Linux

Laitanpa tänne talteen...

Jos KDE:ssa on systeemin fonttikoko pielessä, niin seuraava auttaa.

Editoidaan tiedostoa "/etc/kde3/kdm/kdmrc". Ja lisätään riville "ServerArgsLocal=-nolisten tcp" dpi-arvo, jonka jälkeen rivi on muotoa "ServerArgsLocal=-nolisten tcp -dpi 75". Tämä toimii, jos fontit olivat liian pieniä aluksi (nVidia...). 75:n tilalle 100, jos fontit olivat ensin liian suuria (Intel...).

Turhan monta kertaa on pitänyt googlata. Nyt haen jatkossa täältä, jos tarvii vielä löytää... Zzz...

Ja näin yöunien jälkeen huomautettaneen, että KDE4:n tapauksessa, tietysti /etc/kde4 on oikea hakemisto.

Linuxia mollaavat Windows-käyttäjät sanovat usein, etteivät jaksa säätää Linuxin kanssa. Windows on muka heti valmis ja toimii säätämättä. Aivan täyttä sontaa tällaiset väitteet. Otetaanpa muutama esimerkki viime viikolta.

Ensimmäinen tapaus tulee uusimmasta MikroPC-lehdestä (6-7/2010). Kuumalinja-palstalla ihmiset kysyvät, että missä on vika, kun ei hommat toimi. Vastauksena kertoillaan yhteen ongelmaan mm. seuraavaa: "...Aja regedit... ...poista seuraavat avaimet: HKEY_CURRENT_USER\SOFTWARE\Google HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Google Poista vielä tämä hakemisto... ... C:\Program Files\Google Seuraavaksi aja ohjauspaneelin Ajoitetetut tehtävät ja poista... ... Sitten korjaa varsinanen ongelma... ... Jos ei auta poista myös tämä..." Jaa siis Windowssin kanssa ei tarvi mystisiä skriptejä kikkailla? 

Toinen esimerkki. Tutulla oli käytössä kannettavassa Windows XP. Sattuipa niin, että pieni vesseli päätti kesken äidin surffailujen näpytellä omiaan sekaan. Saldona oli, ettei nettiin päässyt enää. Ei vaikka dns:t putsaili, IP:t haki uusiksi ja palomuurit heitti männikköön. Nettiin ei menty. Miten tämä asia korjattiin? Buutattiin Linuxin puolelle, missä kaikki pelasi hyvin. En usko, että pingviinin puolella tällaista olisi edes päässyt käymään. Jossain vaiheessa oikeudet olisivat loppuneet ja juniorilla kun ei salasanaa ollut, niin järjestelmä olisi pysynyt ehjänä. Kenties jopa Windows seiskassa, mutta ei 10 vuotta vanhassa XP:ssä. Huomautettakoon myös, että Windowssin saaminen siihen tilaan, että selain aukeaa vei noin 5 minuuttia kun vastaava aika pingviini puolella oli 30 sekuntia...

Kolmantena esimerkkinä asensin itse XP:n vähän vanhempaan romuun. Asennuksen jälkeen ei toiminut verkkokortti eikä äänikortti. Eli piti USB-tikulla kuskata verkkokortin ajurit, että pääsi nettiin. No, sitten asensin päivityksiä (valuivat muuten luokattoman hitaasti, kun vertailukohtana pitää Kubuntun vastaavia). SP2:n jälkeen kone buuttasi pyöreästi kymmenennen kerran ja tämän jälkeen näyttö olikin VGA-tilassa kuudellatoista värillä, eikä niitä sitten minnekään muutettu ennen kuin oikeat ajurit löytyivät (Miksi se asennuksen jälkeen toimi? Miksi sen piti hajota?). Kokonaisuudessaan asennukseen meni aikaa noin 5 tuntia. Eräät toiset järjestelmät asentuvat nopeammin. Tämän jälkeenhän käyttöjärjestelmästä puuttui vielä kaikki ohjelmat, kuten tekstinkäsittely tai oikea Internet-selain ja flash-tuki selaimesta, eikä XP:ssä nyt videokoodekkejakaan taida olla. Kyllä, eräissä muissa kaikki tulevat ja päivittyvät ihan suoraan käyttiksen mukana.

