Blog

Kaveriperhe oli vertaillut ketsuppien makuja ja havainnut, että Felixin ja Heinzin lisäksi on olemassa muitakin hyvältä maistuvia makuja. Kuulosti sen verran kiinnostavalta idealta, että pakkohan se oli replikoida. Aiemmin olimme vertailleet kauramaitoja, mutta nyt siis tomaattiketsupit vertailuun!

Kävin siis Citymarketissa ostoksilla ja ostelin muutaman erilaisen purkin. En ottanut mukaan mitään chili, pippuri valkosipuli tai muitakaan maustettuja versioita, vaan aivan perusketsuppeja. Tosin Felixin normipurkki nyt unohtui kokonaan. Olemme siis jo vuosia syöneet Felixin "vähemmän suolaa ja sokeria" –versiota. Se olkoon siis referenssipisteemme. Heinzia on tietysti myös tullut syötyä siellä sun täällä, mutta muuten maut ovat varsin tuntemattomia. Joskin lapsuudesta on traumat Meiran ketsupista, joka oli aivan hirveää. Piti silloin mummoa ohjeistaa, että osta vain Felixiä jatkossa.

Tutkitaanpa ensin mitä ketsupit pitävät sisällään. Muutamia huomioita nousee heti. Mitä vähemmän ketsupissa on suolaa ja sokeria sitä enemmän siellä on itse tomaattia. Auran ketsuppi on ylivoimaisesti epäterveellisintä. Heinz ja Herkkumaa ovat mättäneet tuotteisiinsa sokeria ja Meira sekä Herkkumaa suolaa (kuten myös verrokkina oleva Felix).

Vertailun ketsuppien ainesosat per 100g. * Normi-Felixin tiedot lisätty vain vertailun vuoksi. ** Tomaateissa on luonnollisesti sokeria, mutta näihin ketsuppeihin sitä on myös lisätty, poislukien Felixin makeuttamaton.

Ja sitten makutesteihin. Olin yllättynyt kuinka samanlaisia ketsupit lopulta olivat. Itselleni kyseessä oli sokkotesti ja maun puolesta pystyin tunnistamaan ainoastaan makeuttamattoman Felixin ja Heinzin osalta olin varma, että se on joko numero 1 tai 4 (oli numero 4, 1 oli Auran).

Maun puolesta Auran ketsuppi vei voiton. Ylivoimainen epäterveellisyys toi siis myös makua. Ei kai tämä nyt ole yllättävää. Makeuttamaton Felix oli sitten makutestin viimeinen. Muut tasaisesti siltä väliltä. Tuloksissa oli testaajien välillä varsin suurta hajontaa.

Vertailun tulokset.

Näyttää siis siltä, että jatkamme edelleen vähempisuolaisen ja -sokerisen ketsupin parissa. Se tuntuisi olevan hyvä kompromissi maun ja terveellisyyden välillä.

Israel keräsi valtavan kasan yleisöääniä euroviisuissa, vaikka biisi itsessään ei kovin kummoinen ollut. Miten tässä onnistuttiin?

Ensinnäkin, päästyään finaaliin maa kuvasi perjantaina äänestämiseen kannustavat mainosvideot usealla kielellä ja markkinoi niitä verkossa (itselle tuli vastaan suomenkielinen mainos YouTubessa). Eli maa käytti tuhottomasti rahaa siihen, että se kalasteli ääniä ympäri pallon. Käsittääkseni ainakaan Ylellä ei tällaista markkinointibudjettia ollut, muista EBU-maista en osaa sanoa, mutta epäilen, ettei ainakaan suurin osa maista tällaista tee.

Image

Yleisön suosikkibiisiksi voisi kuvitella sellaista, jota kuunnellaan. Katselin Spotifysta muutaman biisin soitantoja ja tässä näyttäisi Ruotsilla olevan aikamoinen kaula muihin. Bara bada bastu on hitti, joka on soinut ja josta yleisö on tykännyt.

