Blog

Yle uutisoi tällä viikolla kuinka ihmeellistä nopeusrajoitusten ilmestyminen oli aikoinaan 40 vuotta sitten. Se oli silloin kuulemma käsittämätön juttu, ettei autolla saanut ajaa niin kovaa kuin se kulki. Ja sitten piti myöhemmin vielä alkaa käyttää turvavyötäkin. Kännissäkään ei saanut ajaa. Kuinkahan kummalta se nykypäivänä tuntuisi, jos kaupungin keskustassa posoteltaisiin satasta? Ravintoloissa tupakointi kiellettiin "vasta äsken", mutta nyt jo tuntuisi älyttömälle, että ravintoloissa saisi polttaa ja häiritä sillä toisia asiakkaita. Miltähän maailman meno näyttää 40 vuoden kuluttua?

Voisiko lähitulevaisuudessa tuntua hassulle, että ihmiset ajoivat joskus autoja itse, eivätkä vain nauttineet matkasta ja antaneet tietokoneen ajaa. "Ihmisethän ajoivat ojaan! Ja jotkut vielä törmäsivät toisiinsakin" voi joku ajatella tulevaisuudessa. Ja, että niissä autoissa oli silloin 2000-luvun alkupuolella fossiilista polttoaineitta käyttävät tehottomat polttomoottorit. Miten kummalliselle sellainen tulevaisuuden visio tuntuukin tämänpäivän ihmisestä.

40 vuotta sitten kukaan ei olisi osannut kuvitella, että nyt kannetaan koko ajan taskussa laitteita, joilla pääsee käsiksi kaikkeen ihmisen tuottamaan tietoon missä ja milloin vain. Ehkä sekin on 40 vuoden päästä historiaa. Ehkä ei tarvitse enää kantaa laitetta mukana, vaan se asennettu implanttina ihmiseen ja kaikki tieto voidaan hakea ajatuksin. Ehkei vielä 40 vuoden kuluttua kuitenkaan. Mutta kuka sitä tietää.

Sitä kyllä ihmetellään miten ihmiset aikoinaan ostivat musiikkia tai karttoja. "Mutta nehän on meillä koko ajan mukana?" voi historiaa tuntematon kysyä tulevaisuudessa. Haluttu ralli voi paukahtaa soimaan vain ajattelemalla biisiä ja kartasto voi näkyä vaikka auton tuulilasissa - jos sitä nyt on edes tarvetta katsoa. Osaahan auto oikeaan osoitteeseen joka tapauksessa.

Totuus on todella tarua ihmeempää.

Luin joulunpyhinä Barbara Demickin "Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa" -kirjan. Kirja kertoo kuuden maasta loikanneen tarinan ja siinä sivussa valoittaa Korean niemimaan tapahtumia viimeisen sadan vuoden aikana keskittyen kuitenkin suurimmaksi osaksi 90-luvulle.

Itse en voi sanoa kovinkaan hyvin olleeni kartalla Korean tapahtumista, mutta kirja avarsi ihan kiitettävästi. 60-luvun kommunistinen talousihme kärsi Neuvostoliiton hajoamisesta monin verroin enemmän kuin vaikkapa Suomi. 90-luvulla miljoonat ihmiset kuolivat nälkään ja loikkaaminen Kiinaan alkoi kunnolla vuosituhannen vaihteessa. Samalla Korean demokraattiseen kansantasavaltaan alkoi virrata länsimaisia elokuvia Kiinasta DVD-levyillä. Voisin kuvitella, että kansan tietoisuus elämästään kommunistisessa kuplassa on sittemmin lisääntynyt. Tavallinen rivikansalainen ei kuitenkaan voi asialle tehdä oikein mitään. Pohjois-Koreassa ei tuomita vain toisinajattelijaa, vaan myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa. Omasta radikaaliudesta aiheutuu siis huonoimmillaan koko suvun kuolema.

Koska se kommunismi (jos nyt siitä edes voi puhua) sitten romahtaa? Vastikaan pitämässään puheessa nykyinen johtaja Kim Jong Un puhui talouden avaamisen puolesta. Länsimaista rahaa onkin kyllä valtioon saatava, jotta kaikilla kansalaisilla olisi taas jossain vaiheessa käytössään sellaisia perusjuttuja kuin juokseva vesi, sähkö, tv tai Internet.

