politiikka

Eilisessä YLEn vaalitentissä puhuttiin eläkeiän nostamisesta. Onhan siitä puhuttu jo jonkin aikaa, joten puhutaan nyt vielä vähän lisää. Oma kantani asiaan on, etten tahdo ikinä päästä eläkkeelle. Oikeastaan päästä on väärä sana, koska kokisin sen joutumiseksi. En siis halua joutua eläkkeelle. En halua tilanteeseen, jossa en voisi enää olla hyödyksi yhteiskunnalle - ihmiskunnalle. Monet ehdokkaatkin totesivat, että paras tapa olisi pidentää työuria keskeltä. Tämän allekirjoitan täysin. Työelämä pitäisi olla sellaista, ettei sen aikana joutuisi sairaseläkkeelle.

Piipahdin tänään Ydinonnettomuuksien hallinta -kurssin luennolla kuuntelemassa, mitä kaikkea Japanissa on tähän mennessä tapahtunut. Ja onhan siellä tapahtunut. Monta ydinvoimalaa on kestänyt sellaista järistystä, jota ne ei suunniteltu kestämään. Jos vesivahingot olisivat jääneet väliin, ei tällä hetkellä kukaan jaksaisi seurata Japanin kuulumisia. Nyt kuullaan vielä useita kuukausia, kun uraania ja kumppaneita jäähdytellään.

Saatan muistaa väärinkin, mutta en aivan hirveästi ole tässä blogissa poliittisia ajatuksia tarinoinut. Aika se on nyt sitten tälläkin.

Pakko se on kai itekin vähän politiikkaa sun muuta tässä pyöritellä, kun tuppaa muotia olevan. Niinku mä mitään tästä tietäisin, mutta ainahan sitä voi lämpimikseen hölistä.