Anssi Kelan parhaat biisit

Olen nyt listannut Roxetten ja Marien parhaat biisit, ja kun Facebookissa oli puhetta Anssi Kelan parhaista biiseistä, ajattelin kokeilla itsekin tehdä listausta. Kävin katsomassa Kelan Elämänkertakonsertin Tampere-talolla alkuvuodesta ja siinä artisti itse kävi läpi koko elämänsä, mutta keskitytään tässä postauksessa lähinnä vain musiikilliseen soolouraan.

Kelalta on tullut ulos seitsemän pitkäsoittoa ja muutama irrallinen sinkku näiden päälle. Biisejähän näillä levyillä ei kovin paljoa ole, kun jo Nummela-debyytti sisälsi vain yhdeksän kappaletta. Uusimmalla levyllä on sitten peräti 12 biisiä muiden ollessa tästä välistä.

Mennään kronologisessa järjestyksessä levy kerrallaan, kuten on jo tavaksi muodostunut.

Nummela on vähän ristiriitainen levy. Se on ollut sitä minulle aina. Se sisältää todella hyviä biisejä, mutta sitten vastapainoksi on ralleja, jotka eivät ole koskaan auenneet minulle. Ja sitten on vielä Kissanpäivät, jonka pelkkä ajattelu ahdistaa minua edelleen. Tulin soittaneeksi levyä kesällä 2002 todella paljon ja se heijasteli sen hetkistä ihastumista ja romanssia hyvin paljon. Kaksi sisarta on tästä syystä täydellinen valinta aloittaa tämä lista. Erittäin koskettava biisi, jonka pystyn niin kuvittelemaan mielessäni todeksi ja heijastelee kesästä 2002 alkanutta parin vuoden ajanjaksoa elämässäni. Huh, mitä muistoja. Nostan mukaan myös kappaleet Mikan faijan BMW ja Puistossa. Jälkimmäisen kertsin laulava Alexandra Babitzin tekee todella hyvää duunia vokaalien kanssa. Säväyttää edelleen. Kaikkea ei tälle listalle valitettavasti voi nostaa, joten jopa nimikkobiisi Nummela jäänee pois.

Nummelan jälkimainingeissa Kela teki kappaleen Milla Minä ja Morrison -elokuvaan. Kappale lisättiin myös Nummelan triplaplatinaapainokseen. Milla on hyvä biisi ja se kuuluu listalleni ehdottomasti.

Kelan toinen albumi Suuria kuviota on kokonaisuutena edeltäjäänsä vahvempi, muttei sisällä niin järjettömän hyviä ralleja. 1972 on kova leka ja toimii varsinkin livenä kuin juna. Ansaitsee ehdottomasti paikkansa tällä listalla. Sen lisäksi otan messiin kappaleen Ensilumi, joka kertoo parisuhteen riidoista. Kipale tuo itselleni aina kylmät väreet; kukapa meistä ei olisi parisuhteessa riidellyt ja kokenut riidan sopimisen jälkeisen seesteisen olon. En ota levyltä muita biisejä mukaan vaikka Kipinöitä ja Faijan haamu ovatkin aivan siinä hilkulla.

Kolmas albumi Rakkaus on murhaa ei ollut kaupallisesti enää niin menestynyt kuin kaksi ensimmäistä, mutta teknisesti se on kuitenkin vieläkin vahvempi. Levylle ei suoranaisesti heikkoja biisejä mahdu mukaan ja otankin listalleni kappaleet Joki, Jennifer Aniston ja Rock-unelmia. Joki on näistä koskettavin. Pystyn samaistumaan biisin tarinaan. En halua jatkaa sitä maatalousunelmaa, jonka suvun vanhemmat tahot ovat luoneet. Ajat muuttuvat.

Myöhemmin urallaan Kela on julkaissut yksittäisiä biisejä siellä sun täällä, mutten koe, että niitä haluaisin nostaa listalleni. Kuitenkin 2007 Euroopan unionin rasisminvastaiseen kampanjaan tehty Suomalainen on hyvin tehty ja koskettava kipale. Nostan sen listalle.

