Blogit

Tänään olikin aivan loistava hiihtopäivä, aurinko paisteli koko päivän. Itse kävin aamulla suksimassa jäällä tunnin verran, Erno laski myöhemmin matkaksi jopa 10 km Enpä osannut kuvitella lenkkiä niin pitkäksi, mutta suunnattoman ihanaa oli, ja hienkin sai pintaan! Käytiin tuossa päivällä vielä uudestaan Ernon kanssa ladulla ja vähän sen vieressäkin mäkeä laskiessa, kuten kuva osoittaa. Hienosti lenti kaaressa pari metriä! Tämän lenkin pituudeksi kokonaisuudessaan arvioitiin 5 km. Huomenna Ernolla kuulema on lepopäivä liikunnasta, mutta minähän en levoista niin välitä. Levottomat jalat

Ainiin! Eilen poikettiin Oléssakin taas maistelemassa herkkuja. Oli ruokalista uusiutunut parempaan suuntaan, mikä aiheutti valinnan vaikeutta... siispä täytyi tyytyä tuttuun ja turvalliseen hamppariin ja ranskalaisiin Ensi kerralla lupaan uskaltaa kokeilla jotain uutta... Harmillisesti oli naistenpäivän kunniaksi muutama muukin seurue löytänyt Oléeseen, joten annoksia sai odottaa sen verran kauan, ettei ehditty leffaan... Mutta eipä se maailmanloppu ole, tuleehan näitä päiviä ja leffoja. Nyt alankin virittäytyä Suurimman pudottajan finaaliin.

Tässäpä on tuota hiihtokauttakin availtu. Eilen oli vielä vähän liian kylmä ilman takkia painaa, mutta huomiseksi pitäisi olla vähän enemmän lämpöä, joten eiköhän sitä nyt sitten hiihto kulje hyvässä tahdissa. Oikein mukavaa kuntoilua, kun kerrankin on nyt voitelut onnistuneet jo useamman kerran putkeen.

Olikohan tästä aiheesta muutakin sanottavaa.. No kuvia laitoin uuteen kuva-albumiin En kyllä missään muodossa voi kehua tuota N900:n autotarkennusta. Aika arsesta. Alla oleva kuva on paras tähän mennessä tuolla vehkeellä otettu, kuva-albumissa enemmän referenssiä.

Mutta peruskunto alkaa vähitellen olla kohillaan, joten julistetaan kesän fillarointitavoitteeksi 800 kilometriä. Tonnihan se polttelee ajatuksissa, mutta yritetään ensin tuota 800:aa

Tulikin hieman yllättäen tajuttua, että tänä vuonna onkin mahdollisuus ”hiihtolomaan” (tentitön tenttiviikko), joten pitihän aika taas hyödyntää. Siispä Padasjoelle suuntasin muutamaksi päiväksi, vaikkei edellisestä visiitistä kovin kauaa ehtinytkään kulua. Pikkusiskon ja äitin kanssa hengailtiin päivisin mm. mukanani tuomaa leffaa katsoen ja Tuulosessa shoppaillen. Miten se onkin niin, että kirppareilta nykysin löytää ne parhaimmat vaatteet ja vieläpä edullisemmin sekä huomattavasti helpommin kuin mistään merkkiliikkeistä! Todellakin kannatan kierrättämistä Muutaman tunnin shoppailukierroksen jälkeen käytiin hieman juhlallisemmin ABC:n noutopöydässä syömässä kotoisat perunamuusit, uunimakkarat ja katkarapupastat lisukkeineen. Olipa ihanaa! Äitikin sai välillä rentoutua ruoanlaitosta. Noutopöydät (varsinkaan kalliimmat buffetit) ei vaan nykyisin nekään oikein ole mieleeni, kun masu täyttyy niin pienestä määrästä, ja sitten vain jäisi harmittamaan, mitkä kaikki pöydän herkut jäi maistelematta

Luonnollisesti käytiin ”lomani” aikana päivittäin ulkoilemassakin, remppaamassa pikkusiskon asuntoa, kelkkailemassa, katselemassa sorsia uiskentelemassa ja hautausmaalla viemässä kynttilä. Unohtamatta muuttuvan labyrintin pelailua ja leipomista! Pikkusisko halusi vielä näin jälkikäteen kokeilla samaa Runebergintortun ohjetta kuin mitä itsekin olin käyttänyt (aiemmassa blogimerkinnässä kuvakin), minkä lisäksi sämpylöitä maiskuteltiin sekä Hermannin mustikka-vadelmahillo-paistosta à la mama. Todella hyvää vaniljavaahdon kanssa! Pitää muistaa ottaa taikinajuurta ensi kerralla mukaan tänne Lappeenrantaankin, jotta pääsee kokeilemaan ihan itse.

