennessä tapahtunut. Ja onhan siellä tapahtunut. Monta ydinvoimalaa on kestänyt sellaista järistystä, jota ne ei suunniteltu kestämään. Jos vesivahingot olisivat jääneet väliin, ei tällä hetkellä kukaan jaksaisi seurata Japanin kuulumisia. Nyt kuullaan vielä useita kuukausia, kun uraania ja kumppaneita jäähdytellään.
Mutta asiaan. En ymmärrä ydinvoiman vastustajia. En pysty hahmottamaan miksi sitä ydinvoimaa pitää vastustaa? Jos maailmalla ei olisi ollut ydinvoiman vastustusbuumia Tshernobylin "onnettomuuden" jälkeen, olisi Japanissakin mahdollisesti ajettu vanhoja voimaloita alas ja puskettu uusia tilalle. Uudet voimalat ovat monin verroin vanhoja turvallisempia. Luonnollisesti myös vanhoja voimaloita on päivitetty. Tosin Japanissa tämä nyt oli valitettavasti jätetty vähän vähemmälle. Tukemalla ydinvoimaa varmistaa sen, että voimalat ovat koko ajan ajantasalla (eikä niinkuin Ruotsissa...).
Japanissa murtui myös pato ja tästä seurannut vedenpaisumus vei mukanaan ihmisten henkiä. Miksei eduskuntatalon edessä ollut mielenosoitusta vesivoimaa vastaan? Isojen patojen hajoamiset voivat tuhota isojakin kaupunkeja.
Vihreät ovat selkeästi puolue, joka vastustaa ydinvoimaa. Perjantain tapahtuma varmaan sataa heidän äänilaariinsa jonkun verran. Itselle tämä on kuitenkin kynnyskysymys, etten vihreitä voi äänestää tämän periaatteellisen eron takia. Enkä muuta kantaani, vaikka Loviisassa kosahtaisi.
Minä haluan nähdä, että ihmiskunta valloittaa Marsin ja se on varmaa, että sinne ei vesivoimalla tai biojätteellä mennä. On myös aika varmaa, että teknologia, jolla päästään valoa nopeammin, vaatii jonkin sortin ydinvoimaa.
Sanon KYLLÄ ydinvoimalle, piste.
Huh, kun sattuu ja tapahtuu. Löysin aikoinaan viime vuonna roskakatoksesta näytön. Luonnollisesti kannoin sen mukanani, kun kerran ihan hyvälle näytti. Kotona sitten tyyppäsin ja saldona oli, että näyttö pysyi sekunnin päällä ja pimeni sen jälkeen. Syy poisheitolle löytyi siis samantien.
Purkasin ruudun, mutta en äkkiseltään bongannut mitään vikaa. Jätin kuitenkin ruudun lojumaan lattialle, jos vaikka joskus tutkailisi uudestaan. Nyt sitten alkuvuodesta avasin ruudun uudestaan ja silmään sattui yksi kondensaattori, joka oli pikkaisen vuotanut ulos. Tilasin sitten uuden tilalle ja kävin ostamassa tinaa juotoksiin. Tuli vain ostettua turhan paksua tinaa, joten kolvailut menivät reisille, eikä näyttö toiminut enää senkään vertaa.
Viime viikolla (Vai edellisellä? Tänä vuonna kuitenkin?) tuli toista projektia varten ostettua parempaa tinaa ja päätin nyt koittaa saada konkkaa vielä uudestaan juotettua kiinni. Yllätys olikin sitten aika iso, kun näyttö helähtikin tulille!
Varaosakonkka ei vain ollu aivan yhtä pieni kuin alkuperäinen, joten piti vähän modata koteloa, mutta tuntuipa tuo nyt kasaan mahtuvan. Toivottavasti ei räjähdä silmille...
Mutta mutta, eilen tuli Ykkösdokumentti, joka liittyy asiaan. Jos Hehkulamppuhuijaus jäi katsomatta, niin tästä linkistä sen voi katsoa Yle Areenassa. Erinomainen paketti kertomaan siitä kuinka kestävää kehitystä voitaisiin tehdä ja kuinka sitä ei tehdä.
Alla vielä kuva näytöstä puoliksi kasassa. Konkka tuli rungosta läpi.
