Blog
Katsoin tanskalais-ruotsalaisen Silta-rikossarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta tällä ja viime viikolla. Sarja koukutti allekirjoittaneen välittömästi ensimmäisistä minuuteista lähtien. Nordic noir iskee itseen aika kovasti. Pidin jo aiemmin Millennium-trilogian filmatisoinneista, ja Silta tarjoaa hyvää jatkoa tällä saralla. Lisbeth Salander oli Larssonin tarinassa erittäin mielenkiintoinen hahmo ja samaa voi sanoa Sillan Saga Norénista.
Tuotantokaudet olivat ehkä hieman samanlaisia. Toista kautta kohtaan odotukset taisivat nousta aika korkeiksi, joten se oli ehkä pienoinen pettymys, mutta toisaalta en nyt pystyisi sanomaan sitä kuitenkaan ensimmäistä huonommaksi. Ristiriitaista?
Oli miten oli, odotan innolla kolmatta kautta, jonka pitäisi tulla syksyllä. Sarjan suomalaisen version kuvaus tapahtuu kuunvaihteessa Lappeenrannassa. Katsotaan mitä siitä tulee :)
Olen saanut jonkin verran osakseni arvostelua siitä, että toitotan omia mielipiteitäni somessa ja muuallakin. En tätä mitenkään kiellä, koska olen usein hyvin kärkäs sanomisissani. Kuitenkin monesti arvostelu on kohdistunut minuun niin, ettei kyse ole mielipiteistäni vaan tiedosta, jota jaan. Mennään pitkän kaavan kautta tällä kertaa.
Mikä on mielipide ja mikä on tietoa? Se, että fanitan isosti Roxettea ja pidän Gesslen kynäilemää musiikkia maailman parhaana on minun mielipiteeni. Minulla on siihen täysi oikeus, mutta se ei tarkoita, että kenenkään tarvitsisi olla asiasta samaa mieltä. En pysty mitenkään vakuuttavasti perustelemaan, miksi Roxette olisi parempaa musiikkia kuin vaikkapa Mikko Alatalo tai Beatles. Musiikkimaku on mielipidekysymys ja siitä saa kiistellä hamaan loppun asti. Ei kannata liian vakavasti kiistellä kuitenkaan :)
Argumentoin vahvasti myös avoimen lähdekoodin ja Linuxin puolesta. Tässä on mukana sekä mielipidettä että tutkimusta. Henkilökohtainen mielipiteeni on esimerkiksi, että KDE on käytettävyydeltään valovuosia edellä Gnomea, OSX:ää tai Windowssia. Tämä on mielipiteeni. Toisaalta on taas olemassa paljon tutkimusta, joissa todetaan esimerkiksi Linuxin käytön säästävän rahaa kunnallisella tasolla. Myös päinvastaista tutkimusta löytyy.
Sitten on vielä tieteelliset asiat, joista olen kirjoitellut. Sekä homeopatiasta ja rokotteista löytyy tutkimusta pilvin pimein. Homeopaattiset valmisteet on todettu plaseboon verrattavissa oleviksi ja rokotteiden hyödyt haittojen ylitse ovat kiistattomat. Nämä eivät siis ole minun mielipiteitäni vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksia. Tiina Raevaara kirjoittaa asiasta seuraavasti:
Tieteellistä tietoa ei voi rinnastaa mihin tahansa muuhun tiedoksi nimitettävään väittämään. Tieteellinen tieto ei ole mielipide, se ei ole muisto, se ei ole kokemus kahden vuoden takaa, se ei ole naapurilta kuultu juttu, se ei ole sanomalehdestä satunnaisesti valittu virke.
Tiede on tiedonhankintajärjestelmä. Tieteellä pyritään hankkimaan mahdollisimman luotettavaa tietoa.
