Blogi

Kolmiulotteinen tulostus on ollut pinnalla tällä viikolla. Tekniikka ja Talous kertoi kymmenen syytä 3D-tulostimien yleistymiseen. Perään YLE uutisoi, kuinka lääkärit olivat korjanneet potilaan kalloa tulosteella. Kuvittelisin lukeneeni tänä vuonna uutisen tulostetusta virtsarakosta, mutten löydä sitä mistään.

Eihän lääketiede tietenkään ole ainut tieteen ala, joka hyötyy tulostamisesta. Kaikki hyötyvät. Kuten T&T:n uutinen asian ilmaisee, kolmiulotteinen tulostaminen voi mullistaa koko teollisuuden. Miksi lähteä etsimää tavaraa kaupasta, jos sen voi tulostaa itse?

Thingiverse tarjoaa vapaita tulostettavia malleja vaikka mistä asioista Batmanin logosta tuoleihin. Paraikaa suunnitellaan myös muun muassa tulostettavia taloja.

Lääketiede on kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista tieteenaloista. Olisi vähintäänkin mielenkiintoista päätyä tilanteeseen, jossa pettäneet sisäelimet voitaisiin helposti ja edullisesti korvata tulostetuilla korvikkeilla.

Niinkuin yleensä tällaisissa tilanteessa, uusi teknologia yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioidaan pitkällä. Seuraan kuintenkin kehitystä suurella mielenkiinnolla. Yksinkertaisen tulostimen osat maksaisivat muutaman satasen, joten voi olla, että jossain välissä tulee investoitua.

Tuomas Enbuske kirjoitti viime kesänä pamfletin Ajatusten alennusmyynti - yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta (sen voi ladata vapaasti tästä). Teos käsittelee kapitalismiin kohdistettua - pääosin - asiatonta kritiikkiä. Luin tarinan vihdoin ja viimein tammikuussa sairaana ollessani. Loppupeleissä teos ei ollut hullumpi, mutta ei tässä puhuta mistään timantistakaan.

Tarina alkaa Tuomaksen kirjoittaessa "populismissa asioita nimenomaan ei perustella". Tämä teos ei juurikaan asioita perustele, mutta ei se suoranaisesti pamfletissa ole vaadittuakaan. Se kuitenkin tiputtaa heti pohjan lopputarinalta. Vai voidaanko väittämät "kapitalismi on hämmästyttävin koskaan olemassa ollut ihmisten yhteistyön malli" ja "kapitalismi on kiistatta tuottanut eniten hyvinvointia tähän maailmaan" niellä purematta? En minä ainakaan.

Ehdottomasti teoksen mielenkiintoisin ajatusleikki on ruuan tuotannon ja terveydenhuollon vertailu. Sosialistisissa maissa valtio tuotti molemmat ja molemmista oli niin sanotusti pulaa. Suomessa valtio tuottaa terveydenhuoltoa ja ruuan tuottavat markkinavoimat. Ruuasta ei ole pulaa, mutta kunnalliseen hammaslääkäriin saa jonottaa kuukausitolkulla. Entä jos markkinavoimat hallitsisivat myös terveydenhuoltoa? Omat kokemukset yksityisestä terveydenhuollosta (YTHS, Suomen Terveystalo ja Mehiläinen) ovat vain positiivisia. Ei jonoa, vaan nopeaa ja laadukasta palvelua. Voisiko koko asian jättää markkinavoimien armoille?

Toinen asia, jota Enbuske pohtii on koulutus. Hän kuitenkin sanoo, että "maksullinen koulutus tuhlaisi järjettömästi yhteiskunnan resursseja". Tätä ei juurikaan perustella, mutta olen samaa mieltä. Koulutuksen tulee olla ilmaista ja tasa-arvoista kaikille. Asiat ovat kuitenkin pohtimisen arvoisia. Voisiko yksityinen yliopisto rakentaa bisneksen niin, että opiskelu olisi ilmaista, mutta myös laadukkaampaa kuin meidän Suomen yliopistoissa, joissa opettaminen on "pakollinen paha"? Entä jos yritysmaailma rahoittaisi tällaisen koulutuslaitoksen ja saisi vastapalveluna todella rautaisia ammattilaisia? Ei ehkä enää mene sitten termin yliopisto alle. Mutta ehkä AMK:n?