No tällaisia kokemuksia tällä kertaa. Oletan, että Windows seiskassa monet näistä ongelmista on jo korjattu. XP on kuitenkin maailman käytetyin käyttöjärjestelmä, että vaihtakaa nyt ihmeessä parempaan!

No nyt joku nirppanokka sanoo, että Linuxilla ei voi pelailla. No kyllä voi! Kaikki pelit (sekä Windows että Linux), joita olen koittanut, ovat toimineet pingviinissä.

Tämä kirjoitus on sineensä ajankohtainen, että ensi kuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun valaistuin ja lopetin Windowssin käyttämisen. Kuten aiemmista blogipostauksista (2008 loppuvuodelta) voi lukea, ei alku ollut helppoa, mutta sittemmin järjestelmät ovat muuttuneet paremmiksi tahdilla, josta Windows-käyttäjä voi vain unelmoida. 

Otan tästä analogian autoteollisuuteen parin kymmenen vuoden taakse. Tuolloin oli autoja, joissa kuljettaja pystyi säätämään mm. ratin korkeutta. Toisissa ratti oli tehtaalla jo valmiiksi asennettu "oikeaan" kohtaan ja kuljettajan täytyi muokata omaa ajoasentoon siihen sopivaksi. Tämä sama asia on nyt Windowsin ja Linuxin välillä. Käytän Linuxia siitä syystä, että se toimii kuten minä haluan, eikä minun tarvitse muuttaa omia toimintatapojani vastaaman käyttöjärjestelmän vajavaisuuksia.

Nyt on tässä lähes kaksi viikkoa tullut N900:sta pyöriteltyä käsissä ja kyllähän tää ihan hyvälle tuntuu. Eka älypuhelin meikällä, joten ei nyt pysty hirveästi vertailemaan muihin, mutta kyllä tää mulle kelpaa. Pystyy soittamaan, tekstaamaan, surffaamaan, irkkaamaan, mesettämään, pelaamaan, piirtämään, kuuntelemaan musaa, kuvaamaan...

Nokia lanseerasi Maemo-alustan ihan hyvällä ajoituksella kyllä. Symbiania solvataan alimpaan manalaan, joten asialle täytyi jotain tehdä. Nuo aiemmat Maemo-vempaimet on havaittu toimiviksi ja nyt kun niihin liitettiin puhelinkin samaan, niin hyvä tuli. N900 on kyllä silti mun mielestä vielä vähän tarkoitettu IT-hörhöille, mutta seuraavat Linux-luurit ovat varmaan sitten jo tarkoitettu aivan kaikille.

Toivoa sopii, että Maemo lyö edes vähän luuta kurkkuun iPuhelimelle. Laittelen jossain vaiheessa tarjolle jotain kuvia mitä tuolla vehkeellä on saanut aikaan, niin edes kameran laadusta saa selvää.

Tämäkin blogi-merkintä löytyy osoitteesta www.gpiste.org/blog ;)

Viimeisen parin viikon aikana on tullut päiviteltyä käyttistä sen verran paljon, että pakkohan se on tännekin vähän lässyttää.

Käyttelin uusimman Kubuntun alphoja jo kesällä ja lopulta betan ja RC:n kautta päädyin ihan viralliseenkin julkaisuun. Päivitystä tapahtui vielä viime metreillä ihan mukavasti ja Kubuntu 9.10 on ylivoimaisesti lajinsa paras!

Maralla oli vielä alla 8.04, kun itse siirryin jo kesällä KDE4:n käyttäjäksi 9.04:n myötä. Olisihan sitä luullut, että tuo 8.04->9.04 päivitys olisi mennyt kannettavaan iisisti, mutta kun ei tahtonut aluksi mennä. Pakettimanageri ei löytänyt mitään päivitystä ja konsolipuolelle vastaan tuli sama tyhjä arpa. Ajattelin sitten päivittää cd:ltä, mutta ilmeisesti kannettavan cd-asema oli hajonnut/vaurioitunut, eikä se suostunut lukemaan levyä. Kokeilin sitten kepillä jäätä ja mounttasin asennuslevyn imagen kannettavalle ja aloitin asennuksen siitä. Tuntui toimivan, joten siirryimme Lostin pariin ja jätimme koneen puksuttelemaan.

