Kirjoitin 2011 kuinka lihansyöminen haittaa niin planeettaamme, eläimiä ja ihmistä itseään. En kuitenkaan saanut vielä tuolloin muutettua omia ruokailutottumuksiani juurikaan. Nyt kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana olen onnistunut vähentämään lihankulutusta ainakin 50%. Tästä suurin kiitos kuuluu tietysti Ainolle, joka on kasvissyöjä. Alkuaikoina ostin itselleni leikkeleitä, mutten sittemmin ole enää jaksanut. Eikä ole mitään tarvettakaan.

Minun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa ajatuksiani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omissa ajatuksissani. En tarkoita nyt ensi vuotta, vaan pikemminkin seuraavia kymmeniä vuosia, ehkäpä vuoteen 2040 tai 2050 asti. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisista näkökulmista, joten tiivistän ajatukseni kolmeen tärkeimmäksi kokemaani asiaan. Näiden sisällä on joitakin alakohtia.

Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.

Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?

Nykyajan ihmisellä on niin helppoa. Ei tarvitse enää hiihtää kouluun kesät talvet ylämäkeen. Kännykällä tavoittaa toisen koska vain, ja ruokaa saa kaupasta lähes 24/7. Mitäpä tässä valittamaan siis?

Kolmiulotteinen tulostus on ollut pinnalla tällä viikolla. Tekniikka ja Talous kertoi kymmenen syytä 3D-tulostimien yleistymiseen. Perään YLE uutisoi, kuinka lääkärit olivat korjanneet potilaan kalloa tulosteella. Kuvittelisin lukeneeni tänä vuonna uutisen tulostetusta virtsarakosta, mutten löydä sitä mistään.

Yle uutisoi tällä viikolla kuinka ihmeellistä nopeusrajoitusten ilmestyminen oli aikoinaan 40 vuotta sitten. Se oli silloin kuulemma käsittämätön juttu, ettei autolla saanut ajaa niin kovaa kuin se kulki. Ja sitten piti myöhemmin vielä alkaa käyttää turvavyötäkin. Kännissäkään ei saanut ajaa. Kuinkahan kummalta se nykypäivänä tuntuisi, jos kaupungin keskustassa posoteltaisiin satasta?

Tänäänpä Heikin yllyttämänä siirryin Spotifyn käyttäjäksi. Takaisin ei ole tarvetta mennä. Jotenkin tuli heti sellainen olo, että tulevaisuus on kyllä tällaisten palvelujen. Spotify tarjoaa siis käyttöön mainosrahoitteisesti miljoonia ja taas miljoonia musiikkikappaleita. 10 euron kuukausimaksua vastaan mainoksista pääsee eroon. Voisin veikata, että olen vielä piakkoin maksava asiakas...