Mutta siis kirja. Se oli hyvä. Eniten häiritsi tyhmä toisto ("...ei ollut sähköä. Elämä oli vaikeaa, koska ei ollut sähköä.") ja sekava hyppiminen ympäri 90-lukua. Välillä en tiennyt puhutaanko vuodesta -93 vai -99. Kokonaisuudessaan teos piti kyllä otteessaan ja suosittelen sitä kelle vain. Tylsää kirjan kanssa ei todellakaan ole ja sitä oppii taas arvostamaan suomalaista hyvinvointivaltiota pykälää enemmän.

Lueskelin eilen junassa Metro-lehteä ja siinä oli pää(?)kirjoitus, jossa kirjoittaja (jonka nimeä en tietenkään muista) heitti suht hyvää kommenttia aseista. Perusargumentti kirjoituksessa oli mitä varten aseita on olemassa. Ihmiskunta on kehittänyt ampuma-aseita tuhansia vuosia. Jousilla metsästettii ja sodittiin. Sitten kehitettiin vähän tehokkaampia pyssyjä, joilla ampuminen oli kätevämpää. Tarkoitus kuitenkin pysyi samana: ampuma-ase on suunniteltu tappamiseen. Tämä on fakta, jonka kanssa pitää elää, kun käsissä on pyssy. Kyllähän ammuntaa on myös harrastusmielessä - olympiatasollakin - mutta ampuma-aseet on kuitenkin suunniteltu alunpitäen vain tähän tappamistarkoitukseen.

Monesti nyt sitten kuulee, että ampuma-aseiden kielto tai rajoittaminen ei kannata. Autoiluhan on sitä paitsi paljon vaarallisempaa (Tosin Jenkeissä on 10 osavaltiota, joissa jopa autoilu on turvallisempaa! Muun muassa Nevada ja Alaska kuuluvat tähän ryhmään.). Suomessa liikenteessä kuolee enemmän ihmisiä kuin ampumavälikohtauksissa. Mikä tässä nyt sitten oli pointtina? Olen samoilla linjoilla Metron kirjoittajan kanssa: autoa ei ole suunniteltu tappamiseen. Itse asiassa autoista tehdään koko ajan turvallisempia niin sisällä kuin ulkopuolella oleville. Ampuma-aseista en voi sanoa samaa.

Pitäisikö aselakia sitten tiukentaa? Omasta mielestäni Suomen laki on ihan ok. En minä siitä mitään tiedä, mutta vaikuttaa ihan pätevälle. Minusta on kiva, kun kaupassa ei takana hiihdä iso mies rynnäkkökivääri selässä. Jenkeissä ihmisillä on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta ja sitähän kyllä käytetään (maassa on 89 ampuma-asetta 100 ihmistä kohden [Suomessa 45], murhista 60% on tehty ampuma-aseella [Suomessa 20%]). Jotenkin vierastan sitä ideologiaa, että ampuma-ase on ainut tapa turvata oma perhe. Jos kaverilla on isompi pyssy, niin sitten ostetaan omaksi turvaksi vielä tehokkaampi mutka. Tämähän havaittiin toimivaksi konseptiksi jo kylmän sodan aikoihin. Kaikilla oli turvallinen olo. 

Tarviiko siviilillä olla oikeutta saada käsiinsä sotateollisuuden ase? Eivätkö metsästysaseet riitä? Mihin tarvitsisin asunnossani automaattiasetta?

Nythän uutiset kertovat, että Amerikan Ihmemaassa luodinkestävät reput ovat suuri myyntihitti! Mun mielestä jossain on vikaa, jos ala-asteikäiset lapset menevät kouluun luodinkestävä reppu selässä. Asevalmistajien ratkaisu kouluampujiin olisi varustaa opettajat aseilla. Aivan loistava ehdotus. Toimii varmasti yhtähyvin kuin pendoliinon vessa. Pari kertaa, kun on paskaa lattialla, niin sitten varustetaan jo lapsetkin aseilla.