• Erika Vikman – Ich komme 13M
• KAJ – Bara bada bastu 47M
• Yuval Raphael – New Day Will Rise 5M
• Tommy Cash – Espresso Macchiato 17M
• Lucio Corsi – Volevo essere un duro 41M
• JJ – Wasted Love 7M

Mutta silti Israel oli yleisöäänten ykkönen. Ketkä antoivat äänensä? Somepuolella tuli vahvasti esiin, että sionistit, äärioikeisto ja ns. hyödylliset idiootit olivat vauhdissa. EBU antaa jokaiselle mahdollisuuden äänestää 20 kertaa mitä artisteja nyt haluaa. Luonnollisesti tätä ei ole kovin vaikea kiertää hankkimalla useita sim-kortteja ties mistä. Äänestäminen maksaa, joten rahalla saa ääniä. Ihmiset ovat siis käyttäneet satoja euroja vain äänestääkseen Israelia, "jotta äärivasemmistolaisia ärsyttää". EBUhan tässä voittaa, kun äänestysrahaa virtaa sisään. Samalla Israelin propagandakoneisto on tyytyväinen. Häviäjinä ovat reilu kilpailu ja tasa-arvoiset kilpailumahdollisuudet. Ajatelkaapa tilannetta, jossa Venäjä pääsee takaisin karkeloihin ja Kreml päättää, että nyt upotetaan ruplia markkinointiin...

Image

Image

Image

Ehkäpä EBUn täytyisi vielä hienosäätää tilannetta? Mielestäni osallistujamailta tulisi kieltää esiintyjänsä markkinointi ja yhden ihmisen mahdollisuutta antaa kaikki (SIM-kortin) äänensä yhdelle artistille voisi myös miettiä vähän uusiksi.

…ja muuten kisojen kovin veto oli Luxembourgin Laura Thornin La poupée monte le son. Ah, diggasin.

Kelalta tuli pitkästä aikaa uusi albumi. Kuuntelin sen läpi heti sen ilmestyttyä ja ensimmäisen kerran jälkeen oli vähän outo olo. Tässäkö tämä oli? P niin kuin puukko ja sitten jotain fillereitä? Olin pettynyt. Mutta eihän se nyt ole kerta eikä ensimmäinen, kun albumi avautuu vasta muutaman kierroksen jälkeen. Joten annoin levyn pyöriä ja pyöriä (kuvainnoillisesti, tämähän soi Spotifysta).

Ja kyllähän kappaleista alkoi sitten löytyä syvyyttä. Melodifestivalen ja Bara bada bastu keskeytti vähän hommaa, mutta sen jälkeen palasin taas asiaan, kun Soundissa levylle annettiin viisi tähteä. Se on huiman hyvä arvio, joten eihän levy voi huono olla!

Kelan edellinen albumi Ääriviivoja oli mahtava. Kiitos Ei oli sellainen leka itselle, ettei sitä ole tullut sitten Levyhylly pelastaan. Pystyisikö Kaikki tiet joita kuljin pistämään tästä paremmaksi? Levy paranee kyllä kuuntelu kuuntelulta, mutta nyt noin 10 soitannan jälkeen en pysty vielä ränkkäämään kiekkoa Kelan parhaaksi, mutta kyllähän tämä hyvä on.

P niin kuin Puukko on selkeästi levyn hitti, jonka haluan kuulla myös livenä. Tähän olisi myös mukava kirjoittaa sisarbiisi. 

P niin kuin Peugeot, P niin kuin Pirkanmaa

Wannabe Porsche kiitää kohti unelmaa

P niin kuin Pamela, joka autoaan käskyttää.

P niin kuin paimenkoira; se vieressä räksyttää

Neljäs huhtikuuta toimii myös oikein esimerkillisesti. Tätä on livenä tietysti hieman hankalampi kuulla, kun kyseisellä rallilla on vieraileva stara messissä.

Oli miten oli, levy kannattaa soittaa useamman kerran, jotta siitä löytää ne nyanssit, jotka kolahtivat Soundin arvostelijaan. Alkavat ne tässä itsellekin hiljalleen saostua.

Mutta sitten asiaan! Mikä onkaan Kelan paras albumi? Pohdin tätä hetken. Onko se Anssi Kela? Vaiko Ääriviivoja? Ehkä kuitenkin Nummela? Totesin nopeasti, etten pysty päättämään asiaa suoraan, joten avuksi oli otettava tieteelliset metodit. Analytic Hierarchy Process on tarkoitettu etsimään tietystä ryhmästä paras yksilö (jokaista yksilöä verrataan toiseen). Joten googlasin sopivan laskentataulukopohjan ja syöttelin numeroita sisään. Lopputulema on seuraava:

Kyllä minä tämän kanssa voin elää. Numeroiden erot kuulostavat suurilta, mutta se on tämän metodin sisäänrakennettu juttu. Kaikki Kelan albumit ovat hyviä, enkä näe, että jokin niistä tulisi skipata totaalisesti.