Liian nopeasti päivät menivät taas, mutta onneksi pääsiäistä ei tarvitse enää niin kauhean kauaa odottaa... Tänään on tosi aurinkoinen päivä ollut, piristää mieltä. Jospa sitä kohta suuntaisi hiihtämään Saimaan jäälle. Vaikka kyllä tässä jo lumien lähtöä ja kesää odotellaan kuumeisesti...

Lätkänkin osalta kisat alkaa olla purkissa. Vedänpä tässä vähän yhteen omia mielipiteitä Leijonien esityksestä.

Joukkueessa ikää oli ja se kyllä näkyi, valitettavasti negatiivisesti. Onneksi nyt pronssipelissä kuitenkin kaikki pelasivat hyvin. Yli- ja alivoima sekoili koko turnauksen ajan. Viisikkopelaamisen kanssakin oli vähän niin ja näin, eikä maalivahtipelikään onnistunut aivan sataprosenttisesti. Näihin nähden lopputulos oli varsin hyvä.

Kisojen parhaat pelit olivat Tsekki- ja Slovakki-matsit. Nousu parin maalin takaa-ajoasemasta oli oikein mukavaa katsottavaa. Ehkäpä tässä vielä on toivoa tulevaisuuttakin ajatellen - nuorennusleikkausta kuitenkin kaivataan.

Leijonista parhaita olivat ylivoimaisesti seuraavat äijät:

Jarkko Ruutu, loistava turnaus. Pelasi suurella sydämellä ja taisteli koko ajan joukkueen eteen, eikä tehnyt tyhmiä virheitä. Ei edes se kymppi jenkkipelissä.

Valtteri Filppula edusti sitä uutta verta, jota joukkueeseen kaivataan. Teki koko ajan töitä 110 lasissa, eikä antanut periksi. Toivottavasti näitä löytyy vielä lisää tuleville vuosille.

Olli Jokinen ei kuulu meikän henkilökohtaisiin suosikkeihin, mutta nyt tuli maalit juuri oikeaan paikkaan ja energiaa riitti loppuun asti.

Lupailin pientä tarinaa laskiaisen vietosta, joten tässä sitä tulee! Eli jos ihan alusta alkaa, niin Lahdessa tuli vietettyä pitkälti ensimmäinen lomapäivä, shoppaillen ja asioita hoitaen. Silmälääkäri muun muassa sanoi näköni olevan tooosi hyvä ja kysyi vielä olenko eri mieltä. No enpä ollut. Torstai-iltana oli Turustakin saapunut pari immeistä Padasjoelle, joten kuulumisia pääsi utelemaan pitkästä aikaa face-to-face. Mukavaa

Ehkä jopa vielä mukavampaa oli viettää aikaa porukalla, ja pelata uutta peliä, joka kerrankin sopi kaikille! Ulkoilua myös tuli harrastettua, tuskin yllättävää, koska keli vaan oli niin uskomattoman kaunis jälleen kerran. Valitettavasti osa porukasta poti hieman huonoa vointia osan viikonlopusta, mutta toivottavasti on mennyt jo ohi.

Niin, ja tietenkään tärkeintä ei pidä unohtaa, eli tuli kuin tulikin maiskuteltua monta ISOA laskiaispullaa kermavaahdolla ja vadelmahillolla. Siinä masu nautti! Ehkä hieman liikaakin, taisi pullista tulla kuitenkin turhan isoja. No, kokeilu on aina kokeilu Seuraavia satseja saapi taas odottaakin vuoden... joten eiköhän tällä maistelumäärällä siihen saakka jakseta. Kaiken kaikkiaan jälleen kerran rentouttava viikonloppu maalla (vaikka tietysti aina itse kunkin päässä stressaavat ajatukset pyörivät). Sain mukaani ehjät sauvatkin! Tänään tuli testattua pienen tauon jälkeen hiihtovälineitäkin, ja oikein hyvinhän ne toimi. Välineiden käyttäjässä se ongelma lähinnä taisi olla tällä kertaa, kun ei suksi luistanut. Alla oli nimittäin jo ulkoilua ja crosstrainaamista salilla, heh.