On minulla myös mielipiteitä, vaikkapa rokotteista, mutta mielipiteeni eivät ole tieteen tutkimustuloksiin verrattavissa. Ei yhden ihmisen mielipiteen painoarvo ole mitään verrattaessa kymmenien vuosien tieteelliseen tutkimukseen. Kirjoitin aiemmin Australian poistavan lapsilisät rokottamattomilta lapsilta. Nyt Kalifornia on poistamassa uskontopohjaisen mahdollisuuden olla rokottamatta lapsia, mikäli he ovat menossa kouluun.
– [Tätä] vastustavat ihmiset haluavat lasten saavat nämä taudit luonnollisesti, Pan kertoi. – Mutta lapset kuolevat näihin tauteihin. He halvaantuvat. Heille kehittyy aivovaurioita. En toivoisi kenenkään lapselle tällaista.
Olen pohtinut onko yhteiskunnalla oikeus määrätä tällaisia lakeja. Periaatteessa kyseessä on yksilönvapauden rajoittamisesta, mutta toisaalta samalla pelastetaan ihmishenkiä. Analogian voisi ottaa autoilusta alkoholin vaikutuksen alaisena. Siinä vaarannetaan niin oma kuin kanssaliikkujien turvallisuus. Tämän takia kännissä ajaminen on laitonta lähes kaikissa maissa, eli yksilön oikeuksia on rajattu. Pohdinnastani huolimatta lopullista mielipidettä en ole tästä asiasta vielä muodostanut. Toivon tietysti, että koulutus, valistus ja sivistys auttavat ihmisiä, jottei tuollaista Espanjan kaltaista katastrofia tarvitse kokea, mutta jottei myöskään ihmisiä tarvitsisi pakottaa mihinkään.
Emme me ihmiset kuitenkaan ole erehtymättömiä. Olen itsekin monesti väärässä ja joudun muodostamaan uuden käsityksen jostain asiasta, kun saan käsiini uutta tietoa. Kuten aiemmin kirjoitin, en kokenut ilmastonmuutosta ihmisen aiheuttamaksi ja kuvittelin WTC-iskujen olevan sisäpiirin järjestämiä. Tietämyksen karttuessa luovuin näistä uskomuksista. Ei se aina ole helppoa. Ylivoimaisesti vaikein kritiikin muoto on itsekritiikki. Jos on vuosia elänyt jossain uskossa ja sitten huomaa, että todisteet ovat tätä uskomusta vastaan voi ihmisen elämä kääntyä aivan päälaelleen. Neuvostoliiton hajotessa hajosi myös suuri propagandakupla ja ihmiset joutuivat uusien totuuksien eteen. Samoin moni fundamentalistisessa uskonlahkossa elänyt kokee valtavan kriisin erottuaan lahkosta ja tutustuttuaan lahkon ulkopuoliseen maailmaan. Kaikki eivät pysty tällaista muutosta käsittelemään ja pahimmassa tapauksessa riistävät hengen itseltään.
Väärässä oleminen on kuitenkin hyvästä. Se kasvattaa, se avaa ajattelulle uusia reittejä ja mahdollistaa ymmärryksen, että omia ajatuksiaan pystyy jalostamaan ja kehittämään. Kerralla ei tarvitse tulla valmista. Itselläni on tässä vielä paljon tekemistä. Toisten eriävistä mielipiteistä pitäisi pystyä imemään paremmin tärkeät asiat ja jalostaa niistä oman ymmärryksen kanssa uusia ideoita sen sijaan, että blokkaisi eriävät mielipiteet huonompina. Muistutan kuitenkin, että mielipide ei ole sama asia kuin tutkittu tieto.
Jätän tähän loppuun vielä Reavaaran Suomen journalistiliitolle pitämänsä esityksen: Faktaa, fiktiota ja fanaatikkoja. Vaikka esitys on tarkoitettu ensisijaisesti journalisteille, jää sieltä myös maallikolle hyviä vinkkejä uutisten lukemiseen.
Tiina Raevaara: Faktaa, fiktiota ja fanaatikkoja from Suomen Journalistiliitto on Vimeo.