Numerot ovat varmasti aivan erinäköiset vuoden kuluttua – ehkä palaan niihin joskus? Mutta nyt ei muuta kuin hyperavaruuteen!

Valtaannousun jälkeen tahti on ollut nopeaa, aivan kuten oli odotettavissakin. On uhattu vallata Panaman kanava, Kanada, Grönlanti ja osaa Meksikosta. Nostettu tulleja ja tehty diilejä Kanadan ja Meksikon johtajien kanssa. Onneksi Trumpille riitti, että Justin Trudeau ja Claudia Sheinbaum ilmoittivat tekevänsä sen, mitä olivat jo Bidenin hallinnon kanssa sopineet. Trump luuli tehneensä diilin, vaikka häntä vedettiin jälleen vain höplästä. Sivujuonteena Trump oli kysellyt Wayne Gretzkyä Kanadan kuvernööriksi. Demokratioissa nämä asiat valitaan vaaleilla, mutta Trump nyt ehkä sattui tämän unohtamaan.

Seuraavaksi Musk alkoi irtisanoa porukkaa. Muun muassa kaikille CIA:n työntekijöille lähetettiin viesti, että on mahdollisuus irtisanoutua eläkkeen kanssa nyt, tai ottaa riski ja saada potkut tulevaisuudessa. Samalla potkut annettiin ydinvoiman parissa työskenteleville hallinnon edustajille. Sitten huomattiin, että nämä kaverit vastaavat myös ydinaseista, joten heidät palkattiin takaisin.

Trump on antanut lukuisia presidentin asetuksia. Nämä voidaan haastaa oikeuteen ja tuomita keskeytettäviksi, mutta iso osa vahingosta on jo tapahtunut. Ja tietysti Tumpin määräyksestä Kalifornian ensi kesäksi tarkoitettuja kasteluvesivarastoja laskettiin jo menemään. Ole siinä sitten maatalousyrittäjä osavaltiossa, kun vettä ei ole tarjolla.

Hallinto määräsi myös kiellettyjä sanoja, kuten nainen, vammainen ja biasoituminen. Tämä on tuonut hieman haasteita veteraaniyhdistyksille, sillä useat veteraanit ovat vammautuneet sodissa. Samoin tieteellinen tutkimus vaikeutuu, kun naisista ja tutkimuksen puolueellisuudesta ei voi enää puhua. Ja yrittipä Trumpin hallinto puuttua Helsingin yliopiston toimintaankin.

Kongressin tulisi pitää valtaa ja hyväksyä presidentin ehdotukset, mutta tällä erää näyttää siltä, että Trumpin hallinto haluaa tehdä kongressista lähinnä kumileimasimen ja siirtää vallan presidentille – ja kaikille niille, jotka Trumpin korvaan kuiskuttelevat. Putin jatkaa kuiskailuaan mielellään. Trumpin ilmoittaessa, että Ukrainan ei olisi pitänyt osallistua sotaan vaan "tehdä diili" näyttää hyvin selvästi kuinka Kremlin viesti on uponnut vanhaan mieheen.

Wannabe influensseri väitti X:ssä, että puolustusministeriö kustantaa 9 miljoonaa dollaria Reuterssille. Hän ilmoitti, että "DOGE:n tutkimukset paljastivat puolustusministeriön maksuja Reutersille isossa sosiaalihuijausprojektista vuosina 2018-2022". Musk retwiittasi tämän ja Trump jakoi tätä viestiä omassa sosiaalisessa mediassaan. Kaikilta jäi tarkistamatta pitääkö tarina paikkaansa. Kukaan ei varmaan ylläty, ettei pitänyt. Musk ei ollut asiasta kartalla edes sen vertaa, että olisi hahmottanut, ettei hänen oma DOGEnsa ollut edes tutkinut mitään. Puolustusministeriö on ostanut Thomson Reuters Special Services LLC tietoturvayhtiöltä palvelua, jolla puolustautua "suurta sosiaalista huijausta" (huono suomennos omani) vastaan. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä mediatalo Reutersin kanssa, mutta valheellista tarinaa oli mukava tietysti jakaa. Voisikin sanoa, että tällaiselle palvelulle olisi nyt tarvetta presidentin ja DOGEn suoltaessa potaskaa eetteriin enemmän kuin koskaan.