Luultavasti unohdin nyt kuitenkin suuren osan asioista, mitä piti kertoa, mutta jos ne tässä mieleen palautuvat, niin pistetään päivitystä. Alkaa tässä väsymys jo painaa, kun ollut tosiaan sen verran liikunnallinen päivä. Fiilis kuitenkin todella hyvä! Osa kouluhommista on pian lopullisesti takana, ja mielessä siintää jo ensi viikon "hiihtoloma". Mitä kaikkea sitä keksiikään silloin tehdä!

Leivoinpa eilen Runebergin torttuja (päivän myöhässä, mutta eihän se niin tarkkaa ole). Itsehän en koskaan oikein ole tykännyt(?) niistä, kun ovat tuntuneet ja näyttäneet niin kuivilta, mutta maistettuani kaupan valmista tuotosta alkuviikosta heräsi innostus kokeilla itsekin. Ja lopputulos oli aikas namia jopa Ernon mielestä, vaikka ei makeasta pahemmin välitäkään (paitsi vaniljajäätelöstä, ananaksesta ja kaurakekseistä yhdessä...). Joululahjaksi saamani silikonimuffinsivuoka soveltui torttujen tekoon paremmin kuin hyvin! (Leivonnaiset ei muuten tarkoituksella noudata ”täydellisyyden” kaavaa ulkonäön osalta. Makuhan se pääasia on!)

Tänään käytiin aamusella sulkapalloakin pelaamassa (jo kolmena viime sunnuntaina käyty, jee!). Iltapäivällä suuntana varmaankin hiihtolatu, jolla on mukavasti muutaman kerran jo päässyt hikeä irrottamaan (sompa vaan on ikävästi rikki ). Voi paremmalla omallatunnolla vetää illalla ranskalaisiakin, jotka tänne peli-illan jäljiltä jäi...

Alkavasta viikosta tuleekin oikein mukava ja sopivan ”kiireinen”, kun parit artikkelianalyysit ja viikkotehtävät olisi kirjoiteltava työhakujen ohella, mutta motivaattorina onkin arjesta irtautuminen eli ystävänpäivän ja laskiaisen vietto Padasjoella. Pääsee pelailemaan ja toivottavasti pulkkamäkeenkin porukalla, mahdollisesti maistelemaan äitin laskiaispulliakin, joissa tietysti on runsaasti kermavaahtoa ja hilloa, hihi! Siitä kaikesta voinkin raportoida myöhemmin.

Nyt on tässä lähes kaksi viikkoa tullut N900:sta pyöriteltyä käsissä ja kyllähän tää ihan hyvälle tuntuu. Eka älypuhelin meikällä, joten ei nyt pysty hirveästi vertailemaan muihin, mutta kyllä tää mulle kelpaa. Pystyy soittamaan, tekstaamaan, surffaamaan, irkkaamaan, mesettämään, pelaamaan, piirtämään, kuuntelemaan musaa, kuvaamaan...

Nokia lanseerasi Maemo-alustan ihan hyvällä ajoituksella kyllä. Symbiania solvataan alimpaan manalaan, joten asialle täytyi jotain tehdä. Nuo aiemmat Maemo-vempaimet on havaittu toimiviksi ja nyt kun niihin liitettiin puhelinkin samaan, niin hyvä tuli. N900 on kyllä silti mun mielestä vielä vähän tarkoitettu IT-hörhöille, mutta seuraavat Linux-luurit ovat varmaan sitten jo tarkoitettu aivan kaikille.

Toivoa sopii, että Maemo lyö edes vähän luuta kurkkuun iPuhelimelle. Laittelen jossain vaiheessa tarjolle jotain kuvia mitä tuolla vehkeellä on saanut aikaan, niin edes kameran laadusta saa selvää.

