Luin alkuvuodesta Paulo Coelhon Alkemistin. Kirjaa pidetään yhtenä maailman parhaista ja Coelhon tuotannon kärkiteoksena.
Tarina oli ihan ok, mutta ei tämä itsessään nyt mitään ultimaattisia fiilareita aiheuttanut. Elämän pohdintaa kirjan päähenkilön Santiagon kokemana ja se oli ihan fiksua, mutta en kokenut kertaakaan mitään suurta ahaa-elämystä. Miekkonen teki reissua fyysisessä maailmassa ja etsi henkistä paikkaa universumissa: rakkautta, unelmia, kotia.
Onko Alkemisti sitten parempi kuin aiemmin lukemani Accran kirjoitukset? En tiedä. Ehkä, ehkä ei. Jos nyt pitäisi valita, niin ehkä kääntyisin kuitenkin Accran kirjoitusten puoleen. Mitenkään liian pitkiä nämä teokset eivät ole, joten ne lukee nopeasti – tai siis aikaa voi jättää omalle pohdinnallekin.
Kommentti