Olen aika pasifisti. En koe mitään tarvetta pitää ampuma-asetta asunnossani. Jotenkin ajattelen sen niin, että jos minulla olisi täällä pyssy, niin aina olisi riski, että sillä tapahtuu jotain mihin sitä ei ole tarkoitettu. Stargatestakin tuttu esimerkki on, että oma lapsi löytää isänsä aseen ja ampuu vahingossa itsensä. En ikinä haluaisi tällaista kontolleni. Jos tänne joku tulee ampuma-aseella riehumaan ja minulla sattuisi olemaan pyssy, niin tuntuisi siltä, että jotakutahan siinä leikissä sattuisi. En halua sitäkään. Ja jos nyt väen väkisin tarvitsen asetta itseni puolustamiseen, niin on täällä nyt astaloita vaikka muille jakaa.

Summa summarum. Minä en ole tappaja, eikä minulla ole tappamiseen suuniteltua asetta.

Kuvittelin, että tarinoin jo joskus aiemminkin rahan tulevaisuudesta, mutta ei nyt sattunut enää silmiin haulla, eikä omaan muistiin voi luottaa, jos ja kun muistettavaa on liikaa. Kalenteristakaan ei haulla löytynyt merkintää rahasta. Raha olkoon pahasta. Siis käteinen.

Älypuhelimet sovelluskauppoineen muuttavat rahan käyttöä tällä hetkellä aika radikaalisti. Samaa tietysti tekevät Netflix ja Spotify. Mitään näistä ei voi ostaa käteisellä. Ei pankkisiirrolla, eikä šekeillä. Ainut mikä kelpaa on luottokortin numero. Muoviraha, digiraha, bittiraha. Muistan itse hyvin, kun ostelin tietokonepelejä tietokonekaupoista. Ensin pelit muuttivat sieltä Anttilaan sekä Prismaan ja sen jälkeen omiin virtuaalisiin sovelluskauppoihinsa. Aika ajoi käteisen ohitse.

Luonnollista tietysti, että ilman fysikaalista olemusta olevaa tarjontaa maksetaan ilman fysikaalista olemusta olevalla maksuvälineellä. Digituote, digiraha. Mutta sama asia siirtyy nyt tietysti muuallekin. Yliopistomme kirjasto ei enää ota vastaan käteistä. Eli jos joudut rästejä maksamaan, niin kortti vinkuu. Saman tempun teki myös digipaino. Käteinen ei enää kelpaa. Koska meillä on Prismassa ensimmäinen kassa, joka ei ota enää vastaan käteistä? Neste yritti tätä muutama vuosi sitten polttoaineen myynnissä, mutta tuolloin ei vielä tärpännyt. Kohta tärppää.

Pankitkin haluavat eroon käteisestä. Käteinen maksaa, sitä hukkuu, sitä pitää jonkun liikuttaa ja sille jollekulle täytyy maksaa. Kun käteistä ei enää joskus tulevaisuudessa käytetä, säästetään niin luontoa kuin miestyövuosiakin.

En itse nyt mitenkään erityisesti ole käteisestä pyrkinyt eroon, mutta viimeisen vuoden aikana olen hyvin vähän maksanut yhtään mitään käteisellä. Siitä tuntuu olevan vain liikaa vaivaa. Ihmisellä on taipumus päätyä siihen ratkaisuun, joka tekee elämästä helpompaa. Mystinen juttu.

Sitten on vielä Bitcoinin kaltaiset täysin virtuaaliset rahat, joita minkään maan pankki ei edes omista. Ranska tässä antoi jo luvan, että teoriassa palkansaaja voi saada tilinsä suoraan bitcoineina. Rahana, jota ei ole koskaan ollut olemassa fyysisessä maailmassa. Tämä jos mikä voi olla tulevaisuudessa kovakin juttu. Tai sitten ei. Ehkä se on kuitenkin täysin toinen tarina...

Btw. Netflix on aivan käsittämättömän halpa! Kahdeksalla eurolla kuussa kymmeniä tuhansia elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla. Eihän sillä saa edes yhtä elokuvalippua! Mikäs siinä on junassa Star Trekkiä tai Täykkäreitä katsellessa...

Edit. Kuulinpa tässä Tukholmassa käydesssäni, että kyseisessä kaupungissa ei voi bussissa maksaa käteisellä ollenkaan.