Neljännen albumin tienoilla Kelan ura oli aika marginaalissa ja Aukio oli albumina hyvin haasteellinen. Se on kasa kappaleita, jotka nivoutuvat yhteen ja kertovat hyvän tarinan. Albumi on itse asiassa erittäin hyvä, mutta pykälän tasapaksu, jos sitä vertaa myöhempään tuotantoon. Terävät kulmat on hiottu kokonaan pois, mikä on sääli. Listalle pääsee kuitenkin kolme biisiä: Huuto, Kaivos ja Albin Stenman. Teknisesti biisit jatkavat hyvin samoilla linjoilla kuin kolme edellistäkin albumia, joten jos kuuntelee vain yhden biisin, niin siinä on tuttua Kelaa.

Aukio oli jäätävä floppi (en kyllä itse suoranaisesti ymmärrä syytä), joten Kelalta kesti monta vuotta löytää punainen lanka tekemiselleen. Alkuvuodesta 2013 tärähti kuitenkin uutta musiikkia ja Anssi Kela oli albumina menestynyt sekä kaupallisesti että kriitikoiden keskuudessa. Itsellekin kiekko kolahti totaalisesti. Myönnettäköön, että se palasi epätasaisuudellaan Suurten kuvioiden tasolle. Tästäkin huolimatta kyseessä on mielestäni Kelan tähän astisen uran paras pitkäsoitto. Otan mukaan kappaleet Maitohapoilla, Miten sydämet toimii ja Levyhylly pelastaa. Jätän Levottoman tytön pois, sillä se ei itselleni kolahtanut koskaan sillä tavalla kuin “suureen yleisöön”. Miten sydämet toimii on yksi parhaista suomenkielisistä kappaleista ikinä. Mahdollisesti jopa paras. Biisin kertsi on niin hyvä, että se kääntää suupielet väkisinkin ylöspäin ja saa jalan polkemaan lattiaa.

Anssi Kelaa seurasi hyvin samanlainen albumi Nostalgiaa. Valitettavasti tämä kiekko ei tarjoa oikeastaan yhtään todellista hittiä. Levyllä on paljon hyviä biisejä, mutta nyt on olen niin rankka, etten ota levyltä yhtään biisiä kyytiin. Ihan pahaa tekee.

Anssi Kelan viimeisimmältä (ehkä myös viimeiseltä, jos artisti julkaisee jatkossa vain yksittäisi biisejä?) pitkäsoitolta Ääriviivoja sitä vastoin biisejä naarataan listalle enemmänkin: Bumerangi, Ilves, SOS ja Kiitos ei. Ehdottomasti näistä eniten itselleni kolahtaa Kiitos ei ja olikin varsin mahtavaa kuulla ralli livenä vuosi sitten. Kiitos ei peilaa niin vahvasti Suuria kuvioita -levyn Sormusta ja soundillisesti antaa samanlaiset vibat kuin Levyhylly pelastaa. Todella kova biisi.

Nyt on Kelan pitkäsoitot käyty läpi. Kuten jo aiemmin mainitsin myös erillisiä sinkkubiisejä on tippunut tasaisin väliajoin Spotifyhin tarjolle, mutta jotenkin nämä eivät ole kolahtaneet. Uusin Hyppy sumuun on hyvin lähellä nousta listalle, mutta jätän sen vielä tällä erää avantoon. Pilkin sen talteen myöhemmin, jos se alkaa soimaan luupilla päässä.

Lopulliseen listaan jäi nyt sitten tasan 20 kappaletta. Ensimmäisessä versiossa oli jotain 30 ja 40 väliltä, mutta kirvestä raa’asti (todella raa’asti) käyttämällä sain määrän tippumaan. Mukaan ei aivan hirveästi päätynyt hidastempoisia biisejä. Tuntuu, että Kelalta mulle kolahtaa enemmän ne raidat, jotka rrrrokkaa. Seuraavassa listassa on siis omasta mielestäni juuri nyt Kelan 20 timankisinta biisiä: