KDE

Laitanpa tänne talteen...

Jos KDE:ssa on systeemin fonttikoko pielessä, niin seuraava auttaa.

Editoidaan tiedostoa "/etc/kde3/kdm/kdmrc". Ja lisätään riville "ServerArgsLocal=-nolisten tcp" dpi-arvo, jonka jälkeen rivi on muotoa "ServerArgsLocal=-nolisten tcp -dpi 75". Tämä toimii, jos fontit olivat liian pieniä aluksi (nVidia...). 75:n tilalle 100, jos fontit olivat ensin liian suuria (Intel...).

Turhan monta kertaa on pitänyt googlata. Nyt haen jatkossa täältä, jos tarvii vielä löytää... Zzz...

Ja näin yöunien jälkeen huomautettaneen, että KDE4:n tapauksessa, tietysti /etc/kde4 on oikea hakemisto.

Tämäkin blogi-merkintä löytyy osoitteesta www.gpiste.org/blog ;)

Viimeisen parin viikon aikana on tullut päiviteltyä käyttistä sen verran paljon, että pakkohan se on tännekin vähän lässyttää.

Käyttelin uusimman Kubuntun alphoja jo kesällä ja lopulta betan ja RC:n kautta päädyin ihan viralliseenkin julkaisuun. Päivitystä tapahtui vielä viime metreillä ihan mukavasti ja Kubuntu 9.10 on ylivoimaisesti lajinsa paras!

Maralla oli vielä alla 8.04, kun itse siirryin jo kesällä KDE4:n käyttäjäksi 9.04:n myötä. Olisihan sitä luullut, että tuo 8.04->9.04 päivitys olisi mennyt kannettavaan iisisti, mutta kun ei tahtonut aluksi mennä. Pakettimanageri ei löytänyt mitään päivitystä ja konsolipuolelle vastaan tuli sama tyhjä arpa. Ajattelin sitten päivittää cd:ltä, mutta ilmeisesti kannettavan cd-asema oli hajonnut/vaurioitunut, eikä se suostunut lukemaan levyä. Kokeilin sitten kepillä jäätä ja mounttasin asennuslevyn imagen kannettavalle ja aloitin asennuksen siitä. Tuntui toimivan, joten siirryimme Lostin pariin ja jätimme koneen puksuttelemaan.

Puolen tunnin päästä oli hiljaista, mutta kappas kummaa, näytönsäästäjä oli päällä eikä laskenut enää kirjautumaan sisään. Kone oli kuitenkin hiljaa, joten virtanappulasta buuttia perään. Ajatus hyvä, toteutus huono. KDE ei onnistunut itseään enää kunnolla lataamaan eikä näppäimistö ei ottanut komentoja sisäänsä. Uusi buutti ja korjaustilassa puuttuvat paketit kehiin. Tämän jälkeen kaikki pelasi kuin junan vessa.

Seuraavana oli sitten työkoneen vuoro. 9.10 kerkesi ilmestyä ja testasin toisella kovalevyllä, että sain sen toimimaan Atin kortilla ja kahdellä näytöllä. Taas kerran kävi niin, että KDE:n ja Atin työkalut eivät suostuneet antamaan kuvaa molemmille ruuduille, mutta kun asiaa ensin sääti Gnomen kautta, niin johan pelasi sitten KDE:nkin puolella. Joten päätin lähtä yrittämään 8.10:n päivittämistä ensin 9.04:ksi ja sitten 9.10:ksi. Ensimmäinen päivitys ei lähtenyt KDE:n kautta ollenkaan käyntiin (no olihan mulla portattu KDE3 käyttöön 8.10:ssä kyllä...), mutta Gnomen puolelta sentäs jotain tapahtui. Ei kyllä kauaa, omat Pythonin asennukseni olivat sekoittaneet järjestelmää tarpeeksi, joten saldona oli kone, joka ei enää graafista käyttöliittymää ulos tarjonnut. Tässä välissä luennoitsijakin kävi naureskelemassa minulle. Mutta ei hätää, hommasin 9.04:n asennuslevyn ja asensin sen entisen päälle (suoraan 9.10:ä en halunnut, koska GRUB2 ei kiinnosta) ja lähdin siitä päivittämään sitten 9.10:iin. Kaikki pelasi ja iltapäivästä työkone pystyssä entistä ehompana.

Tämän jälkeen oli aika päivittää oma kone. Kaikki sujui suht mukavasti ja tällä hetkellä alla on Kubuntu 9.10, vanha GRUB ja aivan loistava KDE4.3! Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen, KDE on menossa täysin oikeaan suuntaan tällä hetkellä.

Sitten oli aika päivittää Maralle 9.04 -> 9.10:iin. Tämän piti taas olla helppo homma, mutta ongelmiakin oli. Taaskaan päivittäjä ei onnistunut aluksi aloittamaan päivitystä, mutta buutin jälkeen homma lähti toimimaan. Myöskin näytönsäästäjän salasana tuntui automaattisesti disabloituvan. Hyvä niin. Buutin jälkeen ruudulle pärähti kirjautumisikkuna, jossa fonttien koko oli jotain 300 pikseliä. Ei hyvä. Tämä vika oli ollut aikoinaan KDE kolmosenkin puolella, mutta 9.04 oli kuitenkin pelannut hyvin. Vähän aikaa piti kooklettaa ja käydä konsolitilassa lisäämässä tarvittava -dpi 96 vipu KDM:n asetuksiin, jonka jälkeen tekstit olivat taas oikean kokoisia. Jotain epävaukautta on vielä kuulemma ollut, mutta järjestelmä on ilmeisesti myös nopeutunut.

Tällaista tällä kertaa. On tää KDE 4.3 vaan niin ihq

Sainpa Starcraftin toimimaan Linuxissa näillä ohjeilla. Oikein mukava juttu

Tänään sitten törmäsinkin kummaan ongelmaan työkoneen kanssa. Kubuntuun tuli kernel-pätsi ja buutin jälkeen Firefox alkoi huutamaan, ettei millekään SSL-saitille päässyt. Viaksi paljastui korruptoitunut(?) cert8.db-tiedosto, jonka sitten poistin ja tämän jälkeen homma toimi. Tähänkin ongelmaan ratkaisun tarjosi Google

Tää KDE-nelonen ei kyllä vieläkään ihan vakuuta, keskeneräinen edelleen vähän, mutta niin vähän, että valinta tämän ja kolmosen välillä olisi kyllä nyt aika vaikea. Ehkä se tästä, eihän tässä enää kauaa ole, kun seuraava versio jo tulee. Josko sitten...

No nyt se on sitten tässäkin koneessa käytössä. Tuntuu ainakin näytönpäivitys olevan paljon parempaa! Liekö sitten Nvidian uusimmat ajurit tehneet tehtävänsä vai mikä. Tästä plussaa, muuten kaikki tuntuu vielä olevan aika kesken ja miksei noita ajureita voinut tulla vanhempiin distroversioihin?

Työpöydänvaihtaja on liian leveä, miten sen saisi samanlaiseksi kuin KDE kolmosessa? Amarokin vakiona mukana tullut versio ei osaa lähettää dataa last.fm:ään. Tämä on emämoka! Pitää koittaa jotaan asialle tehdä. Miten voidaan päästä ulos tällaista skeidaa?

Mutta silti... KDE 4.3 on varmaan sitten ensimmäinen toimiva nelossarjalainen... Toivottavasti. Miksi näitä vajakkeja versioita pitää edes laittaa sitten virallisiin jakeluihin?

PS. Olen myös twitterissä

Lupasin tuosta uusimmasta Kubuntusta kirjoitella jotain mukavaa tai vähemmän mukavaa, joten nyt on sen aika. Sain uuden työkoneen alle ja siihen oli tarkoitus laittaa uusin Kubuntu-versio, vaan eipä oikein onnistunut. Asensin ensin Ubuntun ja siihen KDE:n ja kaikki pelasi varsin hyvin kunnes tökkäsin koneeseen toisen näytön kiinni ja yritin saada sitä konffailtua toimimaan. Ei vaan toiminut ATIn ohjaimella - ei sitten millään. Xineraman käyttö kaatoi järjestelmän heti. Ilmeisesti xrandr korvaa xineramaa ja nyt xinerama-tukea oli tiputettu jo pois. Eipä tuo kyllä xrandr:nkään kanssa ruvennut toimimaan.

No kun ei kerran 9.04 toiminut, niin ajattelin palata 8.04:n pariin joka on toiminut joka koneessa, vaan eipä toiminut sekään. Asennuslevy ei onnistunut käynnistämään installeria. 8.10 Ubuntu hyppäsi lopulta sisään. Tämän jälkeen ongelmana oli saada oikea työpöytä vielä alle. KDE 4.1 oli käyttökelvoton, joten 3.5.10 tai 4.2 olisi ollut hyvä. Jälkimmäinen ei vähällä vaivalla loikannut kyytiin, mutta kolmosen sain toimimaan, joten sittemmin koneella pystyi jo töitä tekemään. ATIn näytönohjaintyökalutkin toimivat oikein hyvin vanhemmalla (K)Ubuntun versiolla, joskaan eivät ne - vielä - nVidian vastaaville pärjää.

KDE:stä sen verrran vielä, että 4.2 rupeaa vähitellen lunastamaan niitä lupauksia, jotka jo 4.0:n kanssa ilmassa pyörivät. Itse en ymmärrä miksi 4.0 piti julkaista edes ulos, se olisi voinut olla ihan hyvin jokin beta ja 4.1 RC-versio ja vasta 4.2 olisi ollut ensimmäinen virallinen julkaisu. Kannettavassa pyörii tällä hetkellä 9.04 Kubuntu ja onhan se kyllä ihan kiva. Langattomalla en päässyt "sekunnissa" nettiin, joten siitä miinusta. Kai sitä pääsisi jotenkin, jos vain huomaisin, että mitä piti painaa. Myöskään K-menun kehitys ei minua vakuuta, mutta ehkäpä sinnekin parannusta vielä tulee...

Windows seiska kolkuttelee ovella ja tuntuupa saavan hyvän maineen jo ennen ilmestymistään. Käyttöliittymän uusia (=kopioituja) ominaisuuksia kehutaan ja muutenkin winukka on menossa oikeaan suuntaan - kuulemma. Olen kyllä kuitenkin vanhvasti sitä mieltä, että tehokäyttäjän näkökulmasta ollaan menossa taas kerran taaksepäin.

Windowssia olen käyttänyt versiosta 3.11 lähtien. Tuolloin tiedostonhallinta onnistui suht nätisti. Windows 95 toi mukanaan "oman tietokoneen", joka oli oletuksena säädetty niin, että jokainen hakemisto - anteeksi kansio - avautui uuteen ikkunaan. Missä järki? No saipahan niitä isoja kansiota katsella ne, jotka omaa tietokonetta käyttivät. Resurssienhallinta (explorer) oli kuitenkin onneksi olemassa ja parempihan tuo oli. Mutta peruskäyttäjiltä se oli kuitenkin piilossa. XP:n myötä tuli taas kaikkia hienoja juttuja, pystyi katselemaan hienoja esikatselukuvia tiedostoista. Tämä hyödyttää koodaria miten? Voin muistaa väärin, mutta esikatselukuva ei näytä koodin alkua (toisin kuin Konqueror Linuxissa..). Muutenkin resurssienhallinta meni vähän tönkömmäksi. Vistaa en juurikaan ole käyttänyt, mutta taas ollaan menty yhä "hienommaksi", mutta samalla tehokäyttäjä itkee. Valitettavasti sama trendi jatkuu KDE:n puolellakin. En näe vielä tarvetta vaihtaa kolmosesta neloseen, kun kerran Konqueror on pilattu (ei se nyt ennenkään hyvä ollut) ja Dolphin on vielä varsin kesken. Edelleenkin peräänkuulutan Linuxille oikeasti hyvää filemanageria!!!

Miten tämä kirjoitukseni sitten liittyy ihmisiin. Suurimmalle osalle käyttäjistä riittää, että kansioissa näkee hienot esikatselukuvat ja kuvia voi sitten lähetellä mesen kautta toisille. Kaikki eivät osaa sitäkään. Olen saannut mesen kautta Word dokumentin, jossa oli sisällä pelkästää yksi kuva... Olisihan sen voinut lähettää suoraankin!  Samoin tiedostojen pakkaus on nykyisille käyttäjille täysin utopiaa. Maililaatikkoon voipi tippua ties kuinka monta liitetiedostoa kerralla, kun helpoiten kaikki tulisi perille yhtenä pakettina, jonka voisin sitten purkaa minne haluaisin tai mahdollisesti välittää eteenpäin.