Viime viikonloppuna oli Turussa Paavo Nurmi Marathon, jossa ihmiset pääsivät juoksemaan niin 10km, puolimaratonin kuin sitten itse asiankin, eli 42 kilometrin puristuksen. Tässä kävi sitten niin, että Mara päätti talvella, jotta nyt tärähtää ja ilmoittautui mukaan maratonille.
Lähdin tietysti kannustamaan mukaan ja ajelin itse fillarilla Turkua ympäriinsä. Juoksijoita oli lähes kolmetuhatta ja fiilis mitä mainioin. Päivä ei ollut liian lämmin ja pieni tihku tapahtuman alussa piti juoksijat pirteinä. Loppua kohden aurinko rupesi paistamaan, joten juoksupäivähän oli kaiken kaikkiaan oikein loistelias.
Juoksijan tavoite (4:40-5:00) alittui kevyesti ja maalissa oltiin heittämällä alle neljän ja puolen tunnin. Hymy oli herkässä ja lihakset kaikkensa antaneina, mutta yksi elämän suurista tavoitteista oli juuri täyttynyt: Maraton oli muuttunut Maralliseksi :)
Tämä on ollut varsin hyvä leffa vuosi tähän mennessä. En ole varmaan ikinä käynyt vuoden aikana katsomassa näin montaa leffaa, mitä nyt jo alkuvuoden aika on tullut käytyä tiiraamassa. Takana on 11 eri leffaa ja vielä kahdestoista näytös, kun kävin katsomassa Mad Max Fury Roadin kahteen kertaan. Liekö siis tarvetta kertoa, mikä on ollut alkuvuoden paras leffa.
Mad Max oli varsin onnistunut. Oikeastaan ei siinä ollut mitään vikaa. Leffa toimi hyvänä jatkumolle 70- ja 80-luvuilla tehdyille ensimmäisille kolmelle elokuvalle. Fury Road on sitä samaa, mutta paremmin tehostein, hienommin autoin ja kromatummin näyttelijöin. Annan elokuvalle arvosanan 4½ / 5.
The Imitation Game on ehdottomasti alkuvuoden toiseksi paras elokuva, jonka olen käynyt katsomassa. Elokuva toimii monella tasolla. Ensimmäisen tietokoneen rakentaminen, toinen maailmansota, vähemmistöjen oikeudet… Ei voi kuin suositella. Harvoin tositapahtumiin nojaavasta elokuvasta tulee näin mukaansa vievä. Arvosana 4½ / 5.
Kolmannelle sijalle nostan Fifty Shades of Greyn. Kuvittelin kyseessä olevan elokuvan, jossa käsitellään sitomisleikkejä ja sadomasokismia, mutta omaan makuun elokuva oli lähinnä romanttinen kertomus erilaisten ihmisten tutustumisesta toisiinsa. Odotan ehdottomasti jatko-osia. Kirjojahan on kolme. Arvosana 3½ / 5.
Myös Terminator Genisys ansaitsee arvosanan 3½ / 5. Elokuva on katsomisen arvoinen, vaikkei se mitään uutta gengreensä tuonutkaan (todella harva leffa tuo). Arska toimi, scifi toimi, toiminta toimi.
Sitten on kasa mukiinmeneviä elokuvia, jotka voi katsella jos ei parempaa tekemistä ole. Tähän kategoriaan kuuluvat: Big Game, Ex Machina, Luokkakokous, Jurassic World ja It Follows. Näistä viimeisin oli pelottavin leffa sitten Ringien kymmenen vuotta sitten.
Alkuvuosi toi mukanaan kaksi isoa pettymystä, joista ensimmäisen helmikuussa tuli katseltua Nouseva Jupiter. Wachowskin sisarusten tekeleessä olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta nyt juonen kerronta oli rikkinäistä, eikä katsoja pysynyt kartalla tapahtumista. Toivottavasti directors cutti pelastaisi vielä elokuvaa. Arvosana 2(½) / 5.