Puolen tunnin päästä oli hiljaista, mutta kappas kummaa, näytönsäästäjä oli päällä eikä laskenut enää kirjautumaan sisään. Kone oli kuitenkin hiljaa, joten virtanappulasta buuttia perään. Ajatus hyvä, toteutus huono. KDE ei onnistunut itseään enää kunnolla lataamaan eikä näppäimistö ei ottanut komentoja sisäänsä. Uusi buutti ja korjaustilassa puuttuvat paketit kehiin. Tämän jälkeen kaikki pelasi kuin junan vessa.

Seuraavana oli sitten työkoneen vuoro. 9.10 kerkesi ilmestyä ja testasin toisella kovalevyllä, että sain sen toimimaan Atin kortilla ja kahdellä näytöllä. Taas kerran kävi niin, että KDE:n ja Atin työkalut eivät suostuneet antamaan kuvaa molemmille ruuduille, mutta kun asiaa ensin sääti Gnomen kautta, niin johan pelasi sitten KDE:nkin puolella. Joten päätin lähtä yrittämään 8.10:n päivittämistä ensin 9.04:ksi ja sitten 9.10:ksi. Ensimmäinen päivitys ei lähtenyt KDE:n kautta ollenkaan käyntiin (no olihan mulla portattu KDE3 käyttöön 8.10:ssä kyllä...), mutta Gnomen puolelta sentäs jotain tapahtui. Ei kyllä kauaa, omat Pythonin asennukseni olivat sekoittaneet järjestelmää tarpeeksi, joten saldona oli kone, joka ei enää graafista käyttöliittymää ulos tarjonnut. Tässä välissä luennoitsijakin kävi naureskelemassa minulle. Mutta ei hätää, hommasin 9.04:n asennuslevyn ja asensin sen entisen päälle (suoraan 9.10:ä en halunnut, koska GRUB2 ei kiinnosta) ja lähdin siitä päivittämään sitten 9.10:iin. Kaikki pelasi ja iltapäivästä työkone pystyssä entistä ehompana.

Tämän jälkeen oli aika päivittää oma kone. Kaikki sujui suht mukavasti ja tällä hetkellä alla on Kubuntu 9.10, vanha GRUB ja aivan loistava KDE4.3! Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen, KDE on menossa täysin oikeaan suuntaan tällä hetkellä.

Sitten oli aika päivittää Maralle 9.04 -> 9.10:iin. Tämän piti taas olla helppo homma, mutta ongelmiakin oli. Taaskaan päivittäjä ei onnistunut aluksi aloittamaan päivitystä, mutta buutin jälkeen homma lähti toimimaan. Myöskin näytönsäästäjän salasana tuntui automaattisesti disabloituvan. Hyvä niin. Buutin jälkeen ruudulle pärähti kirjautumisikkuna, jossa fonttien koko oli jotain 300 pikseliä. Ei hyvä. Tämä vika oli ollut aikoinaan KDE kolmosenkin puolella, mutta 9.04 oli kuitenkin pelannut hyvin. Vähän aikaa piti kooklettaa ja käydä konsolitilassa lisäämässä tarvittava -dpi 96 vipu KDM:n asetuksiin, jonka jälkeen tekstit olivat taas oikean kokoisia. Jotain epävaukautta on vielä kuulemma ollut, mutta järjestelmä on ilmeisesti myös nopeutunut.

Tällaista tällä kertaa. On tää KDE 4.3 vaan niin ihq

Sainpa Starcraftin toimimaan Linuxissa näillä ohjeilla. Oikein mukava juttu

Tänään sitten törmäsinkin kummaan ongelmaan työkoneen kanssa. Kubuntuun tuli kernel-pätsi ja buutin jälkeen Firefox alkoi huutamaan, ettei millekään SSL-saitille päässyt. Viaksi paljastui korruptoitunut(?) cert8.db-tiedosto, jonka sitten poistin ja tämän jälkeen homma toimi. Tähänkin ongelmaan ratkaisun tarjosi Google

Tää KDE-nelonen ei kyllä vieläkään ihan vakuuta, keskeneräinen edelleen vähän, mutta niin vähän, että valinta tämän ja kolmosen välillä olisi kyllä nyt aika vaikea. Ehkä se tästä, eihän tässä enää kauaa ole, kun seuraava versio jo tulee. Josko sitten...