Olen ollut aika vannoutunut vasemmiston edustaja, mutta en kiellä kapitalismin merkittävyyttä. Olen sitä mieltä, että Suomen valtio tuottaa aivan liikaa työpaikkoja tähän maahan. Kokisin, että olisi tehokkaampaa pistää monta palvelua vapaille markkinoille. Rautatieliikenne yhtenä näistä. Valtion rooli tulisi pikemminkin olla perusturvan luojana (mitä se lieneekin?) ja kehityksen ohjaajana. Esimerkiksi siis siinä mielessä, ettei fossiilisten polttoaineiden käyttöä lisättäisi tai autojen turvallisuutta vähennettäisi. Valtio estäisi kapitalismin mahdolliset ylilyönnit.

Alankohan kuulostaa jo ihan "Teemulta"?  En minäkään ole taloustieteilijä...

Palatakseni vielä Enbusken peflettiin, olihan siellä ihan käsittämätön aivopierukin. Ladasta kirjoitettiin "maamme myydyinpänä automallina". Kyseessä on kuitenkin ihan automerkki.

No, tällaista tälla kertaa. Seuraavalla kerralla jotain muuta.

Tässä on nyt muutama vuosi tullut ravattua erilaisissa hieronnoissa, fysioterapeuteilla ja jumppailemassa. Vaikka niskaa jumittelee edelleen jonkun verran, niin on tässä toivon mukaan jotain jäänyt käteenkin.

Kaksi tärkeintä asiaa, jotka tulee muistaa ovat ryhti ja nukkuma-asento. Niin tietokoneen ääressä kuin kaupan kassajonossa ollessa pää pitää olla pystyssä, eikä sen saa antaa retkottaa miten sattuu. Tästä minulle puhuttiin yli vuosi sitten ja opin sen sitten jo viime syksynä...

Sitten nukkuminen. OMT fysioterapeutti ilmaisi asian viime viikolla seuraavasti: "Jos nukut mahallasi, niin se on oma vika, jos niska ja hartiat on kipeät". Tästäkin minua varoiteltiin viime syksynä. Tajusin asian viime perjantaina. Sain koekäyttöön myös Tempurin tyynyn. En tiedä onko tämä kyseinen tyyny meikän juttu, mutta jonkun Tempurin tyynyn kyllä hommanen. Pitää nyt viikon testi käydä ensin läpi, mutta ei näitä tyynyjä kyllä turhaan kehuta. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin nukkua joko seläällään tai kyljellään - pää hyvän tyynyn päällä.

Toivottavasti tässä ollaan menossa kohti parempaa. Tällä hetkellä ei ainakaan tunnu, että pahempaan olisi menossa. Kopautanpa puuta.

Viime viikko meni työkeikalla Pietarissa vauhdikkaissa ja ei niin vauhdikkaissa merkeissä. Työkaverin kanssa päästiin yliopiston kämpälle ja parin tunnin päästä siellä näytti tältä. Työnteko oli alkanut.

Saavuimme mestoille maanantai-iltana ja katselin ohjelmasta, että tiistaina alkaa spektaakkelit vasta iltapäivästä, joten saa aamulla nukkua pitkään. Kuitenkin 10 aikaan (Suomen aikaa 8:00) oveen koputettiin ja pitikin olla jo menossa. Olin siinä vaiheessa vielä peiton alla, mutta jo viittä minuuttia myöhemmin käveltiin kohti metroa. Ihan perusskenaario siis 

Kyseessä oli siis projektimme talvikoulu ja meiltä LUTilta tuli 4 henkilökunnan edustajaa ja 7 opiskelijaa, jotka viihtyivät oikein hyvin ja ilmeiseti innostuivat paikasta niin, että voisivat vaihtoonkin hakea. Kaikenmaailman heeboa sitä kävi sitten viikon aikana luentoa ja esitystä heittämässä ja osa oli ihan hyviäkin. Enkä koe, että oma esiintyminenkään huonoa olisi ollut. Paljon on vielä parannettavaa, mutta esiintymään oppii vain esiitymällä.