Suurin pettymys oli kuitenkin Avengers: Age of Ultron. Sekoilua kohtauksesta toiseen, liian nopeata toimintaa, liian nopeita tapahtumia, liian lyhyt taustoitus, liikaa pelkkää äksöniä… Malliesimerkki siitä miten elokuvaa ei pidä tehdä. Annan arvosanaksi 1½ / 5, ja tuo ylimääräinen puolikas tulee vain ja ainoastaan siitä syystä, että elokuvassa on Iron Man.
Seuraavina edessä Kätyrit, Ted 2, (Fantastic Four), Mission Impossible: Rogue Nation, Pikselit, Nälkäpelin viimoinen osa, Spectre (oletettavasti loppuvuoden kovin raina) ja olisihan siellä jokin Star Warssikin ilmeisesti.
Alkuviikosta tuli täyteen sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavien tahojen kansalaisaloitteen allekirjoitusten keräyksen puolimatka. Aiemmin säädetty laki astuu voimaan keväällä 2017, mutta tämä Aito avioliitto -ryhmittymä haluaisi säädättää uuden lain kumoamaan jo säädetyn lain. Kolmessa kuukaudessa aloite on saanut taakseen yli 36 tuhatta allekirjoitusta. 50 tuhatta täytyy siis saada, jotta aloite lähtee käsittelyyn. Online-allekirjoitusten tahti on hyytynyt, eivätkä ne näillä näkymin riitä kattamaan vaadittua 50 tuhannen nimen määrää. Aloitteelle on kerätty kuitenkin jo yli 16 tuhatta allekirjoitusta käsin, joten näillä näkymin aloite kuitenkin päätyy eduskuntaan asti.
En ole vielä ymmärtänyt, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivä aloite voisi olla “aidosti tasa-arvoinen”, mutta kukapa näistä nyt aina ymmärtäisikään. Ihmisillä on oikeus tehdä kansalaisaloitteita, joten tälläkin aloitteella on paikkansa. Spekuloidaan hieman tulevaa (mikäli säädöskuviot menevät metsään, vika on minussa; en tunne kuvioita tarpeeksi tarkkaan).
Aloite siis menee todennäköisesti eduskuntaan asti ja lakivaliokunta sen tullee hylkäämään. Äänestys suuressa salissa onkin sitten mielenkiintoinen tapahtuma. Päivi Räsänen kannustaa ihmisiä allekirjoittamaan lakialoitteen ja tulee kumppaneineen varmasti äänestämään lain puolesta. Tässä tullaan sitten jännän äärelle. Kuulostaa demokratian irvaamiselta, jos edellinen laki pyörrettäisiin. Tämä aiheuttaisi välittömästi uuden Tahdon-kampanjan ja kohta oltaisiin taas äänestämässä, mutta toiseen suuntaan. Tällainen ei palvelisi kenenkään etua.
Tahdon2013-lakialoite keräsi 166 851 allekirjoitusta, joista yli 100 tuhatta tippui välittömästi kansalaisaloitteen avaannuttua. Aito avioliitto -yhdistyksen aloite ei tule keräämään näin montaa allekirjoitusta. Kansan keskuudessa tehdyt gallupit kertovat enemmistön puoltavan sukupuolineutraalia avioliittoa. Eduskunnan olettaisi puolustavan kansan tahtoa tällaisessa enemmän omantunnon kysymyksessä, vaikken ymmärräkään miten yhdenvertaisuus voi olla omantunnon asia. Kaikilla ihmisillä tulee mielestäni olla yhtäläiset oikeudet onneen. Kansanedustajan ei tule ajaa omaa mielipidettään, uskontoaan tai agendaansa, vaan kansan hyvinvointia. Seksuaalivähemmistöjä syrjivä Aito avioliitto -hanke ei ole kansan hyvinvointia.