Tänäänpä Heikin yllyttämänä siirryin Spotifyn käyttäjäksi. Takaisin ei ole tarvetta mennä. Jotenkin tuli heti sellainen olo, että tulevaisuus on kyllä tällaisten palvelujen. Spotify tarjoaa siis käyttöön mainosrahoitteisesti miljoonia ja taas miljoonia musiikkikappaleita. 10 euron kuukausimaksua vastaan mainoksista pääsee eroon. Voisin veikata, että olen vielä piakkoin maksava asiakas...

Spotifyn soittosofta on vielä siitä mukava, että se ymmärtää Last.fm päälle (toisin kuin Amarokin kakkosversion ensimmäiset viritelmät...) ja vaikkei natiivia Linux-pakettia olekaan, toimii Winen kautta kuitenkin hyvin.

Uhoan: tänään musiikki, muutaman vuoden kuluttua video, sovellukset, kirjat...

No nyt se on sitten tässäkin koneessa käytössä. Tuntuu ainakin näytönpäivitys olevan paljon parempaa! Liekö sitten Nvidian uusimmat ajurit tehneet tehtävänsä vai mikä. Tästä plussaa, muuten kaikki tuntuu vielä olevan aika kesken ja miksei noita ajureita voinut tulla vanhempiin distroversioihin?

Työpöydänvaihtaja on liian leveä, miten sen saisi samanlaiseksi kuin KDE kolmosessa? Amarokin vakiona mukana tullut versio ei osaa lähettää dataa last.fm:ään. Tämä on emämoka! Pitää koittaa jotaan asialle tehdä. Miten voidaan päästä ulos tällaista skeidaa?

Mutta silti... KDE 4.3 on varmaan sitten ensimmäinen toimiva nelossarjalainen... Toivottavasti. Miksi näitä vajakkeja versioita pitää edes laittaa sitten virallisiin jakeluihin?

PS. Olen myös twitterissä

Lupasin tuosta uusimmasta Kubuntusta kirjoitella jotain mukavaa tai vähemmän mukavaa, joten nyt on sen aika. Sain uuden työkoneen alle ja siihen oli tarkoitus laittaa uusin Kubuntu-versio, vaan eipä oikein onnistunut. Asensin ensin Ubuntun ja siihen KDE:n ja kaikki pelasi varsin hyvin kunnes tökkäsin koneeseen toisen näytön kiinni ja yritin saada sitä konffailtua toimimaan. Ei vaan toiminut ATIn ohjaimella - ei sitten millään. Xineraman käyttö kaatoi järjestelmän heti. Ilmeisesti xrandr korvaa xineramaa ja nyt xinerama-tukea oli tiputettu jo pois. Eipä tuo kyllä xrandr:nkään kanssa ruvennut toimimaan.

No kun ei kerran 9.04 toiminut, niin ajattelin palata 8.04:n pariin joka on toiminut joka koneessa, vaan eipä toiminut sekään. Asennuslevy ei onnistunut käynnistämään installeria. 8.10 Ubuntu hyppäsi lopulta sisään. Tämän jälkeen ongelmana oli saada oikea työpöytä vielä alle. KDE 4.1 oli käyttökelvoton, joten 3.5.10 tai 4.2 olisi ollut hyvä. Jälkimmäinen ei vähällä vaivalla loikannut kyytiin, mutta kolmosen sain toimimaan, joten sittemmin koneella pystyi jo töitä tekemään. ATIn näytönohjaintyökalutkin toimivat oikein hyvin vanhemmalla (K)Ubuntun versiolla, joskaan eivät ne - vielä - nVidian vastaaville pärjää.