Vielä on pitkä matka siihen, että tietotekniikka on helposti käytettävää ja samalla skaalautuu myös tehokäyttäjän tarpeisiin. Jälkimmäisten tarpeet tuntuvat unohtuvan nykypäivänä...

Kuukausi sitten kaipailin parempia käyttöliittymiä. Mielenkiintoista, että semmoinen osin jopa löytyi. Asensin nimittäin uusimman Kubuntun ja siihen Compizin. Asennus ei ollu sieltä helpoimmasta päästä kuitenkaan...

Olen tässä pari vuotta testaillut Kubuntua vähän väliä, mutta kertaakaan se ei ole vielä Windowssia päihittänyt - valitettavasti. Jotenkin tullut osteltua vähän Linux-yhteensopimatonta rautaa, joten asennus on täytynyt aloittaa antamalla asennusohjelmalle "noapic"-lippu, jotta asennuksen saisi edes käyntiin. Tällä kertaa tuo oli vain hieman vaikeampaa, nimittäin i kirjaimen painaminen ei tuottanut mitään merkkiä ruudulle(!). Pikaisen sohlaamisen perusteella kaikki muut napit pelasivat, paitsi i ja 1. Tosin numeronäppäimistön ykkönen toimi ja sain i:n aikaan painamalla alt+105. Heräsi kuitenkin kysymys, että kuinka monen Linux-ensikertalaisen matka olisi jäänyt tähän? Jos ei olisi jo jäänyt noapic-lipun löytämiseen...

Asennuskin jämähti kerran, mutta lopulta työpöytä oli esillä. Nvidian ajurit kehiin, satunnaista klikkailua ja 2 näyttöä toimi! Tämä oli ensimmäinen kerta, joten sitä parani juhlia. Tosin kahden näytön tuki ei toiminut vieläkään aivan niin hyvin kuin Windowssissa. Riittävän hyvin kuitenkin. Toinen pitkään mietityttänyt asia on virkistystaajuudet... En ole mitenkään tahtonut saada 1280x960@85Hz resoa aikaan. Nvidian ajureiden asennuksen jälkeen reso kuitenkin löytyi. Ja tarjolla oli virkistystaajuudet: 54, 56, 60 72 ja 99 hertsiä. Eihän siinä hyvä mieli tullut... Laitoin 99Hz... Näyttö kertoi virkistystaajuuden olevan 60Hz, vaihdon 72Hz, toimi, mutta se oli liian vähän. Kokeilin vielä sitten 60Hz ja sekin pelasi. Harmitti kun 85Hz oli hävinnyt jonnekin matkalle. Rupesin jo miettimään, että pitäisikö xorg.conffia vilasta ja puukotella, mutta syksyllä edellinen asennus oli antanut sen jälkeen kernel panicia, joten jätin sen. Painoin piruuttani vielä 54Hz kehiin ja kappas näyttö olikin 75Hz:ssä tilassa! Kokeilin heti perään 56 hertsiä ja ruudulle kuva piirtyikin 85 kertaa sekunnissa, halleluja! Windowssissa ei ole mitään tällaisia ongelmia ollut, mutta on Linuxikin onneksi kehittynyt, mutta silti.. Oikeesti hei... 85=85 ja 56=56, jooko?

Ajattelin sitten tyypätä Compiziakin. Muutaman tunnin klikkailun ja googlailun jälkeen kuutio pyöri ruudulla. Ja jos minulta kysytään, niin kyllähän oli nätti! Ja sanoisin, että parantaa käytettävyyttäkin. Pidin. Harmi vaan, ettei se toiminut KDE:llä alkuunkaan tarpeeksi hyvin - saati, että kaksi näyttöä olisi enää toiminut niinkuin olisin halunnut. Osa efekteistä vaati myös windows-nappulaa, eikä tässä näppäimistössä semmoista ole, enkä löytänyt mistään vaihtoehtoja, että olisi voinut vaihtaa. No, Compiz on kyllä tulevaisuutta, ihana vekotin <3

Turun serkun kannettavaan tuli myös vuoden tauon jälkeen laitettua uusin Kubuntu. Tällä kertaa näytön resoluutio meni kerralla oikein (Intelin piiri) ja äänenvoimakkuuden säädöt toimivat näppäimistöltä suoraan, joten kehitystä todella oli tapahtunut. Kuitenkin... ensimmäisen buutin jälkeen kirjautumisikkuna näytti tältä. Ja taas mietin, että tällä ei kyllä nobokäyttäjiä kosiskella... Lopulta kooklasin tarpeeksi, jotta sain kirjaimet kohilleen.

