Viikon päästä on jälleen eduskuntavaalipäivä. Kävin itse torstaina tiputtamassa ääneni Oras Tynkkyselle. Toivon todella, että hän onnistuu paluussa eduskuntaan. Neljä vuotta sitten Oras oli ensimmäinen, joka jäi valitsematta Pirkanmaalta. Nyt moni asia on muuttunut.
Olen itsekin ollut Oraksen taustajoukoissa ja on ollut mukava nähdä, kuinka hyvä jengi on ollut tekemässä kampanjaa. Sekä asenteeltaan että osaamiseltaan.
Vaaleissa on tietysti paljon jännitettävää, kuka voittaa, paljonko vihreät saavat ääniä, pystyykö mikään pienpuolue nousemaan eduskuntaan (ovatko liberaalit lähimpänä?), kuinka syvälle kepu sukeltaa… Vähän yli viikon päästä olemme näiden suhteen viisaampia.
Ilmastokriisin rooli kasvaa jokaisissa tulevissa vaaleissa. Asia, josta ei puhuttu käytännössä ollenkaan 25 vuotta sitten. Täytyy toivoa, ettei tuleva hallitus lähde vesittämään teollisuuden kaipaamaa panostusta vihreään siirtymään. Olisi myös maagisen hienoa, jos saisimme vihreän maatalousministerin, jotta maatalousyrittäjät saisivat vihdoinkin tukea uudistumiseen. Kepu on vesittänyt hommaa jo parikymmentä vuotta. Maanviljelijät kärsivät tästä koko ajan.
Näyttää siltä, että la niña on väistymässä ja loppuvuodesta el niñon tuulet puhaltavat. Vuodesta 2024 on luvassa todella kuuma. Toivottavasti tämä avaisi taas lisää silmiä, että tarvitsemme todella paljon nimenomaan poliittista työtä, jotta yhteiskuntamme pääsee eroon fossiilisista polttoaineista ja luonnon tuhoamisesta.
Olikin varsin surullista lukea tuttavani kommentti merien nousuun liittyvään keskusteluun. "Vene alle", oli hänen inputtinsa. Tällaiset kommentit palauttavat aina maanpinnalle, etteivät kaikki ole edelleenkään kartalla siitä kuinka paljon koemme muutoksia paraikaa. Meillä rikkailla yhteiskunnilla on mahdollisuus – ja velvollisuus – korjata aiheuttamamme luontokato. Se vie vuosikymmeniä ja hyvä mahdollisuus tehdä työtä asian eteen ovat nyt käynnissä olevat vaalit.
Äänestä niitä, jotka vievät Suomea eteenpäin.