KDE:stä sen verrran vielä, että 4.2 rupeaa vähitellen lunastamaan niitä lupauksia, jotka jo 4.0:n kanssa ilmassa pyörivät. Itse en ymmärrä miksi 4.0 piti julkaista edes ulos, se olisi voinut olla ihan hyvin jokin beta ja 4.1 RC-versio ja vasta 4.2 olisi ollut ensimmäinen virallinen julkaisu. Kannettavassa pyörii tällä hetkellä 9.04 Kubuntu ja onhan se kyllä ihan kiva. Langattomalla en päässyt "sekunnissa" nettiin, joten siitä miinusta. Kai sitä pääsisi jotenkin, jos vain huomaisin, että mitä piti painaa. Myöskään K-menun kehitys ei minua vakuuta, mutta ehkäpä sinnekin parannusta vielä tulee...

Nyt ei kyllä onnistu mikään. Tääkin ikkuna hajos... Päivitin Drupalin versioon 6.10. Olisin halunnut räpeltää asentamiani moduuleita, mutta eihän se onnistunut, kun palveluntarjoajan 16Mt muistia ei riittänyt, kun yritettiin varata 140kt... Päivityskin hajoaa aina lopussa ja tarjoaa imuroitavaksi update.php:tä! Millään softallakaan en pääse enää tietokantaan käsiksi! Ruudunpäivitys voisi olla nopeampaa ja tietokantayhteyden nopeudessakaan ei kehumista ole.

Ihan perssiistä kaikki. Vaihdan alaa prkl...

Windows seiska kolkuttelee ovella ja tuntuupa saavan hyvän maineen jo ennen ilmestymistään. Käyttöliittymän uusia (=kopioituja) ominaisuuksia kehutaan ja muutenkin winukka on menossa oikeaan suuntaan - kuulemma. Olen kyllä kuitenkin vanhvasti sitä mieltä, että tehokäyttäjän näkökulmasta ollaan menossa taas kerran taaksepäin.

Windowssia olen käyttänyt versiosta 3.11 lähtien. Tuolloin tiedostonhallinta onnistui suht nätisti. Windows 95 toi mukanaan "oman tietokoneen", joka oli oletuksena säädetty niin, että jokainen hakemisto - anteeksi kansio - avautui uuteen ikkunaan. Missä järki? No saipahan niitä isoja kansiota katsella ne, jotka omaa tietokonetta käyttivät. Resurssienhallinta (explorer) oli kuitenkin onneksi olemassa ja parempihan tuo oli. Mutta peruskäyttäjiltä se oli kuitenkin piilossa. XP:n myötä tuli taas kaikkia hienoja juttuja, pystyi katselemaan hienoja esikatselukuvia tiedostoista. Tämä hyödyttää koodaria miten? Voin muistaa väärin, mutta esikatselukuva ei näytä koodin alkua (toisin kuin Konqueror Linuxissa..). Muutenkin resurssienhallinta meni vähän tönkömmäksi. Vistaa en juurikaan ole käyttänyt, mutta taas ollaan menty yhä "hienommaksi", mutta samalla tehokäyttäjä itkee. Valitettavasti sama trendi jatkuu KDE:n puolellakin. En näe vielä tarvetta vaihtaa kolmosesta neloseen, kun kerran Konqueror on pilattu (ei se nyt ennenkään hyvä ollut) ja Dolphin on vielä varsin kesken. Edelleenkin peräänkuulutan Linuxille oikeasti hyvää filemanageria!!!

Miten tämä kirjoitukseni sitten liittyy ihmisiin. Suurimmalle osalle käyttäjistä riittää, että kansioissa näkee hienot esikatselukuvat ja kuvia voi sitten lähetellä mesen kautta toisille. Kaikki eivät osaa sitäkään. Olen saannut mesen kautta Word dokumentin, jossa oli sisällä pelkästää yksi kuva... Olisihan sen voinut lähettää suoraankin!  Samoin tiedostojen pakkaus on nykyisille käyttäjille täysin utopiaa. Maililaatikkoon voipi tippua ties kuinka monta liitetiedostoa kerralla, kun helpoiten kaikki tulisi perille yhtenä pakettina, jonka voisin sitten purkaa minne haluaisin tai mahdollisesti välittää eteenpäin.

Vielä on pitkä matka siihen, että tietotekniikka on helposti käytettävää ja samalla skaalautuu myös tehokäyttäjän tarpeisiin. Jälkimmäisten tarpeet tuntuvat unohtuvan nykypäivänä...