Blog
No nyt on Prahakin koettu. Keski-Euroopassa pyörivät helteet tuntuivat Tsekissä ihan kiitettävästi. Hotellihuoneessa oli 34 astetta ja ilmastointilaitteen virkaa toimitti lattialla ollut pöytätuuletin... Huoneeni oli ylimmässä kerroksessa, joten yöksi pystyin avaamaan kattoikkunoita, eikä aamulla ollut enää kuin 32 astetta. Kaduilla kävellessäkin soijaa pukkas välillä ihan kiitettävästi.
Hotellin läheltä sai onneksi ostettua hyvää pizzaa ja muitakin ravintoloita ja kauppoja oli vaikka millä mitoin. Ihan harmittaa, että Suomessa on vain S- ja K-ryhmät... No, mutta siis. Konferenssi ja esitys meni kaikinpuolin mallikkaasti ja koko kaupungista jäi hyvä kuva. Julkinen liikenne varsinkin näytti olevan Prahassa hyvässä mallissa. Itse en kyllä kokeillut. Liikuin lähinnä jalan. Voisin kaupungissa käydä joskus toistekin, mutta mieluummin 10 astetta viileämpänä.
Pitkästä aikaa kirjoittelin jotain joka päätyi ihan paperille. Oli niin älytön pääkirjoitus Vartissa, että oli pakko heittää vastinetta. Olkoon tämä sitä yhteiskunnallista vaikuttamista sitten. Tekstit alla.
Ari Toivonen kirjoitti siis tämän ensimmäisen pätkän.
Lueskelin tuossa juhannuksen tienoilla Dan Brownin Meteoriitti-kirjan. Pidin suuresti siitä. Olen aiemmin lukenut kaverilta toiseksi uusimman Kadonneen symbolin, mutta Meteoriitti oli ehkä jopa tätä parempi. Kirja on Brownin kolmas suurempi teos ja se on kirjoitettu Enkelien ja demonien sekä Da Vinci -koodin välissä vuosituhannen vaihteessa. Tässä tarinassa ei seikkaillut Robert Langdon, mutta en nähnyt sitä huonona asiana. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja mukavaa nippelitietoa löytyy kyllä yllin kyllin. Seuraavana täytyy lukea Da Vinci -koodi, jota en vielä ole lukenut, vaikka elokuvat olen monesti nähnyt, tai sitten lukaisen uusimman teoksen, eli keväällä ilmestyneen Infernon. Loistava kaveri kirjoittamaan. Olen kade.
Lueskelin lehdestä (olikohan Etelä-Saimaa?) tällä viikolla kuinka kuuroille lapsille asennetaan nykyään (no on näitä Suomessakin näköjään leikattu jo kohta 20 vuotta) sisäkorvaistute päähän, minkä jälkeen he eivät enää ole kuuroja. Tämä uutinen tuli minulle täysin yllätyksenä, enkä tiennyt, että kuurous on tätä kautta ollut jo jonkin tovin poistuva juttu. Lehden jutussa mainittiin, että kuurot vanhemmat eivät halua kuuroille lapsilleen kyseistä "implanttia", koska se kuihduttaa kuurojen yhteisöä. Vähän kuin lestadiolaiset hankkivat paljon lapsia, jotta yhteisö pysyy hengissä. En ymmärtänyt tätä lehteä lukiessani. Miksi viedä lapselta kuulo pois, kun itsellä ei kuuloa ollut? Katselin äsken TED Talksista Andrew Solomonin puheen, jossa hän miten erilaisia lapsia on kohdeltu eri aikoina erilailla ja kuinka hän on oppinut ymmärtämään, ettei kuurous ole välttämättä vamma, vaan sen ympärille on muodostunut oma kuurojen yhteisö. Puhuja itse on homo ja pani miettimään, että miten kuurouden parantaminen eroaa homouden parantamisesta. Molemmat ovat osa ihmisen identiteettiä, joten pitäisikö kummastakaan parantua? No siis, homoudesta nyt ei tietenkään voi "parantua", kun ei se ole mikään tautikaan, mutta tarviiko kuuroudesta parantua?
Mielenkiintoinen asia, kuinka täydelliseksi lääketiede voi ihmisen tehdä. Tulevaisuudessa pystytään varmasti korjaamaan yhä enemmän ja enemmän fyysisiä ongelmia. Mitä sitten voidaan tehdä pään sisällä, on kertaluokkaa monimutkaisempi kuvio ja voidaanko tähän päätyä pelkän teknologian (lääketeollisuuden) avulla vai onko ainut ratkaisu terapian kaltaiset työskentelymuodot. Itse ainakin toivoisin, että vaikkapa työuupumukseen tartuttaisiin ennaltaehkäisevästi, eikä vasta kun ihminen väsähtää totaalisesti. Sama koskee kaikkea muutakin päänsisäistä toimintaa. Enkä tarkoita, että ennakoivasti lyödään nappia naamaan...
TED Talksit on kyllä hyviä. Pitäisi melkein aloittaa päivä katsomalla yksi esitys. Niistä saa aina ihmeellisiä ideoita.