Trump ja Musk ovat kaksikko, joka ei ole koskaan väärässä. Erehtymättömyydessään he nyt johtavat Yhdysvaltoja pois demokratiasta kohti totalitaarista valtiota. Jää nähtäväksi pidetäänkö 2028 presidentinvaaleja, vai keksitäänkö niiden tilalle jotain muuta kivaa. Hitleriltä meni 53 päivää ottaa Saksa totaaliseen hallintaansa laillisin keinoin. Trump ja Musk eivät laeista välitä. Yhdysvaltojen demoratiaindeksi vajosi Trumpin edellisellä kaudella täydestä demokratiasta vialliseksi demokratiaksi ja lasku tulee olemaan jyrkkää tällä kaudella.

On kuitenkin asioita, joita eivät voisi vähempää kaksikon toilailut kiinnostaa. Lintuinfluenssa leviää Yhdysvalloissa ruton lailla ja jo kymmeniä miljoonia kanoja on kuollut tautiin. Samalla tauti pyörii jo 16 osavaltion nautakarjassa. Ihmisiä on kuollut yksi ja olemme yhä lähempänä, että tauti lähtee leviämään ihmisten välillä. Presidentin määräys ei ongelmaa poista. Se ei myöskään poista ilmastokriisia, eikä palauta Yhdysvaltojen mainetta luotettavana kumppanina. Eikä Kiinakaan juuri jaksa välittää Trumpin tulleista. Kiina on pystyssä vielä neljän vuoden kuluttuakin ja jatkaa nousuaan maailmanpoliittiseksi kärjeksi. Valitettavasti.

Jos se näyttää fasistilta, puhuu niin kuin fasisti ja toimii kuin fasisti, niin se on todennäköisesti fasisti.

Vuoden ensimmäinen reissu tuli heitettyä Mersin EQC-sähkökatumaasturilla. Tampere-Kouvola-Lappeenranta-Tampere-reissu talvisessa varsin liukkaassa ja huonossa säässä oli haaste, joka Mersulle tuli heitettyä.

Aloitetaan positiivisista. Auto pysyi tiellä ja auton tuulilasiin heijastettu HUD oli varsin hyvä. Myöskään mitään Teslan automatiikkasekoiluja ei ollut. Siinä se sitten olikin.

Minusta ei todellakaan tullut mersufania tällä kokemuksella. Auto on varsin energiasyöppö, joten laturilla tuli käytyä useamman kerran reissun aikana. Kojelauta oli varsin muovisen oloinen ja ratin viimeistelyjälki oli niin huonoa että raavin sormeni lähes verille muovien reunoihin.

Viihdejärjestelmän kanssa pystyi elämään, mutta parempiakin on tullut käytettyä - paljon parempia. Mittaristonäytön plärääminen ratista oli suht intuitiivista, mutta informaatio, jota näytöille sai oli aika irrelevanttia. Varsinkin akun käytöstä, varaustasoista ja lataustehoista sai näkyviin olemattomasti dataa.

Ajotuntuma oli luokaton. En missään vaiheessa saanut autoa kiinni selkärankaan. Oli jotenkin mahdoton tietää leijuuko auto koko ajan 5 senttiä tien yläpuolella vai kulkeeko se asfaltilla. Ratin kääntämisellä oli vaikutus auton kääntymiseen, mutta ajotuntuma oli kaikenkaikkiaan erittäin huono.

Erityismaininnan ansaitsee pitkien valojen automatiikka, jonka sielunelämästä en saanut kiinni ollenkaan. Sitä ei myöskään auttanut se, että valot menivät päälle valomäärän hitaasti kasvaen.

Eli jos luksusta haluaa alleen, niin jotain ihan muuta katsella kuin EQC-Mersua.

Tällä hetkellä ajeltujen sähköpirssien järjestys näyttää seuraavalta:

Tesla Model S *****
Polestar 2 ****
Tesla Model 3 ****
Hyundai Kona Electric ***
Renault Zoe ***
Mercedes-Benz EQC 400 **