Eivätpä päässeet Eläkeläiset viisuihin hoilaamaan ja siinä meni se vähäinenkin mahdollisuus pärjätä Oslossa. En usko pätkääkään, että Kuunkuiskaajat Oslossa pisteitä keräisivät. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta ei noissa bileissä vaan pärjätä tuollaisella "ihan ok" musalla. Ei pärjännyt Voutilainen, eikä Sillanpää, eikä pärjää Kuunkuiskaajatkaan.

En sano, että Eläkeläiset olisivat voittoon yltäneet (biisi itsessään ei ollut ihan paras), mutta yritystä ainakin olisi edes ollut. Lordi solvattiin maanrakoon etukäteen, mutta voittajana tuli itse kisoista. Eläkeläiset olisivat kuitenkin eronnut massasta, mitä Kuunkuiskaajat eivät tee. Viinaan menevät lihavat miehet haitarin kanssa vetoavat minuun, miljooniin saksalaisiin ja olisivat vedonneet vielä moneen muuhunkin - jos Osloon olisivat päässeet.

Toivottavasti Oslossa edes joku yrittää. Minä laitan humppaa soimaan nyt.

Tässä on viime aikoina tullut pupellettua kaikenlaista murkinaa. Laivalla oli tuo - jo Marankin mainitsema - maittava hampurilaislautanen. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tästä yksi versio. (Klikkaamalla kuvista saa isommat versiot ulos.)

Joulun jälkeen suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja Mara tuli uudeksi vuodeksi tänne, joten tekaisin odottaessani murkinaksi sämpylöitä (lämpenivät vähän yliaikaa), pinaattikeittoa, porkkanaraastetta, pihvit, uuniperunat, ruskeat kastikkeet (meni taas ihan puihin) ja muut sörsselit. No onneksi pekoni parantaa murkinan kuin murkinan ja menihän tuo sitten alas

Marapa kuitenkin päätti pistää paremmaksi ja teki torstaina hampurilaislautaset. Maittavat pihvit, isot sämpylät, lohkoperunat ja kaikki muut mausteet - meikä diggas ja maha tuli täyteen. Tästä kattauksesta on näkymät kuvassa kaksi.

Eilen sitten juhlittiin vähän tätä elämää ja käytiin Olessa syömässä. Jännästi sieltäkin löytyi hampurilaislautaset. Onneksi näissä oli pekoniakin mukana No murkinat olivat taas kerran oikein maukkaita ja ananasmehukin oli gutaa. Ruoka on hyvää, ei siitä mihinkään pääse. Ruuan jälkeen käytiin vielä katsomassa Pientä säätöä -leffa. Tulipahan pitkästä aikaa naureskeltua oikein kunnolla! Vaikka leffa oli romanttiseksi komediaksi aika pitkä (2h), niin kyllä se oli mittansa ansainnut.

Ehkäpä tämä tarinoiminen jää nyt tähän, kun alkaa nälkä painamaan ja sämpylöitä sekä pihvejä on vielä jäljellä - kokkikin häärää keittiössä...

... Joten palatkaamme asiaan myöhemmin. Asiaahan olisi vaikka kuinka - aikaa ei.

Noin, tuli viikonloppuna kokeiltua ihan oikeiden karjalanpiirakoiden tekoa (sämpylöitä pyöräyteltiin melkein samalla uunin lämmöllä). Nää oli siis tarkotuksella cocktail-kokoa (Mara hoiteli taikinan, Erno lätki puuron ja rypytti, huomatkaa kaunis jälki). Lopputulos oli pienen epäröinnin jälkeen yllättävän positiivinen. Hieman sottasta puuhaahan se oli tällaisessa pienessä keittiössä...  kokemuksesta rikastuneena voin sanoa, että ens kerralla pitää varmaan tehdä samantien muutama kertaa isompi satsi. Oli tosi herkullisia lämpösinä, nam! Samaten sämpylät suli suussa. Nyt on muutenkin vähän seesteisempi olo, kun tänään oli vähäksi aikaa viimeinen tentti (ennenkuin keksin valita jotain uusia kursseja...) Pieni väsy ollut nyt muutaman päivän päällä sen takia, mutta tänäänpä saapi rentoutua ranskalaisten, makkaran, sipsien ja leffan parissa