Taivas, paratiisi, ikuinen elämä. Tällaista lupaavat monet uskonnot. Ajatus ikuisesta elämästä on houkutteleva. Ei sairauksia, ei tuskaa. Pelkästään onnea ja hyvää oloa. Kakkuja, wienereitä, pizzaa, seksiä, elokuvia – mitä ikinä keksitkin tehdä. Kuulostaa aika mukavalle, vai?

Luin elokuvaohjaaja Paul Verhoeven kirjan Jeesus Nasaretilainen. Verhoeven on melkein koko aikuisikänsä tutkinut Jeesuksen elämää. Hän on muun muassa mukana Jeesus-seminaarissa, joka pyrkii selvittämään, mitä Jeesus on oikeasti sanonut ja tehnyt. Jeesus Nasaretilainen on Verhoeven näkemys siitä, miten Jeesuksen elämä meni oikeasti.

Puolentoista vuoden kuluttua Suomessa astuu voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Laki ei koske Kirkkoa, mutta kuvittelen sen kuitenkin pian seuraavan Ruotsin mallia ja alkavan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Reijo Liimatainen kirjoitti asiasta alkukuusta Hesarissa. Hän linjaa, ettei mihinkään säädösmuutoksiin ole edes tarvetta, vaan Kirkko voi jo nykyisellä ohjeistuksellaan alkaa vihkiä homo- ja lesbopareja kunhan lakimuutos vain astuu voimaan.

Prahan reissun aikana törmäsin muutamaan mielenkiintoiseen uutiseen.

Tänään hieronnan aikana radiosta kuului keskustelua kirkon asenteesta ateisteihin ja heidän asenteestaan kirkkoon. Tutkimuksen mukaan 13 % kirkkoon kuuluvista ei usko Jumalaan, joten miksi he kuuluvat kirkkoon. Keskustelemassa oli tapakristitty ateisti, Vapaa-ajattelijain liiton heebo ja sitten vielä joku pappi tai vastaava kirkonmies. Kirkonmies oli sitä mieltä, että kirkossa on sijaa myös ateisteille ja koki hyvänä, että hekin ovat mukana. Tyytyväisyys oikein huokui hänen äänestään.

Eilen alkoi YLEn ehdokastentit ja ensimmäisenä oli vuorossa Kristillisten ehdokas Sari Essayah. Hän selvisi tentistään ihan hyvin kyllä. Tänään homma jatkuu.