Maastopyörä varastettiin yliopiston pihasta pari viikkoa sitten, mikä harmittaa edelleen. Ostin heti seuraavana aamuna järeämmän lukon, jottei maantiepyörälle käy sama kohtalo. Vielä ei ole käynyt.
Tänään oli oiva hetki aloittaa pidempien ajojen treenit. Näsijärven kierron 130 kilometriä käynee nyt hyvin valmistavana treeninä Pirkan pyöräilyä varten, mikä taas on sitten treeniä seuraavan vuoden mahdolliseen Vätterrundaniin. Aika näyttää mitä tapahtuu.
Tämän päivän lenkki meni yllättävän kevyesti. Jalat pelasivat koko reissun hyvin, mutta hartiat olivat viimeiset 30 kilometriä aivan lukossa. Täytyy pyörähtää hierojan luona pariin kertaan ennen kuin todellinen lenkki on edessä. Puolessa välissä reissua Maran fillarista paukahti etuvaihtajan vaijeri poikki. Piti vähän macgyveroida ja köyttää vaijeri kiinni runkoon ja sitten mukana onneksi olleella pullolla kiilata vaihde sopivaksi (erilaisilla pullon täyttöasteilla olisi tietysti saanut vielä eri vaihteitakin käyttöön, taikuutta!).
Olen jokusen vuoden ajanut liian tavoitehakuisesti. Viime vuoden kevään tauko teki todella hyvää ja kesän fillaroinnit menivät ilman paineita. En tällekään vuodelle mitään muita tavoitteita suoranaisesti ole asettanut kuin Pirkan pyöräilyn ja että kokonaismatkaa kertyy 2000+.
Liikunta on kuitenkin itselle elinehto, että jaksaa tehdä yhtään mitään muuta. Liikunta auttaa pitämään mielenterveyden kunnossa ja antaa voimaa telmiä Felixin kanssa ja sitä kautta tarjota Ainolle omaa aikaa. Vielä, kun saadaan fillarin perään kärry Felixille, niin voidaan koko perhe lähteä rullaamaan baanalle.