Kaupunki alkaa nyt muutaman reissun jälkeen jo vähitellen hahmottua. Ehkäpä siellä nyt osaisi suunnistella joten kuten. Ruokaakin sai maistella laidasta laitaan, mutta en valita. En kuollut nälkään todellakaan  Subissa osattiin vielä varsin hyvää englantiakin. Positiivinen yllätys.

Loppuun vielä kuva vanhemmasta "korkeajännitejärjestelmien laitteesta". Sillä sai kuulemma koko yliopiston tärisemään.

Kelalta on tulossa uutta albumia ja ensimmäinen sinkku Levoton tyttö on nyt soinut vähän siellä täällä pari viikkoa. Hyvä biisi. Huomasin tässä samalla, etten ole kuunnellut koko ukkoa vuoteen ollenkaan. Tällä viikolla sitä vastoin ei ole oikein muuta soinutkaan.

10 vuotta sitten soittelin paljon Kelan kahta ensimmäistä albumia. Kolmatta en enää juurikaan ollut kuunnellut ja neljäs oli täysin mysteeri. Nyt, kun levyihin on perehtynyt paremmin, niin kolmas, Rakkaus on murhaa, on kyllä aivan pätevä kiekko. Aukio sitä vasten ei vielä auennut - joskin levyltä löytyvä kipale, Kaivos, on kyllä fantastinen. Ollut aika kovassa pyörinnässä täällä suunnalla.

Mutta tämä blogipostaus ei ole suoranaisesti Anssista, vaan siitä miten hän on uutta levyä kasaillut ja miettinyt levylle tulevia biisejä ja niin päin pois. Tämä oli osatekijänä siihen, että päätin julkaista itse novellikokoelman. Pöytälaatikossa on jo sen verran paljon kaikkea tarinaa, että jos niistä vaikkapa pistäisi muutaman kansien väliin. Omakustanteisena tietysti, ei tässä nyt niin ylentäviä kommentteja teksteistä vielä ole tippunut, että joku näistä rupeaisi maksamaan... Omaksi huviksenihan minä näitä nyt olen muutenkin kirjoittanut.

Koen muutenkin jotain samaistumista Kelaan. Hän kirjoittaa monesti hyvin läheisesti omasta elämästään, enkä mitenkään voi väittää, että omatkaan tarinani olisivat täysin fiktiivisiä. On huomattavasti helpompaa kirjoittaa asioista, joita voi "koskea käsin". Sitä paitsi totuus todellakin on tarua ihmeellisempää.

Eli mitä tuleman sitten pitää? Ajatukseni on kasata kansien väliin noin 20 tarinaa. Tällä erää 13-15 pätkää on jo aika varmaa, pari täytyy vielä käyttää omassa laadunvalvonnassa ja pari täytyy sitten loihtia tyhjästä. Alkuvuoden novellisuoni on pulpunnut kyllä sen verran vaudikkaasti, että tällä vauhdilla voin juhannuksena puskea toisen kokoelman ulos... No, tuppaavat tällaiset innostukset kyllä taantumaan aika nopeasti. Jos nyt tämä yksi kokoelma olisi kasassa ennen juhannusta, niin olisin tyytyväinen.

Ohan tuossa hiomista vielä aika paljon, mutta näillä näkymin Hunajalla lähdetään liikenteeseen, jos en parempaa johtotarinaa keksi. Aika näyttää. Mietin sitäkin, että kiinnostaako tämä nyt sitten ketään? Oikeastaan ei silläkään niin väliä. Olen vähän samoilla linjoilla Martin Eriksonin kanssa, että tätä kannattaa tehdä, jos yksikin ihminen on kiinnostunut. Vedän filosofiaa vielä vähän uusiksi ja totean, että se yksi ihminen voin olla minä itse. Jos pystyn kirjoittamaan tarinan, joka saa itselläni tunteet pintaan, olen onnistunut. Jos siitä tulee jollekin muulle hyvä mieli, niin silloinhan tarinassa täytyy olla jotain ihan kohillaan.

Katsotaan mitä syntyy