stressi

"Marraskuu, eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu..." Kyllä, marraskuu alkoi, vaikkei uskois. Kivan kirpeä keli nyt ollu viikon päivät! Lämpöä on koitettu hakea muun muassa leipomalla sämpylöitä ja valmistamalla kotitekosia hampurilaisia, NAMI!

Viikko sitten Padasjoella vietettiin tuplasynttäreitä persikkapiirakan ja kakun kera, ja lahjoja jaettiin perhepiirissä. Siinä myös oli ohessa pientä pihatalkoota, minkä lopputuloksena piha siistiytyi kivasti ja selkä tuli kipeäks fyysisen rasituksen seurauksena, mutta hieronnallahan se meni ohi. Tuntu mahtavalta oikeastaan kipu, kun tiesi saaneensa jotain aikaankin! Vanha pesukonekin hyvästeltiin haikeissa tunnelmissa, kun matka vei kierrätyspisteeseen lievän vastarinnan vihdoin murruttua. Perinteisesti myös saunottiin uusituissa, kauniin sinisissä saunatiloissa ja pelailtiin pelejä. Nopeastihan se aika meni, sanomattakin selvää... noh, pian taas toivottavasti uutta rundia!

Niin, stressiä ilmassa ehkä hieman, vaikkei se nyt mitään uutta ole. Yks isompi kouluhomma takana kuitenkin jo, joten eiköhän tää tästä. Viikon sisään muutenkin pitäis valmista tulla pahimpien juttujen osalta. Jouluun enää vajaa pari kuukautta! En malta odottaa, et saa hommat siihen malliin, et voi vaan rentoutua, kierrellä joululahjaostoksilla ja kuunnella joulumusiikkia (pakko myöntää, tätä viimeksi mainittua on jo tapahtunu). Jammajamma. Eilen loppu formulatkin, JEE! Vetteliä ainoastaan vois tuon suhteen tulla ikävä, ellei sen nassu pällistelis tietokoneen taustakuvana. Hys...

Jaapajaa, Lost on mukava uus tuttavuus, pakko mainita! Jännittävä sarja, tulee jo uniinkin Eipä muuta tällä kertaa, sormet syyhyää nyt pahasti päästä kirjottelemaan nörttijuttuja.

Hirvee stressi päällänsä... Tännekii joku spämmibotti eksyny. Pitänee keretä jossain välissä pistämään tääkin mesta uuteen uskoon. Uusin koko Gpiste.orgin.

Ja tähän väliin ehdoton musiikkisuositus: Alice In Wasteland. Pirun kovaa joogaa!

Jatkanpa töitä, toivottavasti keväällä on hieman helpompaa, epäilen kyllä...

Formulatki meni ihan arseks. Ja hirvee ressi päällänsä. Turun serkulta opittua vissiin... x)

Mutta ehkä se tästä. Pitäs hirveesti värkätä kaikkia harkkoja ja kandia kirjotella. Varsinkin tälle viikolle on nyt buukattu kandia oikeen kunnolla. Ehkä se tästä, mutta hommaa on!

Omiakin koodeja on kiva väkertää, mutta aikaa on aika nihkeesti siihenkään. Onneksi Turun serkku pyörii kodinhengettärenä ja laittaa kaikkia herkkuja <3

Jatkanpa kouluhommia, kun töissäkin vielä keikun...

PS. Musta tais tosiaan tulla Linux-käyttäjä!

Otsikko antanee vahvasti olettaa, että ressiä olisi taas liikkeellä... mutta niin onkin! No ei paljon... Vaikka onhan "paljon" varsin suhteellinen käsite. (Hmm... Tekstin sekavuudesta syytän liian suurta colaryyppyä ja ruisleivän aiheuttamaa hurmostilaa.) Mutta ai ai... kyllä se reissaaminen on vaan aina niiiiiin mukavaa. Irlannissakin on nimittäin nyt käyty! Jos et vielä ole saanut tuliaisia, niin... No, niitä ei varmaan kannata enää odottaakaan. Budjetti oli lievästi rajoittunut, joten viimeinen reissuyö oli vietettävä lentokentän kahvion keltaisilla, nahkaisilla ja hyvin pehmusteituilla penkeillä, jotka tarjosivat mahdollisuuden lepuuttaa matkan rasittamia jalkoja. Suuri kiitos muuten sille henkilökunnan jäsenelle, joka siivosi ja paukutti tarjottimia koko yön sattumalta aivan penkkimme vieressä! Olisin nimittäin voinut nukahtaa tälle mukavuutta tarjoavalle soffalle... Minkä seurauksena joku ryökäle olisi voinut viedä puolityhjän reppuni :O Huolimatta siitä, että heitin (tai ainakin uskoin heittäväni) kaiken terrorismiin viittaavan todistusaineiston (kuten käytetyn pyyhkeen ja tyhjät saippuapurtilot) wc:n roskikseen, onnistuin epähuomiossa jättämään taskuuni eräästä hostellista saamani säilytyslokeron lukon, joka turvatarkastuksessa ilmoitti kovaäänisesti olevansa väärässä paikassa. Kiitän täten samaan hengenvetoon (no ehkä täytyi toinen veto ottaa) myös tehokasta vartijaa, joka tämän seurauksena halusi tutkia epäilyksiä herättävän reppuni sisällön muovikäsineet käsissään. Onneksi vartija ei kuitenkaan huomannut kahta sivutaskua, joihin olin kätkenyt likaiset vaatteeni... Huh! Jos ne olisi esille otettu, olisi ollut hätätila päällä, sillä en ainakaan huomannut, että tarkastuksen välittömässä läheisyydessä olisi ollut tarjolla kaasunaamareita kanssamatkustajille...

Noh, oli matka varsin rentouttava kaikin puolin kuitenkin, ja monta kertaa olen ehtinyt kaivata takaisin tähän kauniiseen pienten vihreiden miesten maahan. Sitä hetkeä odotellessa syömme makaronilaatikkoa ja käyskentelemme sateen kostuttamia metsäpolkuja kohti mahdollisuuksien syksyä :)