En tiedä onko eroa kde/gnome-puolella vai missä, mutta 6.06 Ubuntu mounttasi ntfs levyt automaattisesti, mutta mikään muu asennus ei näin ole tehnyt. Sääli.
Mitä tästä jäi käteen? Kirjoitan tällä hetkellä Winukassa, mutta vaihdan kohta Linuxin puolelle ja säätelen Compizin pois päältä (toivottavasti onnistuu, eikä mikään hajoa...) ja koitan alkaa tehdä töitä. Paljon on kehitystä tapahtunut, mutta paljon saisi vielä tapahtua. Esimerkiksi: pidän tehtäväpalkkia näytön yläreunassa, mutta KDE heittää sen noin kerran pari viikkoon alareunaan. Voisi olla heittämättä. Tein työpöydälle pikakuvakkeen Konquerorille, joka lataa automaattisesti omat asetukseni (miksi tätä ei voinut tehdä suoraan mistään valikosta?!?), kopioin kuvakkeen tehtäväpalkin pikakäynnistyslueelle ja kappas eihän se toiminutkaan siellä enää.

Tästä tulee muuten mieleen, että tahtoisin oikeasti hyvän tiedostoselaimen. Paras mitä tähän mennessä olen käyttänyt on Windows 98:n Explorer. Totteli aika hyvin kättä. Konqueror ei tottele (ja on rakas!), mutta löysin Thunarin, ihanan pieni ja nätti. Harmi vain, että se ei osaa esim. antaa hiiren oikealla korvalla tiedostojen pakkausvaihtoehtoa. Kaipa senkin sinne jotenkin saisi...

No ihan hyvällä fiiliksellä tässä mennään kuitenkin - kosketusnäyttöä ja sormiohjausta odotellessa...

Ps. voisin vastaavanlaisen valitusvirren kirjoitella Drupalistakin, mutta jääkööt toiseen kertaan.

Juhannusta puskee kohta. Mara on tulossa taas hellimään ja sitähän tässä ootellaan kuin kuuta nousevaa ;) Vaikka sääennusteet eivät ihan parasta keliä olekaan näyttäneet, niin paljon kivoja suunnitelmia on kyllä. Hyvä jussi on tulossa, ihaan varmasti :)

Formularintamalla Kubica näytti, että Bemarin nousu jatkuu, enkä ihmettelisi, vaikka Puolaan menis toinenkin voitto vielä tällä kaudella. Seuraavat kisat sais kyllä mennä Räikköseltäkin hyvin. Radat ei ainakaan ole huonoja Kimille ja Ferrarille, joten innolla odotellaan.

Töitäkin puskee. Kohta pitäs alkaa kandiakin kirjottelemaan ja voipi olla, että syksyllä pääsen harkkapitäjäksi, joten hyvältä näyttää.

Nörttipuolella kaipuussa on kyllä toimiva ja käyttäjän ehdoilla pelaava käyttöliittymä/-järjestelmä. KDE:ssä on paljon parannettavaa... Jos edes saisin tiedostoselaimen, joka olisi edes yhtä mukava kuin Windowssin explorer? Konqueror on lähinnä, mutta ei sekään tunnu oikein omalta. Windows-puolella on paljon sanomista, eikä tarjolla ole tarpeeksi asetuksia säädettäväksi. Linux-puolella ne taas ovat usein liian vaikeasti säädettäviä. Ilman konsolia saisi pärjätä.

Oli miten oli, mutta Voyagerin 2. ja 3. tuotantokausi on kyllä ollu hyviä ja kohta haen postista neljännen. Kaiken lisäksi uudelta Sonyn 40" ruudulta leffaelämyksetkin ovat nouseet uusiin sfääreihin.